torstai 26. kesäkuuta 2008

Kesä ja radio

Radio Suomessa soivat jälleen kesäiset kanavatunnukset. Tänä vuonna suven äänimaisemaa lähestytään aiempaa enemmän huumorin ja itseironian keinoin. Lehmien kutsuhuuto kuullaan suomalaisen radion kanavatunnuksessa luullakseni ensimmäistä kertaa. Puheohjelmista “Kesakko” sijoittuu jälleen ohjelmakartalla “Taustapeilin” kohdille. Lisäksi uutta “Suomen radio” –ohjelmaa kuullaan keskipäivinä kesäkuun lopulta elokuun olympiakisoille saakka.

Suomen Radion kirjallinen verkkopuffi herätti jo ennakkoon odotukseni kiinnostavasta puheen ja musiikin yhdistelmästä. Kesän tunnelmiin luvattiin tarinoita ja murteita. Aiemmin näitä on perinteisesti esittänyt Yleradio 1 edeltäjineen. Radio Suomessa tällaista puhetta on yleensä sijoitettu dokumentteihin, jotka ovat koostuneet joko pelkästä puheesta tai puheen ja harvinaisemman musiikin yhdistelmistä. Näitä Radio Suomen dokumentteja onkin kuultu lähinnä viikonlopuissa sekä juhlapyhinä. Ensimmäisten kuuntelukokemusteni perusteella Suomen Radio todellakin yhdistää kaavoja kaihtavaan puheeseen normaalin ohjelmavirtamusiikin ja murrelauseita, joiden merkitystä käydään tiedustelemassa toisilla murrealueilla. On myös koostettu tarinoita haastatellen harvinaisten taitojen osaajia.

Radio Novalla on liikenneohjelman matka Suomen suvessa päässyt vauhtiin. Kanavan verkkosivuilla kerrotaan useista uutuuksista kesän ohjelmakartalla. Iskelmän taajuudella vuodentakaista grillimakkarabiisiä on jälleen kuultu mainoskatkoilla ja ohjelma-ajalla. Kanavan laajentunut kesätapahtumakattaus tarjoaa tangomarkkinaa, kansanmusiikkijuhlaa ja rokkaavien palkintoehdokkaiden Tapsan Tahteja. Musiikkiformaatin perussävelet soivat Ikaalisissa jo alkukesällä.

Kesäiset kanava- ja ohjelmatunnukset rikastuttavat onnistuneina äänimaisemaa Suomen suvessa. Erityisesti Radio Suomen ja Iskelmän kesätunnuksissa on viime vuosina monipuolisesti hyödynnetty sekä kaupunki- että haja-asutusympäristön äänimaisemien osia. Nämä oivallukset houkuttelevat tehokkaasti huomaamaan radion kesäisten kyläkauppojen kassajonoissa sekä venesatamien kahvilaterasseilla.

Artistit tutuiksi radion musiikkia jäsentäen

MusicTv:ltä tutun 3 from 1 -ohjelman idealla olisi käyttöä maamme radiokanavilla. Enemmän tai vähemmän ajankohtaiselta artistilta kuultaisiin 10-15 minuutin sisällä kolme toimittajan valitsemaa esitystä. Kappaleet esitettäisiin ilman välijuontoja korkeintaan lyhyimpien kanavatunnusten jäsentäminä. Pääsääntöisesti Radio Suomessa, Iskelmällä ja Radio Novalla musiikkiesiintyjä ja –tyyli vaihtelee kappalekohtaisesti.

Aiemmin blogissani luokittelin tyyli-A:n musiikkijuontajiksi toimittajia, jotka tyypillisesti ovat luoneet uraa myös teatterin saralla. Musiikkiradioissa puheen luovuutta ja sisältöä on viime vuosina rikastettu. Kanaville on lisätty puheteatteriin kytkeytyvää osaamista. Kannatan toteutettua kehitystä. Toisaalta puhe hallitsee ohjelmavirran tunnelmaa yhä merkittävämmin. Tämä tapahtuu hieman musiikin kustannuksella, muttei vielä mielestäni liikaa. Luovuutta tulee ulottaa myös musiikkiesitysten jäsentämiseen, mikäli musiikin ja puheen tasapainoinen suhde tahdotaan turvata. Lupaavia tiennäyttäjiä tällä alueella ovat olleet Radio Novan ja NRJ:n tauottomat musiikkitunnit kello 13:n pintaan.

Kappaleiden tyyliin ja esiintyjään perustuva jäsentäminen kaipaisi mielestäni uusia ajatuksia. Musiikkityylin ja -esiintyjän vaihtuvuus kappaleittain sopi ilmapiiriltään nuorison rockilliseen Radiomafiaan, sieltä osin Novalle siirtyneeseen ohjelmakulttuuriin sekä puhesisällön kautta profiloituvaan Radio Suomeen. Ainakin Iskelmälle kannattaisi toimittajien luoda musiikillisesti mielekkäitä ohjelmakokonaisuuksia, joissa artisteihin ja heidän musiikkiinsa ehtisi paremmin tutustua. Tanssilavojen solisteilta kuultaisiin 2-4 kappaletta kerralla ja samaa tanssilajia kaksittain.

Yle ja Radio Suomi voisivat astua aloitteellisesti suunnannäyttäjän rooliin radion musiikkikulttuurin uudistajina. Radio Suomeen jäisi “3 from 1″:n tarvitsemat 10 minuuttia lähetysaikaa vapaaksi klo 17.20-17.30, jos klo 17.20 alkava urheiluradio vaihtaisi ohjelmapaikkaa tai sisältyisi tiivistettynä uutislähetykseen. Urheiluosuus palvelisi samalla Yle Radio 1:n ja Radio Peilin kuuntelijoita. Vuosia sitten 3 from 1 -tyyppinen musiikkituokio sijoitettiin Radio Suomen kesään ohjelmakartalla klo 17.50-18.00 välille.

On tulkinnanvaraista, täyttäisikö “3 from 1″ -tuokio musiikin erikoisohjelman kriteerit. Sisältönä voisi olla radiokanavan muutenkin soittamia kappaleita, jotka olisi järjestetty erilaisella tavalla. Ehkäpä jossain vaiheessa radioyleisö kyllästyy siihen, että musiikkityyli vaihtuu nopeatempoisesti kappaleesta toiseen. Toisinaan tyyli pysyy samana, mutta esiintyjän vaihtuminen tuntuu tarpeettomalta tai esiintyjät eivät erotu riittävästi toisistaan. Siksi samalta esiintyjältä voisi huoletta soittaa useamman esityksen kerralla.

Minusta pop- ja iskelmäkulttuurin erikoisohjelmia on jo tällä hetkellä sopiva määrä Radio Suomen ohjelmistossa. Lisäksi Ylen arkistossa on tarjolla materiaalia, jota ollaan laajemmin avaamassa yksityisten radioiden käyttöön. Tällä hetkellä en näe tarvetta sille, että muut radiokanavat työstäisivät tyyliltään samanlaisia iskelmä- ja pop-musiikin dokumentteja taajuuksilleen.

tiistai 24. kesäkuuta 2008

Juhannus radiossa

Jos juhannusyönä noustaan uintiretkeltä laiturille, jolla Radio Nova tai Iskelmä soi, kun juhlan kulinaristinen kohokohta on vielä edessä ja seurana on kaivattuja ystäviä, avautuu pop-musiikin tuttuihin klassikoihin vaivattomasti uusia näkökulmia elävästä elämästä käsin. Novan ja Iskelmän juhannustarjonnassa kuultiinkin runsaasti klassikoita, vähän uutuuksia ja niukasti yllättäviä biisejä.

Live-elämän yllättävistä tosiseikoista, odotetuista tilanteista ja harvinaisista tunnelmista lähestyen perus-popmusiikki on korostuneesti täydentävää. Pyritään lisäämään jotakin ihmisten elävän elämän tosiseikkoihin ja tunnelmiin. Toisaalta perus-popin esittäminen tuo vakauden tunnetta juhannukseen ja kesään, jolloin vapaa-aika usein vilisee yllättäviä hetkiä. Kesäisin radiota kuullaan monesti ohimennen vaikkapa huoltoasemilla ja kyläkaupoissa, uimarannoilla ja maauimaloissa.

Harvinaisempaa musiikkia ja puhesisältöä tarjotaan Radio Suomessa juhannukseen ja kesään. Tavoitteena lienevät toiselta kannalta mieleenpainuvat oivallukset ja elämykset radion äärellä. Annetaan lähtökohtia elävään elämään. Yllättävistä biiseistä ja puhetuokioista käsin kuuntelija voi tuoreesti suuntautua live-elämänsä tosiseikkoihin, tilanteisiin ja tunnelmiin juhannuksena ja kesänä. Nova ja Iskelmä voivatkin suvessa tulla vastaan aiemmin mainituissa rooleissaan uhkaamatta millään tavoin Radio Suomen tätä perustehtävää vaan päinvastoin täydentäen sitä.

Radio Suomen juhannusaattoon sisältyi klo 15.03-17.00 ”Herkutellaan yhdessä” -ohjelma, jossa kesäisen ruuanlaiton ohella kuultiin ajankohtaisia vieraita päivittäisten otsikoiden ulkopuolelta sekä suveen sopivaa musiikkia, joka soi radiossa harvoin. Vieraiden puheosuudet ja toimittajien työ onnistuivat kiinnostavuudessaan, mutta ohjelman perusidea kaipaisi mielestäni jotakin uutta. Siirtäisin ohjelman tuotannon Pasilan pihoilta alueiden ruokaperinteiden kotikentille. Keskustelun, grillauksen ja piknikin nauhoitus saisi lisäarvoa sijoittuessaan maakuntien merkittäviin maisemiin, kuten Rovaniemen Kirkkolammen äärelle, Jyväskylän Laajavuoren huipulle tai Lappeenrannan Sammonlahden rannalle.

Musiikkijuontaminen radiossa

Radio Suomessa Iskelmän ja Radio Novan tavoin on puheen ja musiikin ajallinen osuus sekä puheen asiasisältö suhteellisen riippumaton siitä, kuka kanavaa milloinkin juontaa. Musiikkijuontamisen eri tyylien hyödyntäminen onkin tehokas keino luoda ohjelmavirtaan vaihtelevuutta tunnelman tasolle.

Radion musiikkijuontamisen tyylit voisi ryhmitellä sen mukaan, onko musiikki vai puheilmaisu tunnelmaltaan ohjelmakokonaisuutta hallitsevampi osa.

tyyli-A:

1) Biisin loppujuonto lähtee suhteellisen lievästi mukaan tunnelman tasolla säveltaiteelliseen jännitteeseen ja musiikilliseen ideaan

2) Biisin loppujuontoa seuraa tai siihen yhdistyy värikäs kielikuva, mukaansatempaava tiedote tai tarina, tunnelmallinen sanonta tai kiehtova puhetyyli, joka jää pitkäksi ajaksi hallitsemaan ohjelmavirran tunnelmaa. Samalla edellisen biisin säveltaiteellinen jännite sekä musiikillinen idea ja tunnelma tehokkaasti vaientuu tai unohtuu radionkuuntelijan mielessä.

3) Taajuudella alkaa uusi biisi. Puheilmaisulla luotu tunnelma yhä hallitsee ohjelmakokonaisuuden ilmapiiriä kauas biisin alun yli tai jopa yli koko kappaleen.

4) Uuden biisin alkujuonto lähtee suhteellisen lievästi mukaan tunnelman tasolla biisin säveltaiteelliseen jännitteeseen ja musiikilliseen ideaan. Päinvastoin uusi biisi tuntuu lähtevän puheilmaisun mukaan, mikäli radionkuuntelija oivaltaa jonkin ns. aasinsillan näiden välillä Tunnelmapuolella näin korvataan juontojen ja biisien välisten asiayhteyksien puutteita, joita aiheuttavat erityisesti soittolistojen orjailu sekä konemaisesti valittu musiikki.

5) Usein toimittajalla on radiouran ohella kokemusta teatterialalta.

Minun korviini tätä musiikkijuontamisen tyyliä edustaisivat Mikko Kekäläisen ja Hanna Rytin ohella Juha Blomberg (Radio Suomi), Timo Virkkula (Iskelmä) ja Sari Seppälä (Radio Nova).

tyyli-B:

1) Biisin loppujuonto lähtee tunnelman tasolla korostuneen paljon mukaan säveltaiteelliseen jännitteeseen ja musiikilliseen ideaan

2) Biisin loppujuontoa seuraa tai siihen yhdistyy kielikuva, tiedote, tarina, sanonta tai puhetyyli, joka voi olla hyvinkin värikäs ja ansiokas monin tavoin. Kuitenkin puheilmaisussa on jokin ulottuvuus, joka säilyttää musiikin ylivallan tunnelman tasolla.

3) Taajuudella alkaa uusi biisi. Edellisen biisin tunnelma yhä hallitsee ohjelmakokonaisuutta uuden biisin alkuun asti, alkuosan yli tai jopa yli koko uuden kappaleen.

4) Toisaalta tyyli-B:n juontaja lähtee biisin alkujuonnon tunnelmassa korostuneen paljon mukaan uuteen säveltaiteelliseen jännitteeseen ja musiikilliseen ideaan. Mahdollisesti uusi biisi vaientaa edellisen biisin säveltaiteelliset jännitteet tai täydentää niitä.

5) Kuultu loppujuonto + puheosuus + alkujuonto –paketti on korostuneesti täydentänyt kahden biisin musiikillisia jännitteitä. Juontajan työ ja kuuntelijan luovuus jälleen yhdessä korvaavat soittolistojen orjailuun ja konemaisesti valittuun musiikkiin liittyviä ongelmia.

Tätä musiikkijuontamisen tyyliä mielestäni edustaisivat Sanna Kojon ohella Minna Hakala, Juha Roiha (Radio Suomi), Pertti Salovaara (Radio Nova) ja yleensäkin monet -90-luvun tunnetuimmat musiikkijuontajat Radiomafian vuosilta ja Radio Novan alkuajoilta.

tyyli-C:

1) Tilanteen mukaan musiikkia juonnetaan huomattavan vaihtelevasti sekä A- että B-tyylillä. Tällöin musiikkia ja puhetta sisältäviin ohjelmiin tai jopa yhteen juonto-osuuteen muodostuu kokonaistunnelmaltaan selkeästi erilaisia vaiheita.

2) Monilla tyyli-C:n edustajilla on takanaan mittava ura nimenomaan musiikkijuontamisen tehtävissä.

Tätä musiikkijuontamisen tyyliä mielestäni edustaisivat Antti Korhonen, Iiris Mattila (Radio Suomi), Kimmo Vehviläinen, Kati Hyttinen (Radio Nova) ja Hannu Aholaita (Iskelmä).

Nimenomaan musiikkijuontajana Juha Roiha mielestäni edustaa -90-lukulaista tyyli-B:tä. Katson, että kirjallisuusohjelman juontaminen ei ole musiikkijuontamista. Pikemminkin kyse on puheohjelmasta, jossa musiikki on lisäkkeenä. Kirjallisuusohjelmien juontajana Roiha edustaisi kirkkaasti tyyli-A:ta tai C:tä, mikäli puheosuudet nähtäisiin musiikkijuontamisena.

Yleisesti toimittajia kuullaan radiossa muissakin rooleissa kuin musiikkijuontajina. Edellä esittämäni arviot koskevat siis ainoastaan musiikkijuontamista. Arvioni eivät koske esim. asiaohjelmien ja asiapohjaisten teemailtojen juontamista. Ajallisesti arvioni koskee lähinnä radion nykytilaa. Vain Kati Hyttisen ja Pertti Salovaaran kohdalla viittaan Radio Novan alkuvuosiin, koska kumpikaan heistä ei säännöllisesti enää esiinny musiikkijuontajina.

Samat musiikkijuontamisen tyylit ja ulottuvuudet ovat mielestäni jäljitettävissä myös Yle Radio 1:llä, Classic Radiolla ja juonnetuissa klassisen musiikin konserteissa. Toisaalta pop-musiikin ja puheen yhdistelmä tuo eri näkökulmasta, pelkistetymmin ja helpommin havaittavassa muodossa esille musiikkijuontamisen piirteitä.

Klassisen musiikin juonnettu radio-ohjelma tai konsertti muistuttaa tässä merkityksessä valmista ja viimeisteltyä rakennusta. Sitä havainnoimalla ei kovin helposti opita rakentajiksi. Pikemmin kirvesmiehen taitoja hankitaan tarkastelemalla rakennusvaiheessa olevaa taloa, jonka koostumus ja ulottuvuudet ovat helposti havaittavissa. Tässä mielessä radion juonnetuilla pop-musiikkiohjelmilla on keskeneräisen rakennuksen esittelijään rinnastettava virka, joka palvelee klassisen musiikin kulttuuria.

Juonnetuilla ns. kevyen musiikin radio-ohjelmilla onkin mielestäni keskeinen kaksoistehtävä klassisen musiikin juontamisen kannalta. Tuovat eri näkökulmasta ja pelkistetysti esille musiikkijuontamisen piirteitä. Lisäksi ns. kevyellä musiikilla on sekä juonnettuna että juontamatta monin tavoin rentouttava vaikutus työskenneltäessä klassisen musiikin parissa.

Puhtaan säveltaiteellisesti ns. klassinen musiikki voidaan nähdä rakennustyömaana tai vaikka korjattavaksi avattuna autona. Aluksi usein kuullaan sävellyksen pääteema ja sivuteemat. Tätä tyypillisesti seuraa teemojen seikkaperäinen muuntelujakso. Sävelaiheita samalla kehitellään erikseen, yhdessä ja liittymäosien kera. Lopulta pää- ja sivuteemat monesti toistetaan esitettyinä kaiken sen kera, mitä on sävellyksen aikana tarttunut melodioihin mukaan.

Pop-musiikki useimmiten esittää melodioina vain valmiiksi kehiteltyjä, ikään kuin annettuja ja erittäin pitkälle jalostettuja sävelaiheita. Nämä ovat kuin valmiita ja viimeisteltyjä taloja ja autoja.

Finnairin ylösveto Ivalossa

Mtv3:n uutiset kertoivat 20.06.2008 päivää aiemmasta Finnairin ylösvedosta lennolla Ivaloon. Ensimmäinen laskeutumisyritys siis peruttiin Inarin kunnan maisemissa eikä ihmisvahinkoja aiheutunut. Lentoyhtiön taholta vakuuteltiin, ettei matkustajien turvallisuus edes vaarantunut. Lentoharrastajien parissa ainakin flightforum-sivuilla uutinen herätti pohdiskelua. Puheeksi nousi myös iltapäivälehtien pelkoa korostava ja tunnepohjainen ylösvetojen otsikointi silloin, kun ihmisvahingoilta säästytään ja tosiasiat eivät puhu vakavan vaaratilanteen puolesta. Minulle palautuivat mieleen Pasilan Messukeskuksen matkamessujen tunnelmat ja perustavat ajatukset. Tapahtuma kerää keskitalvella vuosittain Jyväskylän asukasluvun verran kävijöitä viikonvaihteen aikana.

Sattumukset lentovuoroilla kytkeytyvät aina matkailun, maakuntien, paikkakuntien, maisemien ja yhteisöjen tuntemukseen. Näihin työnä tai harrastuksena kohdentuvia lukijoita voidaan erityisesti tavoittaa, kun lentomatkan erikoistilanne painetaan pääotsikoksi iltapäivä- tai sanomalehdessä. Uutinen Ivalostakin siivittää mielikuvituslentomatkalle Lappiin kautena, jona sinne harva oikeasti suuntaa. Lehti samalla pohjustaa tulevaa uutisointiaan vaellus-, ruska- ja hiihtomatkailusta, matkamessuista sekä Lapin kulttuuri- ja urheilutapahtumista. Pyritään vakiinnuttamaan tai ylläpitämään uskottava asema matkailu-, kulttuuri- ja urheilulehtenä. Tilannekuvaus Ivalosta merkitsee myös yhteydenpitoa Lapin matkailualan tahoihin, joiden kanssa toimittajat saattoivat nauttia jääteetä Matka2008-messuilla muovimukeista. Samalla lienee vaihdettu sananen viestinnästä matkailuteollisuuden osana.

Uutisointi lentämisestä tavoittaa muutakin lukijakuntaa, jolla lentäminen liittyy säännöllisesti työhön tai vapaa-aikaan. He eivät ehkä muulloin hanki lehtien irtonumeroita eivätkä ole ilmaiseksi luettavien irtonumeroiden ulottuvilla. Mihin tahansa ammattitaitoon tai harrastuneisuuteen kuuluu seurata, mitä osaamisalasta keskustellaan yleisesti.

Haastetta liittyy myös tunnepohjaisten otsikoiden esilläpitämiseen lentokentän kioskeissa ja kahviloissa. Matkustajatiloissa muutoin on näkyvillä suuri joukko tiedotteita, joilla pyritään luomaan turvallisuuden tunnetta tosiasioiden pohjalta. Tältä kannalta tiedonvälityksen ristiriitaisuus aiheutuu helposti. Ehkä kysynnän ja tarjonnan laki lieventää ongelmaa. Lentoaiheiset otsikot saanevat lehdet menemään äkkiä kaupaksi kuin kuumille kiville. Tällöin myös lööppi saadaan pikaisesti pois näkyviltä lentokentällä. Tietysti myös lentoliikenteen ammattitaitoon kuuluu vastuu siitä, että suuri yleisö saa toimialasta oikeaa tietoa. Tämä saattaakin olla asiantuntemuksen haasteellinen alue ja toisaalta mielenkiintoisen palkitseva osa myös lentoharrastajille.

Lapin suvesta uutisointiin liittyy paljon samoja haasteita kuin pohjolan matkailun kehittämiseen kesäkaudella. Toisaalta Pasilan Matka2008 -tunnelmista on jo etäisyyttä puolisen vuotta ja uuteen vastaavaan lienee kuukausia melkein saman verran. Yöttömän yön valo ilmaisee armottomasti uutisviestimien onnistujat, jotka seuraavilla tammikuun matkamessuilla ansaitsevat erityisen kiitoksen. Toki jääteestäkin kannattaa uutistoimituksen kiittää työllään vasta kesällä.

Jani & Jetsetters Espalla 4.6.-08

Kadun varjopaikkojen lempeä viileys ja aukeiden kirkas auringonpaiste sävyttivät keskiviikon iltapäivää Helsingissä, kun Jani & Jetsetters –yhtye esitti ilmaisen konsertin Esplanadin lavalla. Musiikkituokion 4.6.-08 klo 16.30 tarjosivat Iskelmä ja 50-vuotias Off.

Odotin ennakoiden erityisesti ”Kivisydän” –kappaleen aurinkoista ja sulavan runsassävyisesti sointuvaa introa. Kuinka sen kajahtelu taipuisi juhlavien kivitalojen katveeseen. Laulun musiikillinen kokonaisuus on huomattavan tyylikäs oivallus viime vuosien kotimaisten kesähittien saralla. Säveliin yhdistyy vielä raikkaalta juomalta tuntuen viilentävä sanoitus. Valoisan vuodenajan kappaleena tavoitetaan genressä uljaasti niin Valvomon, Anna Erikssonin, Samuli Edelmannin kuin Inner Circle’in kesäklassikoiden joukko.

Arvailin siis Kivisydämen sijoittuvan heti konsertin alkuun, mutta se esitettiin lopulta toisena ylimääräisenä noin tunnin mittaisen konsertin päätteeksi. Musiikkituokion avauksena kuultiin medium-nopealla tempolla kiinnittymiseen, irtipäästämiseen sekä tatuointiin liittyvä sanoitus radiosta tutuin sävelin. Tunnelmallisen kesähitin aineksia edusti pian myös ”Kesäunelma” Jani & Jetsetters’in tuoreelta levyltä.

Esitetyistä kappaleista erottuivat pääkaupunkilaista elämänmenoa maalaillen ”Aseman kello” ja ”Valo yössä”. ”Etupenkillä”, ”Jätä mut” ja ”Musta sulhanen” kuultiin eräinä yhtyeen suurimmista hiteistä. ”Kuuleeko kuu” –laulu edustanee yöradioiden musiikkitoimittajien unelmaa. Maaseudulle sijoittuvassa tanssikenkien tarinassa yllätti syväulotteinen sanoitus. Muilta osin minulle jäi vaikutelma, että Jani & Jetsetters’in kappaleiden kertomukset korostavat kaupunkilaisuuden ja maalaisuuden rajaa harvoin. Sanoitusten aiheet piirtyvät korostuneesti henkilöiden välille eivätkä useinkaan ole paikkoihin kytkettyjä.

Jani & Jetsetters esittää musiikillista tyyliä, joka on vahvasti sidottu tiettyyn orkesterisoitinten kokoonpanoon. Konsertissa ei tarvitse pohtia, miltä kappaleet kuulostaisivat toisien tai täydentävien soittimien kera. Voimavaroja vapautuu tarkkailemaan erityisesti musiikillista tulkintaa ja sen hienovaraisia sävyjä eri esityskerroilla. Tämä on omiaan lisäämään ryhmän kiinnostavuutta konsertoivana yhtyeenä.