Vapaus, veljeys ja tasa-arvoisuus ovat olleet avainsanoja kuluneella viikolla, jonka tiistaina vietettiin Ranskan 220. kansallispäivää.
Maailma olisi todennäköisesti aika lailla värittömämpi paikka ilman eriskummallista Ranskan poliittista ja kulttuurillista roolia idän ja lännen välillä – etenkin suhteissa Yhdysvaltoihin ja toisaalta itäisempään Eurooppaan. Olisi EU:n viime vuosikymmenten historiakin kuivakkaampi tarina ilman Ranskan ja Iso-Britannian vaiheikkaita sanasotia ja poliittisia irtiottoja.
Kotoinen Suomemme voidaan nähdä maana, jossa karun luonnonmaiseman vastakohtana koetaan lämpöä, veljeyttä ja ystävyyttä nuotion äärellä piirissä ja työväentalolla iltamissa. Suomeen verrattuna Ranskan luonto on Alppien terävien piirteiden ilotulitusta ja viinitarhamaisten kukkuloiden sulostuttavaa leikkiä. Ranskassa kaupungit ovat usein rakennuskannaltaan ja yleiseltä ilmapiiriltään karuja. Kylmä ja kolkko tunne säikäyttää helposti kadulla. Lämmön ja ystävyyden kokeminen perustuu monimutkaisempiin ja sanattomampiin oivalluksiin kuin Suomessa.
Välittämisen kokemus täytyy vastaanottajan osata itse löytää ja oivaltaa niin Ranskan ruokakulttuurin, musiikin, taiteen kuin arkisen elämänkin parissa. Ranskalainen onni on salattua onnea, joka palkitsee etsijäluonteisen löytäjän. Toivottavasti tällä kansallispäivän viikolla saamme jokainen oivaltaa jonkin uuden ulottuvuuden tuosta onnesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti