keskiviikko 31. joulukuuta 2008

Maija Poppanen ja psykiatrin arvio

Yle Radio 1:ssä kuultiin uudenvuodenaattona Kuka on kukin kirjallisuudessa -sarjan jakso, jossa psykiatri Jari Sinkkonen arvioi Maija Poppasen kirja- ja elokuvahahmoa. Sinkkosen mukaan Poppanen edustaa nykyisissä tosi-tv –ohjelmissa esitettäviä tilanteita, joissa vanhempien auktoriteetti suhteessa lapsiin on hukassa. Perheen ulkopuolelta tuodaan yhteisöön hahmo, joka takoo järkeä kaikkiin osapuoliin palauttaen järjestyksen.

Maija Poppasen tarina kirjoissa alkaa tilanteella, jossa Kirsikkatie 17:ssa asuvat herra ja rouva Pankki tahtovat lapsilleen edullisesti parhaan mahdollisen hoitajan. Poppanen saapuu työhaastatteluun itätuulella ja poistuu länsituulella. Hänen hahmoonsa kuuluvat muun ohella nappikengät, papukaijan muotoinen sateenvarjo sekä lapsen läpi näkevä tiukka katse. Kirsikkatiellä Poppanen saa lapsia tarkasteltuaan heistä vaikutelman, joka johtaa työsopimuksen syntyyn. ”Minä otan paikan” ja ”minä tulen” -lauseet ovat tilanteessa Poppasen tahdonilmaisuja. Lauseet kertovat naisen poikkeuksellisesta oma-aloitteisuudesta laman jälkeisellä 1930-luvulla, jonne kirjan tapahtumat sijoittuvat. Psykiatri Sinkkosen mukaan jo työhaastattelu kuvaa Poppasen hahmona, joka selkeästi poikkeaa valtavirrasta.

Sinkkonen näkee Maija Poppasen hahmon kaksijakoisena. Lähtökohdaltaan rooli oli -30-luvulla tyypillinen varsinkin paremmissa perheissä, joissa lastenhoitajilla oli laaja tehtäväkenttä. Poppasen yhtenä hallitsevana piirteenä korostuu haltijattaren rooli kiehtovien salaisuuksien maailmassa. Toisaalta hän näyttäytyy tiukkana lastenhoitajana. Roolien ristiriita välittyy, kun lasten omat havainnot kohtaavat salaisuuksien maailman. Poppanen määrätietoisesti kiistää mitään erikoista tapahtuneen, kun lapset ovat huomanneet jotakin hämmentävää. Myöhemmin jokin todiste puoltaa lasten havaintoja.

Sinkkonen tulkitsee Poppasen hahmon esiintyvän tiukasti auktoriteetin suojassa. Lastenhoitaja ei osallistu alaistensa keskusteluihin. Lasten havaintojen mitätöinnin Sinkkonen väittää olevan pahinta, mitä lapselle voi tehdä. Kasvatustehtävissä tulee olla rehellinen ja luotettava. Poppanen näyttäytyy osin jumalhahmona suhteessa eläimiin. Häntä tervehditään ja hänet tunnetaan mitä ihmeellisimmissä paikoissa. Kirjojen kasvatustilanteissa tilanteet jätetään hieman sadistisin sävyin aikuisten salaisuuksiksi, joiden kätkemiseen lapset joutuvat tyytymään. Maija Poppasen hahmosta kertovissa elokuvissa tiukan lastenhoitajan rooli korostuu lievemmin ja haltijattaren rooli painottuu. Päähenkilön karski, kova ja kylmä puoli on karsittu pois. Kirjailijan alkuperäisessä ideassa luonteen jyrkkä ristiriitaisuus on ollut teoksen ydin.

Ei kommentteja: