perjantai 25. heinäkuuta 2008

Sataman aalloilla

Radio Suomen Olympiaradio edustaa minulle viime vuosien kiinnostavinta urheiluviestintää. Tarkoitan isäntäkaupungin mediakeskuksesta juonnettuja osuuksia, joita isännöi tai emännöi Radio Suomen kanavajuontaja. Kisauutisten, -tunnelmien ja –haastattelujen ohella tarjoillaan musiikkia sekä sää- ja liikennetiedotuksia Suomeen. Torinon talvesta muistuu yhäkin sopraanolaulajan tyylittelemä olympiatunnus. Liittymä tuoreeseen Tomi Metsäkedon ”Eternamente Maria” –esitykseen oli ohjelmavirrassa mutkaton. Sama sävellaji C-duurissa yhdisti. Ateenan kesäkisojen aikaan Sulkavalla uitettiin puuta, mikä mainittiin lossitiedotteissa Välimeren ääreltä.

Matkustin tänä kesänä etelä-Savon taakse pohjois-Karjalaan. Vierailin elämäni toista kertaa Nurmeksen harjukaupungissa, jossa jälleen sateli pilveillen. Nurmesjärvi ja Pielisen Vinkerlahti ympäröivät keskustaajaman kannasta. Molemmilta rannoilta avautui lomittainen, monikerroksinen ja aaltoileva vaaramaisema. Sadesäässä harmauden sävyt ilmaisivat etäisyyksiä rinteiden ja harjanteiden välillä. Toisaalta havu- ja lehtipuiden valta-asemaa ei voinut tarkastella tehokkaasti.

Näkymää Lahden järvisatamasta Jalkarannan suuntaan puolestaan hallitsee reunamuodostuma, joka on korkeudeltaan tasainen. Vaihtelevuutta tuo rantaviivan kaartuminen vaakatasossa Myllysaarelta kohti Enonsaarta. Vanhalta Vesijärven asemalta avautuu järvenselkä aaltoillen tilan ja avaruuden runsautta. Tasamaata jää Salpausselän katveisiin niukasti. Vesistöt Nurmeksen keskustaajaman reunoilla ovat kapeammat, mutta tilan tunnetta lisää vaaramaiseman lomittainen ja aaltoilevan monikerroksinen näkymä. Eroavuutta lisää Lahdessa Ankkurin asuinalue, joka kohoaa kerroksittain Kivimaan harjulle. Vaikutelma on seinämäinen.

Rovaniemellä Kemijoen pääjuoksun vastarannalle piirtyy Ounasvaaran havumetsäinen rinne. Vaara muotoutuu pitkittäin luoteesta kaakkoon noin viiden kilometrin matkalle. Keskikaupungille ja kirkolle vaara hahmottuu luoteislaidan pyöreästi kaartuvana rinteenä. Näkymää Ounasvaaralle ja Pöyliövaaran suuntaan leimaa harjumaisuus ja yksittäisten vaarahuippujen aaltoilevuus tasaisen jokilaakson reunoilla. Vaarojen ja harjujen lomittaisuuden vaikutelma on lievempi kuin Nurmeksessa.

Seurakuntatyö tuottaa toisinaan pysäytettyä aaltoilua, virtaa ja liikettä. Pastorin saarnaan voi liittyä runo, joka laulun tavoin jäsentyy hidastettuna puheena. Rovaniemen alttaritaulu vangitsee hetken, jonka täyttävät Elämän lähteen antimet. Jumalan Sana itsessään kutsuu armonajassa Jeesuksen luo. Viestin välittäjiksi Hän rohkaisee seuraajiaan.

Rovaniemen kirkon sijainti joen kapeikon ja suvannon rajalla valottaa seurakuntatyön tarkoituksia. Suuri kyläperinteiden ja aluekulttuurien joukko rantautuu kaupunkiin muun ohella pohjoisesta ja idästä. Toisaalta Kemijoen virta siivittää tunturien vesimassaa Lapin pääkaupungin halki. Pian Rovaniemen kirkon jälkeen joen uoma levenee ja moninkertaistuu suvannoksi. Lännen ranta yltyy kannaksen halki lammeksi, joka välkehtii kirkonmäen ja asuinalueen reunalla.

Ei kommentteja: