torstai 19. huhtikuuta 2018

Politiikka on rikki

Harkimo irtauduttuaan Kokoomuksesta ja Jungner ovat päivän uutisten mukaan perustamassa uutta poliittista puoluetta. Tilannetta edelsivät viime vuosina Jungnerin ja Juhana Vartiaisen irtautumiset Sdp:stä, mikä jätti poliittiseen keskustaan puoluekantaansa vaihtanutta väkeä. Heistä moni saattaa kuulua puoluekannastaan epävarmojen leiriin. Mielipidetiedusteluista havaitaan runsas siirtymä keskustapuolueesta katsomon puolelle. Tässä on Harkimon ja Jungnerin puolueelle kasvualusta ja maaperä. Väyrysen voidaan sanoa olleen oikeassa ja aikaansa edellä - ehkä liian edellä - kansalaispuolueineen. Oikea ajoitus on politiikassa yhtä tärkeää kuin musiikin julkaisussakin. Politiikassa puoluerakenne ei nauti kunnioitusta ja tarvitsee uudistusta. Macron puolueineen merkitsee esikuvaa. Nuorsuomalaisen puolueen paluutakin saattaa Harkimon ja Jungnerin projekti tarkoittaa. Kokoomuksesta sooloiluvuorossa on Vapaavuoren ja Lepomäen jälkeen nyt Harkimo. Puolueen hajaannus saattaa lisätä gallupeja johtavan Sdp:n suosiota.

sunnuntai 1. huhtikuuta 2018

Pääsiäisen riemua eri vakaumuksillekin!

Julkaisin somekanavillani aprillijutun kuvitteellisesta esikoislestadiolaisten, Rauhanyhdistyksen ja Rauhan Sanan yhteistyösopimuksesta, jonka julkaisu olisi sijoittunut pääsiäisenviettoon esikoisten keskuspaikalla Ruotsin Jällivaaralla. Kunpa uutinen olisi eräänä päivänä totta. Mihin kristittyinä tarvitsemme niin paljon jakolinjoja? Tämä koskee omaakin herätysliikettäni eli uuspietististä viidesläisyyttä. Suuri järjestöjen lukumäärä tekee tunnustuksellisen luterilaisuuden viestistä epäselvän kirkossa ja yhteiskunnassa.

Jakolinjoja muodostuu kaikkiin yhteisöihin. Mitä suurempi on yhteisö, sen epäyhtenäisempi on jäsenistö. Ilmiö tunnetaan seurakuntien ulkopuolellakin esimerkiksi politiikassa puolueissa. Erilaisten kristillisten kirkkokuntien ja niiden herätysliikkeiden olemassaololle on siis käytännön perusteet, samoin seurakunnan ja herätysliikkeen jakautumisellle. Olennaista on suhtautuminen toisella tavalla ajatteleviin kristittyihin. Kunnioitanko vai halveksinko eri tavalla uskovaa? Rukoilenko heidän puolestaan? Vai jätänkö rukoilematta ja siunaamatta?

Rukous vaikuttaa sekä kohteeseen että rukoilijaan. Minä olen asperger-tourette -ihmisenä erittäin huono rukoilija. Usein en meinaa jaksaa keskittyä. En ole koskaan kokenut rukoillessani enkä muutenkaan mitään yliluonnollista kuten ilmestyksiä, näkyjä, profetioita, kielilläpuhumista tai hurmostiloja, vaikka tavoittelin erityisesti teininä tällaisia lahjoja ja kokemuksia. Ihmisen hengellinen, henkinen ja fyysinen terveys vaikuttavat toisiinsa.

Ihmisen terveys voidaan jakaa hengelliseen, henkiseen ja fyysiseen. Hengelliseen sairauteen ei auta lääketiede eikä terapia. Hengellisen terveyden antaa vain Raamattu, seurakunta ja rukous. On erittäin terveellistä rukoilla nimeltä mainiten eri kristillisten kirkkokuntien, seurakuntien ja herätysliikkeiden puolesta. Se on kristitylle tervehdyttävää ajatusten muuttamista.

Kannustan nimeltä mainiten rukoilemaan jakautuneen lestadiolaisuuden ryhmien eli Rauhanyhdistyksen, esikoisten ja Rauhan Sanan puolesta muistaen samalla koko luterilaista kansankirkkoa sekä seurakuntia ja kristittyjä sen ulkopuolella. Iloista pääsiäisen riemua ja juhlamieltä!  

Lestadiolaisuuden jakautuminen historiaan pääsiäisyön sovintoseuroissa

Iloinen toiveikkuus ja epätodellinen fiilis vuorottelevat lähelläni istuvien kasvoilla. Löfberg Crescendo -kahvi saa rauhassa jäähtyä ja kanelipulla lautasella unohtua seuratessani tarjoilusalin puolelta liikuttavaa sovinnon hetkeä jättiläismäisessä ja täydessä rukoushuoneessa juuri ennen pääsiäisyön seurojen alkua. Seurat ovat tällä kertaa sovinnon seurat. Kevään aurinkoisena päivänä Ruotsin Jällivaaraan pääsiäisseuroihin kokoontuneet esikoislestadiolaiset sekä Rauhanyhdistyksen ja Rauhan Sanan toimivaltaiset edustajat kertovat sopineensa lestadiolaisuuden jakautumisen päättyneen. Sopimus tarvitsee vielä kolmen ryhmän hallinnoista viralliset vahvistukset, mutta kunkin taholta on WhatsAppin kautta näytetty vihreää valoa. Tunnustuksellinen luterilaisuus tarvitsee selkeän äänen, jonka yhtenäinen lestadiolaisuus voi antaa kirkolliseen ja yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Perustettava järjestö kulkee siirtymävaiheessa Uusi Lestadiolaisuus (UL) -nimellä. UL:n taholta on heti ilmaistu kiinnostus yhteistyöstä viidesläisen herätysliikkeen järjestöjen ja virkakysymyksen haasteita kohdanneen Sleyn kanssa kotimaan seurakuntatyössä, lähetystyössä ja hallinnon järjestämisessä. Uusi lestadiolaisuus ensimmäisessä julkilausumassaan esittää myös yhteistyön vahvistamista vapaakristillisten seurakuntien kanssa mainiten erityisesti helluntaiseurakunnat. Käytännön osoituksena opillisesta uudistumisesta UL on solminut myöhemmin julkistettavan yhteistyösopimuksen kansainvälisesti merkittävän kosmetiikkabrändin kanssa. Sopimuksella UL sitoutuu kosmetiikan maahantuontiin ja seuroissa tapahtuvaan markkinointiin maltillisella taloudellisella riskillä, mikä merkitsee teltantekijälähetystyön uutta yhteisöllistä sovellusta. Uusi Lestadiolaisuus tuo lisäksi teetupabussin Provinssi 2018 –rockjuhlille Seinäjoelle. Etelä-Pohjanmaa tunnetaan niukasta lestadiolaisuudestaan. Läsnäolo rockjuhlilla merkitsee lähetystyön ja evankelioinnin vankkaa asemaa UL:n arvoissa ja toiminnassa. Aprillia tässä kirjoituksessa ei ole se, että Jeesus on ylösnoussut eli voittanut kuoleman. Siunattua Pääsiäistä!  

torstai 22. maaliskuuta 2018

Sley tarvitsee uuden identiteetin

Tunnustuksellisella luterilaisuudella ei ole kansankirkossa toiminnan mahdollisuuksia ellei se jousta virka- eli naispappeuskysymyksessä. Viidesläinen eli uuspietistinen luterilaisuus on poikkeussäännöin näin tehnyt. Sleyn periksiantamattomuus virkakysymyksessä johtaa joko Lähetyshiippakunnan kaltaiseen rooliin tai Sleyn ja Lähetyshiippakunnan yhdistymiseen. Minä kannatan tosiasioiden tunnustamiseen perustuvaa Sleyn liittoutumista viidesläisten järjestöjen ja Rauhan Sanan kanssa. Uuden lähetysjärjestön perustaminen kannattaa, koska tunnustuksellisen luterilaisuuden ääni kaikuu hajanaisena järjestöjen runsaasta lukumäärästä johtuen. Sleyn lähetystyö ja Sanansaattaja-lehti on saneerattu kasvuun katastrofaalisen lamakauden jäljiltä - siis fuusiokuntoon.

Sleyn kiista Oulun seurakuntayhtymän kanssa virkakysymyksestä on johtanut evankelisen ja viidesläisen messuyhteisön puuttumiseen kaupungista. Tilanne on omiaan kertomaan kansankirkkomme tulevaisuudesta valtakunnallisemminkin. Nopeana väliaikaisratkaisuna toimintaympäristön muuttumiseen tarvitaan evankelisen herätysliikkeen omiin sääntöihin uudistuksiaSleyn kannattaisi sallia joustaminen virkakysymyksessä, mikäli perinteisen kannan noudattaminen ei onnistu Sleystä riippumattomasta syystä, kuten Oulussa. Toinen poikkeussääntö koskisi messuyhteistyötä muiden järjestöjen kanssa. Tällöinkin joustaminen virkakysymyksessä olisi perusteltua. Sleyn identiteetiksi jäisi lähtökohta, että yksin perustamissaan messuyhteisöissä noudatetaan perinteistä virkakantaa. Nykytilanteessa tavallisen ihmisen näkökulmasta vain virkakysymys erottaa Sleyn viidesläisyydestä. Ehdottamani poikkeussäännöt turvaisivat messuyhteisöjen perustamisen sekä toiminnan kasvun ja jatkumisen muutosvaiheessa – uuden lähetysjärjestön ja tunnustuksellisen luterilaisuuden muotoutuessa.  

keskiviikko 21. maaliskuuta 2018

Ratkaisuehdotus: Sley vs. Oulun seurakuntayhtymä

Sleyn toiminta perustuu tunnustuksellisuuteen ja raamatullisuuteen. Tällä hetkellä Suomessa järjestön kasvu nojaa messuyhteisöihin, raamattuopetukseen ja nuorisotyöhön. Nämä piirteet yhdistävät evankeliset viidesläiseen uuspietistiseen herätysliikkeeseen eli Kansanlähetykseen, Kylväjään, Opkoon, Raamattuopistoon ja laajasti tulkittuna Kansan Raamattuseuraan. Virkakysymys eli naispappeusvakaumus erottaa Sleyn sekä perusluterilaisuudesta että viidesläisyydestä. Jälkimmäisessä lähtökohta on miesten pappeus, mutta poikkeussääntöjä noudatetaan käytännössä paljon.

Oulussa sekä evankelisilta että viidesläisiltä puuttuu erillinen messuyhteisö. Kynnyskysymys on Sleylle ehdotettu järjestely, jossa messun toinen pappi olisi kuka tahansa seurakunnan pastori. Uuspietistien erilliselle messuyhteisölle ei ilmeisesti kannattajakuntaa paikkakunnalla riitä. Minun ratkaisuehdotukseni on Sleyn ja viidesläisten sekä Rauhan Sanan messuyhteisö, johon seurakunta saa vapaasti määrätä toisen pastoreista. Uskon, että pastoreista liberaaleimmat - mikäli sellaisia yleensä on - välttelevät kyseistä työtehtävää parhaan kykynsä mukaan. On varmasti suuri kynnys tulla alttarille liberaalina konservatiivien eteen. Toisaalta liberaalinkin täytyy saada kokea olevansa tervetullut niin työntekijänä kuin seurakuntalaisenakin. Yhteistyö uuspietistien ja Rauhan Sanan kanssa tarjoaa Sleylle kunniallisen tavan ja rakenteen joustaa virka- eli naispappeuskysymyksessä.  

maanantai 12. helmikuuta 2018

Kristillinen kaste - lahja vai vaatimus?

Kaste on lahja luterilaisen kansankirkkomme mukaan. Raamattu ei puhu kasteen lahjasta eikä kasteen armosta. Vapaakristillinen, esimerkiksi helluntailainen, käsitys kasteesta uskoontulon jälkeisenä kuuliaisuuden tekona saa tukea. Toisaalta koko pelastus - usko pelastuksen perustana - on lahjaa. Olisi ristiriitaista pitää kastetta vaatimuksena eli lain tekona. Raamatussa kerrotut kastamiset sijoittuivat lähetystilanteisiin, joissa luterilaisetkin nykyäänkin kastaisivat aikuisia. Raamattu kertoo kokonaisten perhekuntien kastamisista. Luterilaiset ja vapaakristityt ovat eri mieltä, kastettiinko samalla lapset.

Minulle kaste on kristillisen uskon hankalimpia kysymyksiä. Kasvuympäristössäni on viidesläisen ja uuspietistisen luterilaisuuden lisäksi aina ollut helluntailaisuus läsnä. Omat epäilykseni luterilaisen kasteeni Raamatun mukaisuudesta, eli kastekriisit, ovat hiertäneet kuin kivi kengässä useita kertoja elämän matkalla. Minua harmittaa, kun Raamattu ei riittävän yksiselitteisesti kerro tarkkaa kasteen suoritustapaa. Useita kertoja olen kastekriisin päätteeksi löytänyt rauhan luterilaisen vakaumukseni kanssa. Jonkin ajan kuluttua huomaan unohtaneeni sen ajatuksenkulun, jolla löysin rauhan. Ehkä sittenkin vain väsyin kastekysymyksen pohtimiseen.

Minä uskon, että taivaassa tulee olemaan iso joukko niin lapsikastettuja kuin helluntailaisia ja muita vapaakristittyjä. Ehkä Jumala on sallinut kastekysymykseen jäävän tulkinnanvaran. Minä ajattelen, että Raamatun nojalla voi vakavasti ja hyvällä omallatunnolla perustella sekä luterilaisen että vapaakristillisen kasteopin. Usko on pelastuksen perusta. Siihen kuuluu kaste.

Tällä viikolla alkavana kristikunnan suurena paastona minä tahdon pohtia kristillistä kastetta. Tavoitteena on tutustua sekä luterilaisiin että vapaakristillisiin artikkeleihin, puheenvuoroihin, kirjallisuuteen ja kommentteihin. Toivon löytäväni uusia ja vanhoja oivalluksia sekä kiitollisen mielen kasteen lahjasta - mikäli sellainen on olemassa.  

sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Yle Radio Suomi - maakunnat

Maakuntaradiot merkitsevät Yle Radio Suomi -kanavalla palvelua, jota muut mediat eivät tarjoa. Valtakunnallisia uutislähetyksiä rikastuttaa usein aluetoimitusten työ. Maakunnista kannattaa tehdä alueellisia ja valtakunnallisia radiolähetyksiä, esimerkiksi Radio Suomen Päivää ja Ykkösaamuja, kun kerrottavaa tietoa ja välitettävää tunnelmaa on.

Päivittäisessä maakuntaradioiden lähetysvirrassa riittää karsittavaa. Aluelähetysten alkaessa klo 6.05 ei koko valtakunnassa tapahdu käytännössä mitään uutisoitavaa. Tilaisuushan taajuuksilla olisi vaikka käsitellä kaupunginvaltuuston ja -hallituksen tuoreinta asialistaa. Politiikka ei kuitenkaan kiinnosta riittävän suurta yleisöä, joten alueradioissa jutellaan small-talkia. Alueuutislähetyksiä pidän enimmäkseen kiinnostavina.

Valtakunnallista Yle Radio Suomen sisältöä pidän enimmäkseen laadukkaana - niin puhetta kuin musiikkia - arki-iltojen, öiden ja viikonloppujen ohjelmia. Minä koen aluelähetysten musiikin epämiellyttävänä ja mitäänsanomattomana verrattuna valtakunnallisissa lähetyksissä soivaan musiikkiin. Paikallista musiikkia Yle esittää maakuntaradioissa liian niukasti.