keskiviikko 10. elokuuta 2011

Julienin "lähinnä puutarhurin” kaupustelu sujuu ongelmitta

Le Monde 3.8.2011

Julien (etunimi on muutettu) on 24-vuotias. Hän on sveitsiläinen ja opiskelee Genevessä. Hän on erityisen ehtymätön kannabiksen tuottaja. ”Nautin viljelystä, se on kuin harrastus. Ja lisäksi tuottaa hyvin”, hän myhäilee luontevasti. Paljon, todellakin: ”25 000:sta 30 000:n euroon jokaiselta sadonkorjuulta.” Sen hän tekee kolmesti vuodessa. Tienesti on täysin eri tasoa kuin palkka, jota hän sai työskennellessään McDonald’silla.

Juuri siellä työtoveri kertoi hänelle kasvin suonesta. Jos monet nuoret viljelevät ystäväpiirissään neljää tai viittä tainta omaan käyttöön, hän näki suuren mahdollisuuden: suoraan sata tainta. Kaverit, joille hän toimitti tavaraa, olivat kaikki kotoisin samalta vauraalta seudulta ja ovat hänelle kiitollisia: he pitävät hänen tuotettaan erinomaisena.

Pieni investointi

Julienin täytyi sijoittaa vain 6 000 euroa, jonka suoritti etukäteen tuo entinen työtoveri, jolle hän toimitti puolet kahdesta ensimmäisestä sadostaan. Hän osti kaksi telttaa, joista kumpikin suojaa 50 tainta. Hän sijoitti ne kotinsa kellariin. Aiemmin hänen äitinsä asui siellä, mutta hän vain enää poikkeaa. Hänellä on myös erikoislamppuja, hiilisuodattimia tuoksun laimentamiseen, ja valtava määrä tarvikkeita. Tähän ei tarvita kuin muutama neliö tilaa. Hän on ostanut ”growshopista” kaiken: ”Se on käytännöllistä. Siellä on tarjolla materiaali, leikkaaminen ja myyjien antama neuvonta, hän kiteyttää. Ranskalaisetkin asioivat samassa paikassa.”

Taimet maksavat hänelle 500 euroa, maa-aines ja tarvikkeet 300 euroa. Viljely kestää 10 viikkoa. Hänellä on yksi avustaja, joka saa 10% tuotannosta. Tavallisesti hän omistaa viljelylle neljä tuntia viikossa, erityisesti kasteluun. Muulloin istuttaminen vie kuusi tuntia, puolivälin sadon leikkaaminen neljä. Kauimmin kestää lehtien karsiminen: 48 tuntia. Mutta sen he tekevät kahdestaan, ”poltellen kamaa ja juoden olutta”. Satoa hän korjaa noin 2,5 kg. Hän saattaisi yltää neljään sadonkorjuuseen, mutta hän arvioi tienaavansa tarpeeksi.

Julien ei pelkää kilpailua. Hän arvelee, että Geneven markkinoilla on noin satakunta toimijaa, joilla on saman verran taimia. Mutta kysyntä on ilmiömäinen, hänellä ei toisinaan ole, mitä toimittaa noin sadalle asiakkaalleen suoraan tai lähipiirinsä kautta. Joillekin tulee mieleen ajatus ryhtyä alan toimijaksi. ”Ranskassa olette vasta oman tuotannon alkutekijöissä, mutta se tulee laajenemaan, jatkaa nuori mies. Väki on kyllästynyt huonoon marokkolaiseen pihkaan, josta maksavat omaisuuden ja jonka vuoksi heidän täytyy käydä hämärissä paikoissa.”

Toisaalta, Julien ei näe paikallisessa tuotannossa ja kavereiden välisessä myyntijärjestelmässä kuin etuja: laadukas tuote on terveydelle parempi – ostettaessa kadulta ei koskaan olla suojassa tuotteilta, joiden painoa on lisätty käyttämällä hiekkaa tai muuta. Järjestelmä pysyy erossa muista huumeista. Välikäsiä on vähän, niinpä tuote on halvempi. Ei ole kantelun ja irtisanoutumisen riskiä. ”Kaveri ei koskaan ilmianna kaveriaan”, nyökkää heistä yksi, joka on saapunut toisen kaverinsa kanssa poimimaan ruohoa joillekin kavereille.

Riskien arviointi

Joutuuko Julien pelkäämään poliisia? Onko omantunnonvaivoja? Väistämättä hankalia kysymyksiä hän siirtää ne nopeasti: ”Olen ennen kaikkea puutarhuri. En pidä itseäni välittäjänä.” Hän täsmentää: ”En myy heroiinia enkä crackia tarpeessa oleville addikteille, mutta vain ruohoa heille, jotka tahtovat polttaa sätkän.”

Hän myöntää tästä huolimatta, että hänen toimintansa on tuomittavaa, mutta hän pitää Sveitsin viranomaisia suvaitsevampina kuin Ranskan suhteessa kannabiksen käyttöön ja välitykseen. Kuitenkin, niin Sveitsissä kuin Ranskassakin, hampun viljely ja kauppa on kielletty, ja käytön rangaistavuutta ei ole poistettu, vaikka on esitetty kysymys langettaa lähinnä sakkoja – kuten jo toimivat tietyt kantonit.

Kysymyksen vaarallisuudesta Julien siirtää pian ”ajamisen riskit, koulutuksellinen ja yhteiskunnallinen syrjäytyminen ja masennus, joka voi yllyttää suurkulutukseen”, mutta näkee ympärillään kuluttajia, jotka onnistuvat pikemminkin viettämään normaalia elämää. Entä oman elämän laita? Tällä hetkellä hän nauttii hyötymisestä. ”Jossain vaiheessa saan opintoni päätökseen ja aion työskennellä rehellisen miehen tavalla”, hän haluaa uskoa.

Ei kommentteja: