lauantai 24. tammikuuta 2009

Kohti finaalia

Laulusolisteina Jari Sillanpää ja Riikka onnistuivat mielestäni kameroiden edessä parhaiten. He tarjosivat Euroviisujen kansallisissa alkuerissä sävelkorkeuden vakuuttavinta hallintaa. Laulajien tulkinta oli kummassakin ehdokaskappaleessa kiinnostavan vivahteikasta.

Suomalaisen, sivistyneen, mollivoittoiseen ja konemusiikillisen balladin saalis on Euroviisuissa ollut perinteisesti laiha. Menestyäkseen Moskovassa tulisi Sillanpään ja Riikan kappaleiden koneellinen musiikki korvata merkittäviltä osin aidoilla kansanmusiikin soittimilla. Samassa sävyssä tulisi lisätä taustalaulun värikkyyttä.

Alkuerissä nähdyn ja kuullun perusteella ovat ennakkosuosikkini kotimaan finaalissa Waldon, Signmarkin ja Remun esitykset. Näihin sisältyy kilpailijoita kiehtovammin oivalluksia sävellyksen, orkesterisovituksen ja solistin tulkinnan alueilla.

Alkuerä 3

Euroviisujen kolmas Suomen kansallinen alkuerä nähtiin ja kuultiin suorana lähetyksenä tv:ssä perjantaina 23.1.-09 klo 21-21.50. Kilpailun aloittivat Signmark feat. Osmo Ikonen ja Janita. Lopuksi olivat vuorossa Vink ja Jari Sillanpää, joiden esitykset olivat ennakkosuosikkini osakilpailun käynnistyessä.

Erän aloittaneessa Signmarkin suorituksessa räppääminen otti tehokkaasti lavan ja tilanteen haltuun. Piirre yhdistää esityksen Waldon ehdokaskappaleeseen. Signmarkin laulusolistilla sävelkorkeudet pysyivät rap-osuuksien jälkeen vireessä erittäin kiitettävästi. Vaatetuksen osalta kokoonpano luotti tänään tv:ssä tuulipuvun ja farkkujen yhdistelmään.

Janitan suorituksen alussa solisti joutui selkeästi hakemaan lauluäänelle oikeaa sävyä. Sävelkorkeuksien vireys onnistui kiitettävästi. Euroviisuksi kyseessä on syvällinen ja vivahteiltaan yllättävä kappale, jonka avautuminen kuuntelijalle vaatii mielestäni hämyisen rauhallista mielentilaa. Tällaista musiikkia sijoittelisin ensikuulemalta osaksi Sodankylän elokuvajuhlien tai Suomen Teatteriliiton vuosikokouksen ohjelmaa.

Vink-yhtyeen esityksessä sävelkorkeus pysyi vireessä kohtalaisesti. Lauluäänen sävyt eivät välittyneet yhtä värikkäinä kuin äänitteellä. Yleisesti kilpailun suorituksesta jäi vaikutelma, että tämä biisi toimii paremmin radiossa kuin tv:ssä. Ajatus on käänteinen verrattuna Passionworks-yhtyeen alkuerä 2:ssa herättämiin tunnelmiin.

Jari Sillanpään laulaminen pysyi ilmiömäisellä varmuudella vireessä. Taustakuoron suoritus toi esityksen sointiin onnistuneesti uusia vivahteita. Kappaleen voimakas sävelaihe sai samalla lisää värikkyyttä. Lava-show ja esiintyjien lavasäteily viimeistelivät huippusuorituksen. Sillanpään kappale oli mielestäni alkuerä 3:n onnistunein esitys. Kakkoseksi sijoittaisin Signmarkin ja Osmo Ikosen suorituksen.

torstai 22. tammikuuta 2009

Signmark feat. Osmo Ikonen - "Speakerbox"

Kuulun 80-luvun alussa syntyneenä ikäpolveen, jolle ”Rock ei ole edes musiikkia” –lause on vielä omakohtaisesti tuttu. Väitteen perusteluna on vedottu tyylilajin meluisuuteen, markkinalähtöisyyteen ja pelkistettyihin sävelaiheisiin. ”Rock ei ole edes musiikkia” –toteamuksessa lienee useimmiten kyse huumorista, johon sisältyy musiikkikasvattajan itseironiaa sekä irrottelevaa roolileikkiä kasvatettavien kanssa.

Ihan vakavammin on väitetty, että musiikkimaun aikuistuminen olisi viime vuosina muuttunut. Kypsyminen ei enää merkitse automaattista siirtymistä tai paluuta pop-nuoteilta klassisiin säveliin. Tilanne on haasteellinen esimerkiksi kirkkomusiikin kannalta. Klassiseen juureen vankasti leivottua kanttorien osaamista tulisi yhä rohkeammin soveltaa vastaamaan kysynnän muutosta. Lisäksi nuorisomuusikon virka olisi seurakunnissa tarpeellinen.

Meluisuus, markkinalähtöisyys ja pelkistetyt sävelaiheet eivät estä rockia olemasta musiikkia. Rap-kulttuurin osalta rajanveto musiikin ja äänimaiseman välillä on sen sijaan tarpeen. Rap-musiikissa solisti tuottaa työpanoksen eli räppäämisen, joka esimerkiksi pianolla toistettuna ei muodosta mielekästä sävelaihetta. Sävelaiheita kuullaan solistin säestyksenä, introissa sekä Signmarkin ja Osmo Ikosen tapauksessa myös soul-henkisessä kertosäkeessä.

Mikäli rap-musiikki valtaa Euroviisuissa alaa, saattaa edessä olla musiikin ja äänimaiseman välisen rajankäynnin tarve. Viisuihin saatetaan seuraavaksi pyrkiä puheteatteri- ja pantomiimi-esityksillä, joihin kuuluu säestyksellinen taustamusiikki. Euroviisuiltana radiossa kuultuina nämä olisivat ensisijaisesti radioteatteria ja äänimaisemaa. Tv-lähetyksessä nähtyinä esitykset olisivat luonteeltaan televisioitua musiikkiteatteria.

Signmarkin ja Osmo Ikosen ehdokas Euroviisuissa on Speakerbox-esitys, jonka musiikissa rap- ja soul-kulttuurit sekoittuvat kiehtovasti. Moskovaan päästessään kappale toisi vivahteiden vaihtelua kilpailun äänimaisemaan. Speakerbox-esityksen sävelaiheet ovat yllättävän pelkistettyjä soul-kulttuurin palasia, mutta ovat värikkäästi ja kiinnostavasti esitettyjä. Kappaleen yleinen ilmapiiri on valoisan kesäinen.

Janita - "Martian"

Laulu on tyylikkäällä tavalla puhemaista. Sävelaiheet ovat erittäin pelkistettyjä. Janitan Martian-esityksessä tämä yllättää. Yleensä pop-musiikissa laulun puhemaiset sävyt ja sävelaiheen värikkyys liittyvät yhteen. Janitan kappaleeseen antavat vivahteikkuutta orkesterisoinnin vaihtelevat sävyt. Moskovaan päästessään esitys toisi luultavasti yllättävää vaihtelua kilpailun äänimaisemaan.

Kappale lähestyy Signmarkin ja Osmo Ikosen esityksen tavoin musiikin ja äänimaiseman rajankäyntiä. Janitan tapauksessa solistin laulaminen voidaan toistaa esimerkiksi pianolla mielekkäänä sävelaiheena. Sävelaiheen tyyli ja luonne kuitenkin suuntaavat äärimmäisen voimakkaasti kuuntelijan huomiota itsestään poispäin kohti säestävää musiikkia, solistin äänensävyjä, tv-esityksen lava-showta ja esitystilannetta kokonaisuutena. Uransa alkuvaiheilla Janita tunnettiin merkittävästi värikkäämpien sävelaiheiden tulkitsijana.

Vink - "The Greatest Plan"

Kuunnellessani Suomen tuoreita euroviisuehdokkaita ensi kerran joulukuussa nousi kappaleista ylivoimaiseksi suosikikseni Vink-yhtyeen The Greatest Plan –esitys. Tv:ssä nähtyjen karsintojen perusteella etumatka on merkittävästi kaventunut Waldon, Remun ja Riikan eduksi. Kolmatta alkuerää ja Vink-yhtyeen tv-esiintymistä odotellessa The Greatest Plan on mielestäni edelleenkin johtoasemassa.

Viime vuosina Suomen edustuskappaleet Euroviisuissa ovat sisältäneet ajatuksenkulun perus-rockista heavyn ja hard-rockin vaikutteisiin. Vink-yhtyeen kappaleessa otetaan raskaammasta rockista reilu askel kohti jazzille tyypillistä valoisaa, kesäistä ja ihmisen kohtaavaa ilmapiiriä. Piirre yhdistää The Greatest Plan –kappaleen Koop Arposen Insomina-esitykseen, josta on jo kansainvälisesti kiinnostuttu.

Jari Sillanpää - "Kirkas kipinä"

Petri Laaksonen osallistuu Euroviisuihin jälleen lauluntekijänä. Tammikuussa pidetään Tampereen Tohlopissa kilpailun karsinnat, joissa säveltäjän työtä tulkitsee Jari Sillanpää esittämällä Kirkas kipinä -nimisen kappaleen. Esityksessä on tuttuja piirteitä Laaksosen aiemman tuotannon kansanlaulumaiselta alueelta, johon kuuluu esimerkiksi vuonna 1997 julkaistu Saavu valo! -albumi.

Sillanpää on osallistunut Euroviisujen karsintoihin Mika Toivasen säveltämillä Valkeaa unelmaa ja Takes 2 to tango -esityksillä, joista jälkimmäinen pääsi kansainväliseen loppukilpailuun. Molemmat olivat molliin sävellettyjä kappaleita, eikä Moskovaan nyt pyrkivä esitys poikkea sarjasta tältä osin.

Kirkas kipinä -kappaleessa laulusolistin osuus saa lentävän lähdön. Alkuintro muistuttaa pelkän alkuäänen antamista. Tämän jälkeen sävellys etenee pääosin kansanlaulumaisella vaivattomuudella. Vivahteikkuutta esitykselle antaa rytmin ja sävelaiheen särmikäs käsittely säkeistöjen ja kertosäkeistöjen lopputahdeilla. Kohdat tuntuvat lentokoneen pyörien rymäyttämiseltä kiitorataan tasaisen lennon päätteeksi. Kappaleen lopussa sävellajin korotukseen yhdistyy sävelaiheen rohkea muunnelma.

lauantai 17. tammikuuta 2009

Tähtisumua

Ylen Radio Suomen Tähtisumua-ohjelma on alkuvuodesta lisätty lauantain keskipäivään. Tarjolla on tällöin viihde- ja elokuvamusiikkia poikkeuksellisen laajasti eri vuosikymmenniltä ja tyylisuunnista. Ohjelman toinen lähetysaika samalla säilyy keskiviikon myöhäisessä illassa. Siirto antaa kuuntelijalle uusia avaimia käyttötarkoituksesta lähtevään musiikin tulkintaan. Sama musiikillinen kokonaisuus, joka keskiviikkoyönä luo ehkä rauhallista tunnelmaa kuutamon valossa, tuodaan hissimusiikin myönteisessä merkityksessä tarjolle myös kotimaan ostosmatkailun vilkkaina tunteina.

Vuoden alku on ollut värikäs myös uuden pop-musiikin alalla. Koop Arposen Insomnia-kappale on mielestäni keskitalven merkittävin kotimainen musiikkiesitys. Kappaleelle on viime päivinä ennakoitu myös kansainvälistä menestystä. Esityksen musiikillinen ajatus kulkee perus-rockista heavyn ja hard rockin vaikutteiden kautta osittain jazzin lämpimään ja ihmisen kohtaavaan ilmapiiriin. Sävellaji sijoittuu H-duuriin. Kappaleen nimen lisäksi sävellajien sukulaisuus yhdistää esityksen Faithless-yhtyeen noin vuosikymmenen takaiseen Insomnia-singleen. Tämä koneellisen tanssimusiikin esitys sointuu H-duurin muunnossävellajissa eli h-mollissa. Introjen ja säkeistöjen musiikillisena koukkuna tosin käytetään H-duuriin kuuluvaa Dis-säveltä. Kappale painottuu kuitenkin selkeästi h-molliin.

-90-luvun tammikuut ovat jääneet minulle mieleeni heinäkuun kaltaisena musiikkiuutuuksien hiljaiselona. Muistikuvani mukaan erityisesti brittiläinen M People -tanssimusiikkiyhtye osasi hyödyntää rauhallista jaksoa päätyen useaksi tammikuuksi Radiomafian single-listan yksinäisiin kärkitunnelmiin. Tänä vuonna joulun jälkeisen suvannon perinne sisältyy ajatuksena Iskelmä-gaalaan, joka vasta helmikuun puolivälissä päättää pop-musiikin merkittävien vuosiäänestysten sarjan.

Kokonaisuutena tammikuu on mielestäni yhä lievemmin musiikkiuutuuksien hiljaiselon jakso. Viime vuosikymmeneen verrattuna välittyy selkeä ero. Idols-kilpailun ohella vilkkautta ovat havaintojeni mukaan lisänneet Euroviisujen karsinnat, jotka yhä monipuolisemmin tuovat esille eri musiikkityylien uutuuksia. Tällöin Tähtisumua-ohjelma ja Iskelmä-gaala elävöittävät vastakohtaisuuden kautta pop-musiikin talvea.

Alkuerä 2

Näsijärven jää näytti tiistaina vielä säilyneen suojakelien jälkeen. Lauhasta säästä huolimatta perjantaina 16.1.-09 kuultiin musiikillisia jäänmurtajia Tampereen Lielahden ja Ikurin välimailla sekä suorassa tv-lähetyksessä jälleen kello 21-21.50. Suomen Euroviisujen toisessa alkukarsinnassa esiintyivät tuolloin Sani, Passionworks, Remu ja Waldo's People. Erän alkaessa minun suosikkini näistä neljästä olivat Remun ja Waldo's Peoplen kappaleet.

Sanin ja Passionworksin kilpailusuorituksissa kuultiin vähäinen määrä laulamisen epävireisyyttä. Laulajien äänensävyt välittyivät kuitenkin kiitettävän värikkäinä. Alun kahdesta esityksestä jäi kokonaisuutena onnistunut vaikutelma. Erityisesti Passionworksin tulkitsema sävelmä osoitti toimivuutensa tv-esityksen perustana.

Euroviisujen alkukarsinnoissa on tänä vuonna lava-show ollut yleisvaikutelmaltaan pelkistettyä. Piirre vietiin äärimmilleen Remun esityksessä, jossa kuitenkin värikäs musiikki kiehtoi ja laulusolistin huippusuoritus välittyi tyylikkäänä.

Laulamisen epävireisyyden välttäminen kuulostaa pop-musiikissa usein tv-esityksien merkittävältä haasteelta. Tällöin rap-musiikin puhemainen laulu ymmärrettävästi houkuttelee. Illan päättäneessä Waldon esityksessä otettiin rap-laululla lava ja tilanne haltuun varmoin ottein lähes heti kappaleen alussa. Hallittu ilmapiiri välittyi muuhunkin lauluun, jossa sävelkorkeus pysyi vireessä kiitettävästi. Waldo oli panostanut lava-show:n ulottuvuuteen muita toisen alkuerän kilpailijoita merkittävämmin.

Kokonaisuutena alkuerä 2 vaikutti tasaväkiseltä. Suosikkikappaleeni kuitenkin säilyttivät asemansa neljän ehdokkaan joukossa. Mielestäni Waldo's People ja Remu olivat erän onnistuneimpien esitysten laulusolistit.

sunnuntai 11. tammikuuta 2009

Sani - "Doctor, Doctor"

Alkuintrossa kohdataan -90-luvun soul-vaikutteita. Säkeistön ja kertosäkeiden pääpiirteet sekä sanoitus muistuttavat saman aikakauden ruotsalaista eurodancea. Sanin esittämää euroviisujen Doctor doctor -ehdokaskappaletta kannattelevat pelkistetyt viime vuosikymmenen tyylikeinot.

Laulusolistin onnistunut suoritus etenee tyylikkäästi esityksen alusta loppuun. Kuitenkin varsinainen koukku jää kappaleesta mielestäni puuttumaan. Sävellajin korottaminen lopussa ei kuulosta tarkoitukseen riittävältä. Jotakin musiikillisen ilmaisun yllättävää ja riemullisen liioittelevaa tyyliä lisäisin jo esityksen alkupuolelle. Täydentäisin säkeistöjä Bomfunk MC’s -yhtyeen värikkäänsävyisillä rap-osuuksilla. Tällöin orkesterisovitus voisi mielestäni säilyä lähes nykyisellään.

Passionworks - "Surrender"

Euroviisuihin pyrkivä Passionworks-yhtyeen ehdokas sisältää radiohitin aineksia. Kappaleessa sekoittuu musiikin tyylejä, joita viime vuosina ovat suosineet esimerkiksi Hanna Pakarinen, Ari Koivunen ja Rasmus. Passionworksin esityksen alku tuo mieleen myös Anastasia-yhtyeen säveltaiteellisen ilmaisun sekä Suomen kaksi viimeisintä loppukilpailuun päässyttä Euroviisua.

Surrender-nimi viittaa retrohengessä Rainbow-yhtyeen lähes samannimiseen singleen vuodelta 1981, joka edelleen soi klassikkona sähköisissä viestimissä melko usein. Passionworks on siis usealta kannalta tavoittanut radiohitin kultasuonen. Kappale ikäänkuin kertoo reseptin, jolla on viime vuosina menestytty.

Euroopan Yleisradioliiton kilpailuun kuuluu pyrkimys uudistaa radion ja television sisältöjä erityisesti musiikin osalta. Mielestäni on yhtä tärkeää, että Euroviisuissa osa esityksistä kuvaa alan nykytilaa ja viime vuosien kehitystä. Passionworksin kappale sopii tältä kannalta loppukilpailuun mukaan, vaikka musiikkikulttuuria merkittävästi uudistavasta teoksesta ei olekaan kysymys.

Remu - "Planeetta"

Euroviisujen kansalliseen alkukarsintaan osallistuu tammikuun toisessa erässä Remun Planeetta-kappale. Keravalta katsoen Porvoon vastakkaisesta ilmansuunnasta esitys tuo mieleen brittiläisen Stingin harrastamat itämaiset tunnelmat. Tätä taiteilijan tyyliä edustaa esimerkiksi Desert rose -single vuodelta 1999.

Remu ja Sting lähestyvät itämaisia sointeja ja rytmejä osin poikkeavista musiikillisista taustoista. Stingin tuotannossa kosketinsoittimilla on usein kappaleiden kantava rooli. Tällöin korvat havahtuvat kaikkeen, mitä kitaralla soitetaan. Itämaisten kielisoittimien välkähtelevät sävyt pysähdyttävät vieläkin voimakkaammin kuuntelemaan esityksiä. Remun tuotannossa kitarat, basso ja rummut muodostavat kappaleiden rungon. Planeetta-kappaleessa itämaiset soinnit havahduttavat luonnollisuudellaan ja keveydellään.

Laulavan basistin ja laulavan rumpalin musiikillisen tulkinnan tunnistaa yleensä siitä, että laulu ja orkesteri kuljettavat kappaleita poikkeuksellisen yhdenvertaisessa suhteessa. Remun ja Stingin tuotannoille on tyypillistä tämä tasapaino, joka kuulostaa luonnolliselta. Musiikillisen tulkinnan herkkyyden ja uusien oivallusten kanssa ovat molemmat ehkä joutuneet tekemään enemmän työtä urallaan.

Remun Planeetta-kappaleen menestyksen Euroviisuissa voi ratkaista tulkinnan sävyjen onnistuminen ja tv-esiintymisen haasteiden voittaminen. Värikäs ja vivahteikas lava-show saattaa tässä vaiheessa olla menestyksen kannalta tärkein viimeistelyn kohde. Musiikillisesti kappale huokuu ilmiömäistä tasapainoa laulun, sävellyksen, orkesterin tulkinnan ja rytmin välillä.

Waldo's People - "Lose Control"

Vuonna 1998 Suomen talous oli laman jälkeisessä nousussa Lipposen ja Niinistön hallitusten sekä Nokia-yhtiön johdolla. Waldo's People leijaili kotimaisista pop-yhtyeistä pinnalla julkaisten kappaleita, joissa liikkeelletyöntävään tunnelmaan yhdistyvät oivaltavat sävelaiheet ja tulkinnat. Näitä piirteitä sisälsi Let's get busy -single, joka julkaistiin vuonna 1998. Tuolloin Lahdessa toimi vielä Rytmiradio-niminen paikallisradio, joka liitti kappaleen sekä radion että puhelimen historiaan. Kanavan kuuntelijakilpailussa kehotettiin vastaamaan yleisöpuhelimeen Let's get busy -kappaleen soidessa radiossa. Yleisöpuhelimet olivat tuolloin yleinen näky kuuluvuusalueen katukuvassa. Puhelinkioskien ja paikallisradioiden valtakauden lopulla yleisöpuhelimiin oli mahdollista soittaa.

Waldo-nimellä Waldo's People -yhtye on tähyillyt kansainvälistä suosiota jo vuonna 1995 julkaistessaan It's about time -nimisen singlen. Kappale yhdistyy mielessäni Radiomafian 5-vuotiskiertueeseen, joka samana vuonna ulottui Lahteen kevään viimeisenä koulupäivänä aurinkoisessa säässä. Euroopan valloituksessa Waldo tietääkseni jäi tavoitteestaan.

Waldo's People -yhtye on kevään 2009 Euroviisuissa mukana Lose Control -nimisellä esityksellä. Kappaleen äänimaisemassa on kiehtovaa värikkyyttä sekä liikkeelletyöntävän valoisaa tunnelmaa. Kertosäkeen sävelaihe kuulostaa yllättävän vaisulta ja yllätyksettömältä. Esitys taipuu tältä osin Euroviisujen perinteisten iskelmien kaavaan, jossa kertosäe asettuu huippukohdaksi. Tällöin kertosäkeen valta perustuu sävelaiheen sijasta tulkintaan ja kappaleen muihin ulottuvuuksiin. Waldo's People -yhtyeen kappaleessa huippukohtaa on vaikeaa hahmottaa, koska kertosäettä edeltävien osien tunnelma on perinteisiä iskelmiä värikkäämpi.

lauantai 10. tammikuuta 2009

Alkuerä 1

Kwanin esitys euroviisujen alkuerä 1:ssä sisälsi minua häiritsevässä määrin epävireistä laulua. Ehkä live-tilanteen tekniset syyt saattoivat vaikuttaa. Solistin laulun puhemaisen värikkäät sävyt eivät tulleet esille yhtä laajasti kuin levytyksellä. Samalla kappaleen sävelaiheen pelkistetty luonne nousi koko esityksen pääosaan. Myös Tiaran esityksen säkeistöissä havaitsin epävireyttä solistin laulamisessa. Kertosäkeissä ei sävelkorkeuksissa ollut ongelmia.

Alkuerän käynnistäneen Kwanin kappaleen jälkeen kohdistuivat illan suurimmat odotukseni Tapani Kansan ja Riikan esityksiin. Riikan ja taustalaulajien suoritus oli mielestäni illan onnistunein musiikillinen tulkinta ja lava-show. Sävelkorkeuksissa ei ollut moitittavaa, ja laulajan äänenkäyttö välittyi värikkäänä.

Riikan jälkeen Tapani Kansan esityksessä havaitsin taustakuoron sävelkorkeudessa epävireyttä. Solisti mielestäni onnistui suorituksessaan. Kappaleen keskeyttäminen perustui käytännön asiaseikkaan, ja laulun uusi aloitus onnistui hallitusti. Tällaista tervetullutta rentoutta solistin puolelta toivon alkueriin jatkossakin. On tietenkin eri asia, jos laulu katkeaisi kotimaan finaalissa tai Moskovassa. Alkuerän yllättävään käänteeseen toivon suhtauduttavan samalla armollisuudella kuin Remun mainoskohuun eilen.

torstai 8. tammikuuta 2009

Kwan - "10 000 light years"

Pelkistetty sävelaihe leimaa Kwanin euroviisuihin pyrkivää kappaletta. Laulusolistin tulkintaa hallitsevat kiehtovan tasavertaisesti sävelaihe ja puheenomaisuus. Vastakohtana orkesterisovitus pursuaa runsautta ja värikkyyttä itämaiseen tapaan. Tämä ulottuvuus voi tuottaa slaavilaisista piireistä menestystä, mikäli 10 000 light years -esitys päätyy Moskovan toukokuiseen kilpaan.

Kwanin tuotannolle on tyypillistä kuuluva rajankäynti rap-musiikin kanssa. Tätä ilmaisee laulun puhemaisuuden ja pelkistettyjen sävelaiheiden ohella kappaleiden oivaltavan arkinen ja pysähdyttävän kadunläheinen vaikutelma. Yhtyeen tunnistettavaa ja vakiintunutta musiikkityyliä on vaikeaa jäljitellä. Iskelmän alalta Kwan tuo mieleen Jari Sillanpään varhaistuotannosta Onnenetsijä-kappaleen. On väitetty, ettei niin yksinkertaisella sävelaiheella varustettu esitys olisi noussut kenenkään muun esittämänä listoille.

Jari Sillanpään Onnenetsijä on tulkintana, sävellyksenä ja sanoituksena minun suosikkini Radio Suomen Merisään ja kesän Veneilysään jälkeen kuultavana kappaleena. Siirtymä säätunnuksesta kappaleeseen ei tosin sävellajien puolesta ole täysin johdonmukainen. Merisään tunnus sointuu A-duurissa ja Onnenetsijä-kappale f-mollissa, joka ei ole A-duurille etäistäkään sukua. Kesäisin kuultavan Veneilysään tunnus puolestaan sointuu Es-duurissa, joka voidaan As-duurin kautta ajatella f-mollin sukulaissävellajiksi. Es-duuri kuuluu As-duurin kolmisointuun, ja f-molli on As-duurin rinnakkainen sävellaji.

Euroviisuihin pyrkivässä Kwanin esityksessä iloitellaan h-mollin ja D-duurin välisellä rinnakkaissävellajisuhteella. Alkuintron h-molli vaihtuu säkeistön alkaessa särmikkäästi d-molliin. Kertosäkeen alussa sävellaji kuuntelijan tulkinnasta riippuen joko vaihtuu, melkein vaihtuu tai ei vaihdu D-duuriin. Kertosäkeen loppukin luo odotuksen sävellajin vaihtumisesta D-duuriin, mutta sävellaji kulkeekin takaisin h-molliin.

Kwanin euroviisukappaleen puolinopea vauhti on tunnusomainen piirre myös kokoonpanon aiemmalle tuotannolle. Yhtyeen kappaleet sopivat musiikin huippuhetkien ohella radio-ohjelmien ja musiikkitilaisuuksien aloituskappaleiksi, joilla rauhallisesti kohotetaan odottavaa tunnelmaa. Aiemmin arvioimassani Radio Novan menoliikenneohjelmassa 19.12.-08 lähes koko ensimmäinen tunti täyttyi eri esittäjien hitaista kappaleista. Linjaus kertoo hidasvauhtisen musiikin vahvistuneesta asemasta radion suosituimpina lähetysaikoina. Tähän kehitykseen voi Kwan-yhtye merkittävästi vaikuttaa Euroopan yleisradioliiton kilpailun kautta.

Riikka - "Meren"

Edellä arvioimassani Kwanin kappaleessa kuljettiin lähellä rap-musiikin tyyliä. Riikan euroviisuehdokas tekee rajankäyntiä instrumentaalimusiikin kanssa. Meren-esitykseen avautuu helposti näkökulma, jonka mukaan laulaja on kappaleessa mukana vain yhtenä soittimena. Tätä tyyliä on pidemmälle vietynä edustanut Adiemus-yhtye. Riikan Meren-esityksessä solistin työ sisältää instrumentaalisuuden lisäksi suomalaisen kansanmusiikin puhemaisen laulun piirteitä.

Suomi oli toissavuonna edustettuna euroviisuissa voimakkaalla sävelaiheella, jonka esitti Hanna Pakarinen. Viime vuonna maamme kilpailukappaleen valttina oli korostuneemmin värikäs ja yllättävä esitys ja tulkinta kuin väkevä sävelaihe. Tänä keväänä olisi johdonmukaisesti voimakkaan sävelaiheen vuoro.

Riikan Meren-kappaleen sävelaihe sisältää syvällisiä ajatuksia, joita laulun instrumentaalinen ulottuvuus korostaa. Sävelaiheeseen tuovat vivahteikkuutta ja yllättävää särmikkyyttä sävellajien vaihdokset, joita kuullaan kertosäkeiden alkaessa. Esityksen orkesterisovitus herättää hieman kaipailemaan niitä aikoja, jolloin sinfoniaorkesteri hoiti Euroviisuissa säestyksen.

Tapani Kansa - "Rakkautta on, rauhaa ei"

Jari Sillanpään euroviisuehdokkaan tavoin Tapani Kansan kilpailukappale on mieslaulajan hidasvauhtinen esitys, joka on kirjoitettu molliin. Tähän yhteiset piirteet jäävätkin. Sillanpään esitystä kuljettaa värikkään kansanlaulumainen sävelaihe. Vivahteikas sävelmä ja orkesterin työ virtailevat laulajan hyräilevän tulkinnan läpi. Yleensä myös Tapani Kansan esitykset ovat tunnettuja samasta tyylistä. Kuitenkin Euroviisuihin pyrkivässä Kansan kappaleessa laulajan työ kannattelee esitystä yllättävän korostuneesti. Solistin tulkinta kuljettaa orkesterin työtä ja sävelmää poikkeuksellisen paljon verrattuna esittäjän aiempaan tuotantoon.

Tapani Kansan tulkitseman sävelmän sävelaihe ei mielestäni ole esityksen musiikillinen koukku. Sävelaihe on melko puheenomainen ja tarvitsee laulajan vivahteikasta tulkintaa kuulostaakseen värikkäältä. Kappaleen toiseksi tärkein koukku on mielestäni sanoitus. Tarinassa korostuu ajatus maailmanrauhasta sekä yleisellä tasolla että koruttoman arkisesta näkökulmasta.

Esityksen yllättävin ulottuvuus on sävellaji. Säkeistö on kirjoitettu f-molliin ja kertosäe d-molliin. Sävellajien vaihdokset ovat yllättäviä ja särmikkäitä, eivätkä sävellajit ole sukua toisilleen. Esittäjän aiemmasta ja tyypillisemmästä tuotannosta esimerkiksi Veikko Nieminen -kappale kulkee johdonmukaisesti F-duurin ja d-mollin eli rinnakkaissävellajien välillä. Samoin Jari Sillanpään tuoreessa kilpailukappaleessa sävellajien käyttö yllättää huomattavasti vähemmän kuin Tapani Kansan euroviisuehdokkaassa.

Tiara - "Manala"

Itämaisin eväin on jälleen saavuttu Moskovan junan laiturille. Tiaran Manala-esityksessä kuullaan aasialaisia sävyjä basso- ja sointukuviossa heti alkuintrosta lähtien. Kappale sisältää rap-musiikista tuttuja piirteitä erityisesti säkeistön äänimaisemassa. Klassisen musiikin ystäville esitys tarjoaa värikästä orkesterin sointia.

Solistin laulu on sävyltään melko puhemaista koko kappaleen ajan. Kokonaisuutena esitys sijoittuu mielestäni kauemmaksi rap-musiikista kuin Kwanin kappale. Keskustapuoluelaisemman vaikutelman aiheuttavat ehkä itämaiset äänimaisemat, jotka Kwanin esityksessä rajoittuvat lähinnä alkuintroon ja Tiaran esityksessä sijoittuvat laajemmin kappaleen eri osiin. Kwanin ja Tiaran ehdokaskappaleita yhdistää esitysten päättyminen alkuintron sävellajiin.

Euroviisujen kansallisen karsinnan ensimmäinen erä käydään Tampereen Tohlopissa ja nähdään suorana tv:ssä tämän viikon perjantaina. Mukana ovat ehdokaskappaleillaan Kwan, Riikka, Tapani Kansa ja Tiara. Minun suosikkini näistä neljästä ovat Tapani Kansan ja Kwanin esitykset.