torstai 12. helmikuuta 2009

Yöradio - Toiveiden yö

Ylen Radio Suomessa kuullaan maamme ainoa juonnettu yöradio, joka tuotetaan suorana lähetyksenä ja säännöllisesti. Nykyisin Yöradiota kuullaan arkipäivisin klo 0.05-5.00 ja viikonloppuisin klo 0.05-4.00. Ennen muutaman vuoden takaisia kanavauudistuksia ohjelmaa tuotettiin arkiöisin klo 1.00-4.30 sekä lauantaisin ja sunnuntaisin klo 1.00-5.30. Tuolloin iltajuontaja valvoi kuuntelijoiden seurana vielä klo 0.05-1.00 Iltatähti-ohjelmassa, jonka sisältö painottui kanavan perusmusiikkiin ja kappaleiden juontoihin.

Yöradio on siis viime vuosina saanut viikkotunneissa noin 24 prosenttia uutta lähetysaikaa. Lisäksi yöjuontajaa kuullaan taajuudella usein jo klo 21.50 alkaen Merisään ja liikennetiedotteiden lukijana. Yöradion lähetysajalla ovat merkittäviä haastajia nykyisin MTV3:n, Subin ja Nelosen chat-ohjelmat. MTV ja Sanoma tarjoavat näitä suoria ja juonnettuja yöohjelmia televisiossa.

Myöhäisille kukkujille tarjoillaan 12. helmikuuta 2009 alkaen Ylen Yöradion uusi Toiveiden yö -osuus. Siinä toteutetaan kuuntelijoiden musiikkitoiveita keskiviikon ja torstain välisinä öinä klo 00.05-02.00. Uusi osuus on yllättävä mutta perusteltu vastaus vakiintuneeseen kysyntään. Yöradioon on perinteisesti tulvinut musiikkitoiveita, joita juontajat ovat kanavoineet muihin ohjelmiin. On mielenkiintoista kuulla, minkä tyylinen musiikkipaketti torstain varhaisille tunneille muodostuu. Toivottavasti Ylen levystöä hyödynnetään monipuolisesti.

tiistai 3. helmikuuta 2009

Jade - "It's my time"

Brittien euroviisun värikkäin sävelaihe kuullaan säkeistön puolella. Kertosäkeen tunnelma on puhemaisempi. Kappaleessa on havaittavissa musikaalien tyyliä ja paikoin Mariah Careyltä kuulostavaa laulua. Suomen radiokanavien keväässä esitys kuulostaisi pirteältä ja tuoreelta.

Kappaleen on säveltänyt brittiläinen Andrew Lloyd Webber ja sanoittanut amerikkalainen Diane Warren. Sävelmää tulkitsi Euroviisujen kansallisessa finaalissa kolme kilpailijaa, joihin kuului voittaneen Jaden lisäksi naisduetto ja mieslaulaja. Tämä kappale olisi kiinnostavaa kuulla Jari Sillanpään esittämänä.

maanantai 2. helmikuuta 2009

Waldo ja Nik Kershaw

Waldon euroviisu ja Nik Kershawin esittämä Wouldn’t it be good –kappale sisältävät kiistattomasti yhteisen sävelaiheen. Lisäksi molempien esitysten kertosäkeissä on kuusitoista tahtia. Nuottiviivastolla kummankin kappaleen kertosäkeessä on kahdeksan nelijakoista tahtia, joiden jälkeen on 1. maalissa kertausmerkki.

Waldon ja Nikin kappaleissa kertosäkeen alun ja 1. maalin väliin jää siis kahdeksan tahtia. Esitysten yhteinen sävelaihe esitetään Nikin kertosäkeen 1.-6. tahtien aikana kolme kertaa peräkkäin ja vain vähäisesti muunnellen. Waldon kertosäkeessä yhteinen sävelaihe sijoittuu 1. ja 2. tahdeille sekä 5. ja 6. tahdeille. Yhteinen sävelaihe kuullaan 1.-6. tahtien aikana vain kaksi kertaa. Kappaleita merkittävästi erottava osuus sijoittuu kertosäkeiden 3. ja 4. tahdeille. Näillä kohdin Waldon esityksen sävelaihe tekee selkeän irtioton kahden tahdin ajaksi. Sävelaihe poikkeaa näiltä kohdin huomattavasti Nikin kappaleesta.

Kertosäkeiden 7. ja 8. tahdeille sijoittuu kummassakin kappaleessa lopuke, jossa pohjustetaan siirtymistä kertosäkeestä sävellyksen seuraavaan osaan. Lopukkeen tunnelmassa on kappaleiden välillä merkittävä ero. Nikin esityksessä kertosäkeen sävelaihe selkeästi vaimentuu ja päättyy lopukkeen aikana. Waldon kertosäkeen lopuke siirtää sävelaiheen vaimentumisen sävelmän seuraavaan osaan.

Kokonaisuuksina tarkastellen kappaleissa on muitakin yhteisiä piirteitä kertosäkeen rakenteen ja keskeisen sävelaiheen lisäksi. Säkeistön sävelaihe on puhemainen molemmissa esityksissä. Nikin kappaleessa solisti laulaa koko säkeistön. Waldon kappaleessa säkeistö alkaa räp-osuudella ja jatkuu kertosäkeeseen johdattavalla lauletulla osuudella. Näiden keskiarvona voidaan nähdä solistin laulaminen Nikin kappaleen säkeistössä, jos mitataan laulun puhemaisuuden astetta.

Waldon ja Nikin kappaleet ovat eri aikakausilta, ja orkesterin soinnissa on tästäkin syystä merkittäviä eroja. Nikin kappaleen luonne pysyisi ennallaan, jos esitys kuultaisiin konsertissa tai Euroviisuissa sinfoniaorkesterin säestämänä. Radiossa soi -90-luvun lopulla kappaleen eurodance-versio, joka vahvisti vaikutelmaa entisestään. Tämän muunnelman keskeisenä osana kuultiin saksofoniäänen soolo.

Waldon euroviisu on ilmapiiriltään kokonaisuutena selkeämmin koneellista tanssimusiikkia. Vaikutelmaa vahvistaa sähkökitaraäänen käyttö orkesterin sooloissa. Orkesterin soinnin lisäksi laulaminen poikkeaa tyyliltään ja solistien lukumäärältään merkittävästi Nikin kappaleesta. Esitysnopeuden osalta Waldon kappale on huomattavasti vauhdikkaampi.

Kokonaisuutena arvioiden Waldon euroviisu on mielestäni itsenäinen ja erillinen teos suhteessa Nik Kershawin esittämään Wouldn’t it be good –kappaleeseen.