keskiviikko 10. elokuuta 2011

Julienin "lähinnä puutarhurin” kaupustelu sujuu ongelmitta

Le Monde 3.8.2011

Julien (etunimi on muutettu) on 24-vuotias. Hän on sveitsiläinen ja opiskelee Genevessä. Hän on erityisen ehtymätön kannabiksen tuottaja. ”Nautin viljelystä, se on kuin harrastus. Ja lisäksi tuottaa hyvin”, hän myhäilee luontevasti. Paljon, todellakin: ”25 000:sta 30 000:n euroon jokaiselta sadonkorjuulta.” Sen hän tekee kolmesti vuodessa. Tienesti on täysin eri tasoa kuin palkka, jota hän sai työskennellessään McDonald’silla.

Juuri siellä työtoveri kertoi hänelle kasvin suonesta. Jos monet nuoret viljelevät ystäväpiirissään neljää tai viittä tainta omaan käyttöön, hän näki suuren mahdollisuuden: suoraan sata tainta. Kaverit, joille hän toimitti tavaraa, olivat kaikki kotoisin samalta vauraalta seudulta ja ovat hänelle kiitollisia: he pitävät hänen tuotettaan erinomaisena.

Pieni investointi

Julienin täytyi sijoittaa vain 6 000 euroa, jonka suoritti etukäteen tuo entinen työtoveri, jolle hän toimitti puolet kahdesta ensimmäisestä sadostaan. Hän osti kaksi telttaa, joista kumpikin suojaa 50 tainta. Hän sijoitti ne kotinsa kellariin. Aiemmin hänen äitinsä asui siellä, mutta hän vain enää poikkeaa. Hänellä on myös erikoislamppuja, hiilisuodattimia tuoksun laimentamiseen, ja valtava määrä tarvikkeita. Tähän ei tarvita kuin muutama neliö tilaa. Hän on ostanut ”growshopista” kaiken: ”Se on käytännöllistä. Siellä on tarjolla materiaali, leikkaaminen ja myyjien antama neuvonta, hän kiteyttää. Ranskalaisetkin asioivat samassa paikassa.”

Taimet maksavat hänelle 500 euroa, maa-aines ja tarvikkeet 300 euroa. Viljely kestää 10 viikkoa. Hänellä on yksi avustaja, joka saa 10% tuotannosta. Tavallisesti hän omistaa viljelylle neljä tuntia viikossa, erityisesti kasteluun. Muulloin istuttaminen vie kuusi tuntia, puolivälin sadon leikkaaminen neljä. Kauimmin kestää lehtien karsiminen: 48 tuntia. Mutta sen he tekevät kahdestaan, ”poltellen kamaa ja juoden olutta”. Satoa hän korjaa noin 2,5 kg. Hän saattaisi yltää neljään sadonkorjuuseen, mutta hän arvioi tienaavansa tarpeeksi.

Julien ei pelkää kilpailua. Hän arvelee, että Geneven markkinoilla on noin satakunta toimijaa, joilla on saman verran taimia. Mutta kysyntä on ilmiömäinen, hänellä ei toisinaan ole, mitä toimittaa noin sadalle asiakkaalleen suoraan tai lähipiirinsä kautta. Joillekin tulee mieleen ajatus ryhtyä alan toimijaksi. ”Ranskassa olette vasta oman tuotannon alkutekijöissä, mutta se tulee laajenemaan, jatkaa nuori mies. Väki on kyllästynyt huonoon marokkolaiseen pihkaan, josta maksavat omaisuuden ja jonka vuoksi heidän täytyy käydä hämärissä paikoissa.”

Toisaalta, Julien ei näe paikallisessa tuotannossa ja kavereiden välisessä myyntijärjestelmässä kuin etuja: laadukas tuote on terveydelle parempi – ostettaessa kadulta ei koskaan olla suojassa tuotteilta, joiden painoa on lisätty käyttämällä hiekkaa tai muuta. Järjestelmä pysyy erossa muista huumeista. Välikäsiä on vähän, niinpä tuote on halvempi. Ei ole kantelun ja irtisanoutumisen riskiä. ”Kaveri ei koskaan ilmianna kaveriaan”, nyökkää heistä yksi, joka on saapunut toisen kaverinsa kanssa poimimaan ruohoa joillekin kavereille.

Riskien arviointi

Joutuuko Julien pelkäämään poliisia? Onko omantunnonvaivoja? Väistämättä hankalia kysymyksiä hän siirtää ne nopeasti: ”Olen ennen kaikkea puutarhuri. En pidä itseäni välittäjänä.” Hän täsmentää: ”En myy heroiinia enkä crackia tarpeessa oleville addikteille, mutta vain ruohoa heille, jotka tahtovat polttaa sätkän.”

Hän myöntää tästä huolimatta, että hänen toimintansa on tuomittavaa, mutta hän pitää Sveitsin viranomaisia suvaitsevampina kuin Ranskan suhteessa kannabiksen käyttöön ja välitykseen. Kuitenkin, niin Sveitsissä kuin Ranskassakin, hampun viljely ja kauppa on kielletty, ja käytön rangaistavuutta ei ole poistettu, vaikka on esitetty kysymys langettaa lähinnä sakkoja – kuten jo toimivat tietyt kantonit.

Kysymyksen vaarallisuudesta Julien siirtää pian ”ajamisen riskit, koulutuksellinen ja yhteiskunnallinen syrjäytyminen ja masennus, joka voi yllyttää suurkulutukseen”, mutta näkee ympärillään kuluttajia, jotka onnistuvat pikemminkin viettämään normaalia elämää. Entä oman elämän laita? Tällä hetkellä hän nauttii hyötymisestä. ”Jossain vaiheessa saan opintoni päätökseen ja aion työskennellä rehellisen miehen tavalla”, hän haluaa uskoa.

tiistai 9. elokuuta 2011

Euroopassa pienkasvihuoneiden kulttuuri teollistuu

Le Monde 3.8.2011

Ajat muuttuvat. Kannabiksen maailma ei siltä välty. Geneettisesti muunneltujen lajien aika on tullut; synteettinen jalostus on saapunut. Jos Ranskan markkinoita hallitsee vielä perinteinen tuote, joka useimmiten on Marokon tuontitavaraa – noin 200 tonnia vuosittain – välittäjät jo toimivat muodin mukaisesti. ”Tuotteilla ei ole enää mitään tekemistä sen kanssa, mitä tavara oli kymmenen vuotta sitten”, vakuuttaa komissaari Francois Thierry, joka on päihteiden laittoman kaupan vastaisen keskusviraston (OCRTIS) johtaja. Hänen mukaansa ”kannabiksen maailma on täydessä muutoksessa”.

Ohi on 100% luonnollisen kaman vaihe ja alhainen THC-pitoisuus, joka viittaa kannabiksen merkittävimpään ainesosaan. ”Muutamassa vuodessa 3-4%:n luontaisesta THC:stä on siirrytty yli 10%:n ja jopa 30%:n pitoisuuksiin synteettisen kannabiksen myötä”, sanoo Thierry. Tähän uskoakseen, näillä tuotteilla ei ole mitään tekemistä 70-luvun tavaran kanssa. Tämä uusi kannabiksen muunnelma kilpailee yhä enemmän luonnontuotteen, erityisesti marokkolaisen, kanssa. Muunnelma on kalliimpi mutta suositumpi ylivoimaisen laatunsa vuoksi. Saaduilla vaikutuksilla ei ole mitään yhteistä.

Jopa siinä määrin, että Hollannin viranomaiset harkitsevat kannabiksen määrittelemistä jälleen kovaksi huumeeksi. Amsterdamin kaduilla, jossa kannabiksen ostaminen ja kulutus on sallittua sille varatuilla alueilla – kuuluisat coffee shopit – tuotteen kansallinen kauppa sisätiloissa päihittää tuonnin.

Yli 5000 pienkasvihuoneen viljelmällään on Alankomaat, yhdessä Iso-Britannian kanssa, merkittävin kasvin uuden muunnelman tuottaja. Näissä kahdessa maassa viljely pienkasvihuoneissa ja kellareissa kukoistaa. Ei mitään tekemistä pientä käsityöläisviljemien kanssa, vaan olemme siirtyneet teollistumisen kauteen. Välittäjät investoivat tähän ketjutoimintaan. Tuotanto kasvaa yhtä lailla Saksassa, Belgiassa ja Euroopan kaakkoisissa Välimeren maissa.

Entä Ranskassa? Helmikuussa poliisi paljasti 700 kasviyksilön laittoman viljelmän, joka oli kätketty vajaan La Courneuvessä ja perustettu välitystoimintaa varten. ”Kun tuotanto ylittää 200 kasviyksilöä, on heti selvää, ettei enää ole kyseessä pieni tuotanto omaan käyttöön: kyse on järjestäytyneestä rikollisuudesta”, huomauttaa Thierry.

Kuitenkin, OCRTIS:n asiantuntijoiden mukaan Ranska, Euroopan kannabiksen kulutuksen ykkönen, pysyttelee yhä taka-alalla. ”Täällä tuotanto on vähäistä. Se kehittyy, mutta, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta, on säilyttänyt käsityöläisluonteen. Tuotantoketjut jatkavat tavaran toimittamista valtiorajojen yli. Hollannin ja etelä-Espanjan toimintakulttuurien läheisyydellä on jotain tekemistä asian kanssa”, arvioi Thierry. Puheenollen, heinäkuun alussa Villabessa OCRITS:n miehet kuulustelivat espanjalaista, joka oli kätkenyt 520 kiloa kannabiksen pihkaa Marokosta saapuneeseen ajoneuvoon.

Silti, jos tämä perinteinen tilanne jatkuu, välittäjät sopeutuvat. Kuten kuka tahansa kauppias, heilläkin on kustannuksiin liittyvä pakkomielle. Suurisylinteriset autot, joita elokuvateattereissa ihailtiin muutama vuosi sitten, jättävät yhä enemmän tilaa kätkeytyvälle kuljetukselle.

Mutta esteet kierretään: huumeen pitkä kuljetusmatka sisältää suuria riskejä, nimittäin silloin, kun välittäjä pidätetään poliisin, santarmien tai tullimiesten toimesta. Varautuessaan näihin tappioihin välittäjät käyttävät mielikuvitustaan. Yksi heidän viimeisin löytönsä: höyrystimellä valmistetun synteettisen kannabiksen myynti internetissä. Kehitystä ei voi pysäyttää.

maanantai 8. elokuuta 2011

Kannabiksen laillistaminen tuottaisi Ranskassa miljardi euroa

Le Monde 3. elokuuta 2011

Ekonomisti Pierre Koppin mukaan käytön salliminen vapauttaisi varoja päihdetyöhön.

Pitäisikö kannabiksen käyttö laillistaa, jotta saataisiin loppumaan lähiöitä haittaava laiton kauppa? Samalla varmistettaisiin massakulutukseen päätyvän tuotteen laatu, jossa on ilmennyt vaarallisia puutteita. Näitä pohdintoja ovat esittäneet Ranskan entinen sisäministeri Daniel Vaillant ja Sevranin kaupunginjohtaja Stéphane Gatignon. Keskustelua on herännyt erityisesti taloudellisista ja terveydellisistä vaikutuksista.

Taloustieteilijä ja Panthéon-Sorbonnen yliopiston professori Pierre Kopp on tehnyt Le Monde -lehdelle vertailun, jossa tarkastellaan kannabiksen vastaisen politiikan kustannuksia suhteessa mahdolliseen laillistamiseen. Hän arvioi, että avainsana olisi tupakan verotuksen kaltainen kiinteä valtion vero: sopiva verotuksen taso estäisi kulutuksen kasvun ja vapauttaisi varoja päihdetyöhön. Pierre Kopp on kirjoittanut artikkelin ”Ovatko huumeet tuottoisia Ranskalle?” , joka ilmestyy Revue économique – julkaisussa syyskuussa.

Väitetään, että kannabiksen laillistaminen johtaisi kulutuksen kasvuun. Mitä mieltä on taloustieteilijä-professori?

Laillistaminen ei johtaisi kulutuksen merkittävään kasvuun, jos valtion säätämä vero mahdollistaisi nykyisen hintatason säilyttämisen (noin 5,5 euroa/gramma). Hinta on merkittävä muuttuja: liian korkea hinta lisäisi laitonta kauppaa. Jos hinta olisi liian alhainen, kulutus saattaisi kasvaa. Hinnan täytyisi oikeastaan olla hieman nykyistä korkeampi, koska ostotilanteiden riskit vähenevät (välittäjän tekemät ryöstöt, poliisin kuulusteluun joutumiset, jne.).

Toinen avainsana on koulutus. Päihdetiedotuksen täytyy kertoa suurkulutuksen ja päihtyneenä ajamisen vaaroista.

Mitkä ovat kannabiksen käytön kustannukset yhteiskunnalle?

Täytyy ottaa huomioon useita seikkoja: päihdetyön kulujen vaikutukset julkiseen talouteen, maksamatta jäävät eläkkeet päihteiden aiheuttamissa kuolemantapauksissa, hyödyt käyttäjien saamasta nautinnosta, järjestäytyneelle rikollisuudelle koituva hyöty, jne. Tiedämme, että laittomilla huumeilla yhdessä (kannabis, heroiini, kokaiini…) on 900 miljoonan euron kielteinen vaikutus yhteisen hyvinvoinnin julkisiin varoihin. Toisin sanoen, nämä vievät taloudellisia voimavaroja, jotka voitaisiin kohdentaa paremmin.

On vaikeaa arvioida huumeittain, mutta tiedämme, että kannabis aiheuttaa suurimman osan päihdekuluista. Luulen, että kannabiksesta aiheutuu noin kolmannes laittomien huumeiden kielteisestä vaikutuksesta.

Mitä laillistaminen aiheuttaisi ?

Säästöä kertyisi kuulustelukustannuksissa 300 miljoonaa euroa, ja enemmänkin, jos lisätään vartiointikulut tuomioistuimissa ja rangaistusten täytäntöönpanossa. Tämä tuottaisi noin miljardin euron summan. Voimavaroja päästäisiin ohjaamaan ennalta estävään päihdetyöhön ja laittoman huumekaupan vastaiseen taisteluun.

Miten arvioitte kannabiksen vastaisen taistelun politiikkaa?

Taloustieteilijöiden kannattama politiikka merkitsee julkisten menojen minimointia, mikä tarkoittaa taloudenhoitoa, joka mahdollistaa yhteisöllisen hyvinvoinnin kasvun vähemmillä kuluilla. Tältä kannalta kannabispolitiikka koituu kalliiksi epävarman hyötynsä vuoksi.

Vuoden 1995 jälkeen Ranska on muuttanut heroiinipolitiikkaansa hyväksyen korviketuotteet, mikä on johtanut yliannostusten määrän selkeään laskuun. Kannabiksen kanssa toimimme vastoin maalaisjärkeä: valtio kuluttaa vuosittain noin 300 miljoonaa euroa noin 80 000 henkilön kuulusteluihin ilman merkittävää vaikutusta kulutukseen, joka on pysynyt korkealla tasolla. Samaan tulokseen päästäisiin halvemmalla suosien koulutusta ja hoitoja.

Jotkut maat ovat laillistaneet käytön. Onko siinä ratkaisu?

Rangaistusseuraamusten lakkauttamista pidän välttämättömänä. Mutta taloustieteilijän ominaisuudessa kannatan vielä enemmän valvottua laillistamista, jossa valtio valvoo tuotantoa ja jakelua. Tämä mahdollistaa hintaan vaikuttamisen ja tehokkaamman taistelun huumeen väärinkäyttöä vastaan. Kannabiksen kriminalisoiva politiikka ruuhkauttaa oikeudellisia palveluita ja työllistää suhteettomasti poliisia muodostaen myös jännitteitä lähiöihin.

Toimittaja: Laetitia Clavreul

Le Monde 3.8.2011

Kasvanut mutta vakaa kulutus Ranskassa:

Kulutus: Ranskassa on kannabiksen säännöllisiä (10 kertaa /kk) polttajia 1,2 miljoonaa ja 550 000 päivittäistä käyttäjää Ranskan huumeiden ja päihteiden tutkimuslaitoksen (OFDT) mukaan. Luvut ovat kasvaneet mutta pysyneet vakaalla tasolla.

Alkuperä: Markkinaa hallitsee merkittävästi kannabis, joka on tuontitavaraa Marokosta. Mutta kulutettu ruoho on vastedes pääasiassa Ranskassa tuotettua. Vuonna 2008 paikallinen tuotanto on kasvanut 32 tonniin. Tämä jakautuu noin 150 000 tuottajan kesken.

Kaupankäynti: Huumekaupan vuosittainen arvo sijoittuu noin 700 miljoonan ja 1 miljardin euron lukemiin. Suurten välittäjien ja välikäsien ohella, ketjun loppupäässä, noin 100 000 vähittäismyyjää elää kituuttavat Ranskassa kannabiksen välittämisen avulla OFDT:n arvion mukaan. Heidän vuosittaisen voittonsa arvellaan vaihtelevan noin 4 500 ja 10 000 euron välillä.