Musiikin juhlaillallisen tähti oli huikean uran jo nuorena
tehnyt kapellimestari saksalainen Clemens Schuldt. Bremeniläislähtöinen
viulisti on ennättänyt Düsseldorfin musiikkikorkeakoulun opintojen jälkeen
voittaa arvostettuja kapellimestarikilpailuja Saksassa ja Englannissa, toimia
Lontoon Sinfoniaorkesterin apulaiskapellimestarina mm. venäläisen Valeri Gergievin
kanssa ja laajentaa repertuaariaan oopperan suuntaan vieraillen Aix-en-Provence
festivaalilla Ranskassa. Lapin kamariorkesteria hän johti Rovaniemellä
Korundi-salissa 5.9. sympaattisella, valloittavalla ja musiikkia intohimoisesti
rakastavalla otteella ja tunteella muodostaen valoisan sekä musiikin kaikista
sävyistä kiinnostuneen ilmapiirin karismaattisena persoonana.
Händelin Concerto Grosso –sarjasta kuultiin konsertin aluksi
kuudes konsertto, joka samalla päättää Concerto Grosso op. 3. sarjan. Tähän pakettiin
on koottu melkein sattumanvaraisesti kuusi Händelin teosta ilman Händelin
valvontaa ja hyväksyntää. Kokoelma onkin täynnä virheitä ja
epäjohdonmukaisuuksia, eivätkä kaikki teokset ole edes concerto grossoja. Nyt
esitetty kuudes konsertto edusti kokoelmaan päätynyttä oopperamusiikkia.
Ensimmäinen osa, Vivace, juontaa juurensa oopperaan Ottone (1723), ja toinen
osa, Allegro, on lainaus alkusoitosta oopperasta Il Pastor Fido (1712). Teoksen
tulkinta ja esitys ”Kvaliteettia Keski-Euroopasta” –konsertin aluksi johdatti
kuuntelijansa modernista konserttisalista arvokkaaseen hääsalin tunnelmaan,
barokkiholvien ääreen ja palatsien juhlaan. Siirtyminen osasta toiseen oli
suhteellisen saumaton. Tällä musiikkimatkalla konserttiin eksynyt Lapin
ruskaretkeläinen varmasti unohti olevansa arktisilla Pohjolan perukoilla.
Ennakkotiedoista poiketen toisena eikä vasta neljäntenä ohjelmanumerona
kuultiin Suomen ensi-esityksenä saksalaisen Wilhelm Killmayerin toinen
sinfonia, lisänimeltään Ricordanze. Kapellimestari Schuldt tyylikkäästi ja
selkeästi kertoi heti konsertin alkaessa tästä ohjelman muutoksesta. Hän
perusteli sitä orkesterikokoonpanojen muutosten logistisilla järkisyillä ja
musiikin sävyjen yhteensopivuudella suhteessa edeltävään Händelin teokseen.
Lyhyen Ricordanze-teoksen nimeäminen sinfoniaksi saattaa viitata barokkiajan
lyhyisiin soitinsävellyksiin. Sinfonia edustaa säveltäjän hiljaisen
pidättyväisen sävellyskielen kautta sekä menneisyyden kaikuja, muistoja,
muistomerkkejä ja muistikuvia kaukaa historiasta tavoittelevaa tyyliä. Sävellys
rakentuu hiljaisuuden ympäröiminä pieninä tapahtumina. Teos on kiehtova ja
vangitseva tutkielma ja musiikin empiirinen ihmiskoe hiljaisuuden merkityksestä
äänelle. Tulkintaan ei voinut olla eläytymättä. Ei voinut kuin antaa ajatukset
ja tunteet musiikin vietäviksi sävellyksen ja hiljaisuuden ihmeellisten sävyjen
mukana ja paikoitellen pysähdyttävän mestariteoksen äärellä - ihmetellä
musiikin ja hiljaisuuden sanatonta kieltä yhdessä toisten konserttivieraiden
kanssa.
”Kvaliteettia Keski-Euroopasta” –kamarisinfoniakonsertin
ensimmäiseen puoliaikaan sijoittui kolme Suomen kantaesitystä. Näistä toisena
kuultiin Karlsruhen musiikkiakatemian professori Wolfgang Rihmin teos Nature
Morte – Still Alive. Teos viittaa asetelmaan, hiljaiseloon, mutta teos ei ole
niinkään hiljainen. Hiljaisuuden sijasta musiikin keinoin tavoitettiin pysähtyneisyyden
tunnelma hätkähdyttävin sävyin. Rihm kuuluu strukturalismista irti ponnistaneisiin
säveltäjiin pyrkimyksenään saada musiikkiin lisää tunneilmaisua ja rakenteen
vapautta. Tässä rakenteena on teoksen nimestä ilmi käyvä Still Alive – Nature
Morte –sanojen vastakohtaisuus. Musiikin maalaamasta maisemasta pyristelee
vapaaksi säveliä. Koetin teoksen alettua kerrata ohjelmalehtisestä sävelmän
esittelytekstin tärkeimpiä kohtia ja keskittymisen arvoisia sävelmän seikkoja.
Tähän en kyennyt. Teoksen tulkinta Lapin kamariorkesterin esittämänä oli niin
mukaansa tempaava, kaiken muun havaintokyvyn poistava ja kokonaisvaltainen,
että musiikin edessä oli pakko antautua. Tunne voitti, järki meni. Minusta tuli
tässä hetkessä yli 20 vuoden yrittämisen jälkeen klassisen nykymusiikin syvästi
koskettama, modernin säveltaiteen fanittaja.
Kantaesitysten päätteeksi kuultiin Kurt Schwertsikin
säveltämä Twilight Musik, neliosainen serenadi oktetille. Nimensä mukaisesti
teoksesta saattoi aistia kaikki iltahämärän sävyt. Orkesterin kokoonpanona oli
melko tasaväkisesti jousia ja puhaltimia. Ensimmäinen osa Maytime oli melodinen
ja tyyliltään paikoitellen kuin Sibeliuksen sävellys. To the new moon, toinen
osa, toi mieleeni pop-musiikin öisen klassikon: Ben E Kingin esittämän Stand by
me:n ja tähän sävelletyn, mutta pöytälaatikkoon koko maailmalta unohtuneen
intron, jonka kantaesitys Suomessa jää täysin budjettiriihen varjoon. Lapin
kamariorkesterin tulkinnassa pääsivät oikeuksiinsa säveltäjälle tyypilliset
populaarimusiikin vaikutteet. Sävyinä esiintyi jousiorkesteriteknoa sekä
nerokkaan matemaattista ja insinöörimäistä sävelaiheiden ja rytmin käsittelyä. Jälkimmäiset
osat, Secret love and jealous husband ja At the fiddler’s, maalailivat musiikin
värein modulaatioita, slaavilaista Dvorakin ja Smetanan sävellysten tyyliä,
kansanmusiikin tunnelmia, uudelleen teknoa ja 2 unlimitediä jousilla,
rytmillisyyttä kontrabasson pitkien äänten ja sellon pizzicaton avulla sekä
duurin ja mollin erikoisia vaihteluita.
Toisen puoliajan teos, Schubertin Sinfonia no 5 B-duuri,
jatkoi duurin ja mollin äkillisten vaihteluiden tyyliä melodioiden maustamisessa.
Heti ensimmäisessä osassa esiintyi runsaasti tätä muullekin Schubertin
tuotannolle tyypillistä piirrettä. Schubert klassismin ja romantiikan tyylikausien
vaihteen säveltäjänä jatkaa klassismin musiikkimuotoja, mutta musiikin harmoniat,
värit ja tunnelmat kuuluvat romantiikan kauteen. Säveltäjän viides sinfonia on
wieniläisklassinen, ja orkesterin kokoonpano on tällöin Mozartin sinfonioiden
tyyppinen. ”Kvaliteettia Keski-Euroopasta” –kamarisinfoniakonsertin laajin,
levein ja täyteläisin sinfoniaorkesterin sointi kuultiin tässä teoksessa.
Melodioissa on runsaasti Mozartin sävellysten tyyliä. Pitkähkössä hitaassa
osassa havaitsin Cesar Franckin säveltämän Panis angelicus –kirkkomusiikkikappaleen
introjen sävyjä. Kolmannessa osassa, Menuetto, välittyi mielikuva
huippuhetkestä kapellimestarin ja orkesterin välisessä henkilökemiassa. Schuldt
johti orkesteriaan Bernstein-tyyppisin karismaattisin ja lavasäteilevin ottein.
Menuetto-osan musiikissa sävähdyttivät helmeilevät oboesoolot sekä Beethovenin
sävellyksille tyypilliset kromaattiset asteikot alaspäin koko orkesterin
soittamina Coda-osassa Menuetton päätteeksi. Päätösosan, Allegro vivace,
rondo-rakenne edusti jälleen Mozartin sävellysten tyyliä. Sinfonia
kokonaisuudessaan on eräs klassisen musiikin ihastuttavin, sekä helposti
seurattava että haasteellinen. Syyskuun kesäisessä konsertissa juhlatunnelman
huipensi kapellimestarin mestarillinen työskentely, ja ohjelmisto
kokonaisuutena palveli ihailtavan kiitettävästi erilaisia musiikinkuluttajaryhmiä.
Lapin Kamariorkesteri – Rovaniemen Kaupunginorkesteri
kamarisinfoniakonsertti – ”Kvaliteettia Keski-Euroopasta”
5.9.2013 Korundi-Sali, Rovaniemi
Clemens Schuldt, johtaja
Georg
Friedrich Händel: Concerto Grosso D-duuri no 6
Wilhelm
Killmayer: Sinfonia no 2 “Ricordanze”
Wolfgang
Rihm: Nature Morte – Still Alive
Kurt
Schwertsik: Twilight Musik
Franz
Schubert: Sinfonia no 5 B-duuri