keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Kristuksen esikuvia - Miten ensimmäiset kristityt lukivat Vanhaa testamenttia?

Kemijärvi 18.3.-12: Pieni suuri raamattukurssi, Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys (Sley), Kemijärven seurakunta, kirkkoherra Lasse Marjokorpi. Raamattukurssin opetustehtävissä toimivat myös Samuel Korhonen, Aki Lautamo ja Aleksi Kuokkanen.

Psalmi 2: 6,7 kertoo: ”Minä olen asettanut kuninkaani Siioniin, pyhälle vuorelleni, Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin”. Jumala on asettanut pyhän kuninkaansa Siioniin, mutta mistä Siion löytyy nykyisin? Onko se kaikkialla kristikunnassa? Oikea vastaus paljastuu UT:n puolella Hepr. 12 luvussa. Aluksi viitataan lain antamisen vuoreen, jossa kansalle annettiin laki. Tämän jälkeen mainitaan saapuminen taivaallisen Jerusalemin luo. Maan päällä Siion on siellä, missä evankeliumia julistetaan. Kristuksen kirkko on nyt Siionin vuori, johon Jumala on asettanut Kristuksen kuninkaaksi.

Psalmeissa on valtavasti Kristus-ennustuksia. Psalmissa 22 Daavid eläytyy jälkeläisensä puolesta siihen, mitä Daavidin poika tulee ristillä kokemaan. Kristillinen usko syntyy, kun tajuamme, että kaikki edellä mainittu tapahtui juuri minun pelastukseni tähden. Daavidin valtakunta on myös Kristuksen valtakunnan esikuva. Daavid oli paimenpoika, jonka Jumala valitsi kansansa kuninkaaksi. Goljatia vastaan tehty hyökkäys kertoo, että Jumalan seurakunnalla on vain evankeliumi ja Kristuksen haavat, joilla voimme kaataa epäuskon ja Perkeleen linnoitukset. (Matt 22: 41-46; Ps 110:1)

Apostolien tekojen kirjaan Uudessa testamentissa on koottu Pietarin pitämä helluntain saarna. Hän julisti Kristuksen ylösnousemusta todeten: ”eihän kuolema olisi voinut pitää Häntä vallassaan”, ”siksi minun sydämeni iloitsee" ja "Sinä täytät minut ilolla”. Tämä on kristityn perusilo. Pietari edelleen mainitsee Kristuksen kantaisästä Daavidista, että hänen hautansa on nähtävissämme. ”Daavid oli profeetta, ja Jumala oli valalla vannoen luvannut asettaa valtaistuimelle jälkeläisensä”, ja viittaa osittain psalmien kirjoituksiin: ”Herra sanoi minun Herralleni...” Apostolit todistaessaan ylösnousseesta Kristuksesta käyttivät raamattunaan VT:a niin kuulusteluissa kuin suuren neuvostonkin edessä, minkä osoituksia sisältää Apt 4 luku. Kansojen nykyäänkin punoessaan juonia on muistettava, että Kristus on asetettu kuninkaaksi.

Matteuksen evankeliumin luvussa 12 Jeesus julistaa: ”Tämä paha ja uskoton sukupolvi vaatii merkkiä” ja jatkaa viittauksella Joonan ja Niiniven vaiheisiin ja niiden merkitykseen. Jeesus opetti VT:a historiallisesti totena asiakirjana ja tosiasioina, ja sovelsi nämä itseään koskevaksi: ”Tässä teillä on enemmän kuin Joona” ja ”Tässä teillä on enemmän kuin Salomo”. Jeesus opetti, että VT kaikilta osin tähtää Häneen. Vertaus viinitarhan vuokraajista on muunnos Jesajan kirjan 5. luvun tekstistä, joka kertoo "minun ystäväni viinitarhasta". Evankeliumeissa Jeesus myös viittaa Psalmiin 118: "kivi jonka rakentajat hylkäsivät on nyt kulmakivi.

Jeesuksen opetus laista sisälsi 10 käskyn lain ja VT:n säädökset: 10 käskyyn nähden Jeesus ei kumoa näitä vuorisaarnassa, mutta ylittää ne. Vuorisaarna tulkitsee lain niin, ettei kukan jää syyttömäksi. Sekä suuret että pienet syntiset ovat syyllisiä. Jeesus antoi opetuslasten syödä pellolta, ja Paavalin ruokasäädöksiin on kirjattu: "älä sido puivan härän suuta". UT ei tällöinkään kumoa näitä sääntöjä, mutta parantaa ja osoittaa vanhentuneiksi.

Luukkaan evankeliumin mukaan Jeesus selitti profeetoista alkaen, mitä kaikkea Hänestä on sanottu. Joh 3:14:ssä Jeesus tähdentää: "miten Mooses ylensi käärmeen erämaassa, niin pitää Ihmisen Poika ylennettämän". Stefanuksen puolustuspuheessa Apt 7:20-44 on Mooses esikuvana: Jumala ilmestyi Moosekselle, Hän johdatti kansan Egyptistä, Jumala antoi lain, kansa niskoitteli, lahjoitettiin Ilmestysmaja, ja mainitaan ”Profeetta, minun kaltaiseni” (5 Moos. 18:15). VT:n tulkintaa päätyi Apt:n kertomana tilanteeseen, jossa Filippos selitti Etiopian hoviherralle Jesajan kirjaa Apt 8:30-35. Herran kärsivä palvelija (Jes 53) tarkoittaa myös ehkä Israelia kärsivänä palvelijana, mutta erityisesti Jeesusta. Filippos aloitti tuosta kohdasta ja julisti evankeliumia.

Paavalin puhe Antiokian synagogassa Apt 13:16-41 julistaa synninpäästön ilman syntien tunnustamista. Ristiinnaulittu ja ylösnoussut Jeesus on psalmeissa mainittu Israelin pelastaja. Tessalonikassa (Apt 17:2-3) Paavali osoitti VT:n perusteella, että Kristuksen täytyi kärsiä. Tässä on tärkeä huomata, että epäuskoisille puhuttaessa Jeesusta julistetaan Jumalan Poikana. Puolustuspuhe Kesareassa (Apt 24: 14) korostaa VT:n saaneen kristinuskossa eri korostuksen. Paavalin mukaan kristitty uskoo kaiken, mitä VT kirjoittaa. Hän korosti seuraavansa kaikkea juutalaisen uskon perinnettä.

Paavalin kirjeissä Room 1:2-4 kertoo: ”julistamani evankeliumi, jonka Jumala on profeettojensa suulla luvannut … on sanoma Hänen Pojastaan”. Koko evankeliumi sisältyy muutamaan lauseeseen. Paavali täsmentää, että evankeliumi on jo luvattu ja ollut olemassa profeettojen kirjoissa: Jeesuksen inhimillinen syntyperä, Daavidin poika. Juutalaisille on tärkeää, että Jeesus Kristus on oikeaa kuningassukua. Pyhyyden Hengen puolelta Hän on Jumalan Poika.

Väitetään, ettei neitseestä syntymisestä puhuta viisauskirjoituksissa kuten VT:ssä, mutta neitseestä syntyminen voidaan helposti päätellä VT:stä. Maan päällä Jeesus oli tyhjennettynä joistakin jumalallisista ominaisuuksistaan. Häneltä on saatu apostolin virka, joka loppui apostoleihin, mutta sen jälkeen kirkon pitäisi toimia näiden opetuksen mukaan. Näin kirkko on apostolinen.

Room 3:n perisyntijakeet 10-20 sisältävät runsaasti psalmilainauksia: ”ei ole ketään, joka tekee hyvää jne.” Psalmien avulla Paavali perustelee, että koko ihmiskunta on kadotuksen massa, joka on joutunut synnin valtaan ja eroon Jumalasta. Ihmisen vapaa tahto pätee vaikkapa valintamyymälässä, mutta kun ihminen on joutunut synnin valtaan, ei hänellä ole valtaa ja halua nostaa sieltä itseään. Vain evankeliumi vapauttaa, kun Pyhä Henki vetää ihmisen parannuksen. Vapaata tahtoa ei ole.

Room 4 viittaa Abrahamin esimerkkiin: uskon vanhurskaus 3. jakeessa: ”Abraham uskoi Jumalaan, ja Jumala katsoi hänet vanhurskaaksi”. Lahjavanhurskaus todistetaan Abrahamin avulla. Roomalaiskirjeen lukujen 9-11 viittauskohteita ovat Israelin valinta, hylkäys ja lupaus: Jumalan kansan kohtalo ja lupaukset. VT:n perustalla 1. Kor. luvuissa 10-11 ovat jakeiden teemoina epäjumalanpalvelus, kristityn vapaus ja Herran aterian oikea viettäminen. Gal. 3-4 luvuissa Paavali opettaa vapautta laista: Abrahamin jälkeläiset ovat lupauksen lapsia, uskosta vanhurskaita.

Kristologia – kuka Jeesus on?

Jeesus on Kristus, Jumalan Poika ja Jumala (Joh 1:1-3, Hepr. 1: 2,3,5,8): ”näinä viimeisinä aikoina Hän on puhunut Pojassaan, jonka Hän on pannut kaiken perilliseksi”, ”Hänen välityksellään on myös maailma luotu”. Pojassa me opimme tuntemaan Jumalan. 8. jae kertoo: ”Hän on Jumala”, mistä voidaan päätellä kolmiyhteys. Nämä opetukset eivät ole UT:ssa kehitettyjä, vaan Psalmit 2 ja 45 ovat taustalla. Opetus Kristuksen ennalta olemisesta jo ennen maailman luomista perustuu Sananlaskujen kirjan 8 luvun jakeisiin 22-36: Isästä iankaikkisuudessa syntynyt Jeesus (Nikean uskontunnustus). Tästä on pidettävä erillään Jeesuksen syntymä neitsyt Mariasta, ja on ymmärrettävä näiden eri merkitykset.

UT:n hymneistä Kol 1:15-20 tarjoaa valtavan ylistyslaulun, josta emme maan päällä kykene juuri ymmärtämään. Kristuksen jumaluus on luettavissa VT:sta. Ihmisen Poika on myös maailman tuomari (Dan 7:13-14). Raamatussa Jeesus puhuu itsestään Ihmisen Poikana.

Heprealaiskirjeestä kannattaa huomata Psalmin 8 selitys (Hepr. 2:5-). Kyseessä on Ihmisen Poika (Hepr. 2:6-9). Heprealaiskirje kertoo Kristuksesta ylipappina, jonka haltuun on uskottu Jumalan koko rakennus. Tätä perustellaan psalmeilla (Hepr. 5:5,6; Ps. 2; 110:4). Heprealaiskirje kertoo Kristuksen esikuvana Melkisedekista niin laajasti, että kirjeessä tiedetään Melkisedekistä enemmän kuin VT:ssa. Taustalla täytyy olla suullinen perimätieto, josta kerrotaan Heprealaiskirjeessä. Kristus on asettunut istuimelleen taivaassa (Hepr. 8:1), ja Hän on hankkinut meille iankaikkisen lunastuksen (Hepr. 9:12).

Abraham mainitaan UT:ssa uskon isänä, joka lähti siihen maahan, jonka oli saava perinnöksi (Hepr: 11:8-19). Uskon vanhurskaus näytetään toteen Abrahamin avulla (Room 4). Tähän liittyy kristityn vapaus laista (Gal 3:4). Abrahamin jälkeläiset ovat lunastuksen lapsia, uskosta vanhurskaita, uuden liiton kansa ja Abrahamin sukua (Hepr. 2:16).

Kristuksen esikuvana UT:ssa korostuu Nooa, joka rakensi pyhässä pelossa arkin (Hepr. 11:7). Arkki esitetään pelastuksen välineenä. Vedenpaisumukseen viitataan UT:ssa: Mt 24: 37-39.

Pietarin kirjeissä merkittäviä VT:n perustuvia jakeita ovat 1. Piet 1:18-19, 24-25, 2. Piet 1:19, ja viittaus Kristukseen kulmakivenä (1. Piet 2:6-7, Jes 28:16, Ps. 118:21).

Teemme hyvin, jos kiinnitämme jo VT:n huomion. Ylösnousemus luo valon ja Kristuksen valon odotuksen.

perjantai 9. maaliskuuta 2012

Sinfonia Lahti - sävelateria vaativaan ja vaatimattomaan makuun

Orkesterisoinnin vivahteikkaat sävyt olivat pääosassa Sinfonia Lahden 8. maaliskuuta pitämässä sinfoniakonsertissa Lahden Sibeliustalolla. Suomalaisena alkupalana musiikin ystäville tarjoiltiin Jouni Kaipaisen säveltämä alkusoiton tyyppinen teos, joka värikkäästi hyödynsi sinfoniaorkesterin mahdollisuuksia äänimaisemien muodostamisessa. Luonteeltaan samantyyppinen oli konsertin päätösnumeroksi sijoitettu ranskalainen sinfoniateos, Dutilleux:n sinfona nro 1. Orkesterin sointivivahteet korostuivat poikkeuksellisen kiehtovasti.

Ranskalaisen sinfonian historia poikkeaa muun euroopan preussilaisvaikutteisesta valtavirrasta. Ranskalainen sinfonia on hypännyt yli yhden kehitysvaiheen, joka on kansallisromanttinen vaihe. Tätä kautta on muotoutunut ranskalaisen sinfonian erityisluonne, jolle on tunnusomaista orkesterisoinnin vivahteikas sävy. Preussilaisemman sinfonian historia voidaan kiteyttää toteamalla, että Haydn loi sinfonian prototyypin, Mozart osoitti, mihin kaikkeen sinfoniaa voidaan käyttää, ja Beethoven viitoitti tien käsitykselle, jonka mukaan sävellystä rajoittavat säännöt voidaan unohtaa.

Konsertin ensimmäiselle puoliskolle sijoittui Beethovenin neljäs pianokonsertto, joka tarjosi runsaasti melodiaa, virtuoosimaisia pianon ja orkesterin suorituksia, sävelten vauhtia ja vaarallisia tilanteita, voimakkaita tunteita ja herkkyyttä. Teosta rohkenen suositella aloittelevalle konserttikävijälle ja klassiseen musiikkiin tutustujalle. Ohjelmiston suomalainen ja ranskalainen säveltarjonta soveltuu sinfonian ystävän vaativampaan makuun.

To 8.3.2012 Sibeliustalo
SINFONIAKONSERTTI
Hannu Lintu, kapellimestari
Jonathan Biss, piano

Kaipainen: notkea keaton ("The Ghost of Buster")
Beethoven: Pianokonsertto nro 4
Dutilleux: Sinfonia nro 1