sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Musiikin haastavia mielikuvia

Kulunut viikko on herättänyt minut pohtimaan Kalevalan ja joulupukin merkitystä minulle suomalaisena ja rovaniemeläisenä. Lapin kamariorkesterin kamarikonsertti ”Lemminkäisen äidin seurassa” maalaili runon ja musiikin moderneja ja kansallisromanttisia säveliä 14.11.2013 Rovaniemellä melkein täydessä Korundi-salissa. Pari päivää myöhemmin joulunavaus kauppakeskusten järjestämänä joulupukkeineen, poroineen ja kulkueineen viritteli Rovakadulla ja Sampo-aukiolla juhlatunnelmia paikkakuntalaisiin ja matkailijoihin.

Lapin kamariorkesterin konsertissa mieleenpainuvin esitys oli Riikka Talvitien säveltämän Mies – miekka vyöllä –sävelmän tulkinta. Tässä orkesterin jäsenet sekä soittivat että lausuivat Kalevala-aiheista musiikin ja runon jännittävää sekoitusta. Vetopasunisti osallistui musiikkiin ja lausuntaan sekä konserttilavalta että salin permannolla sijaitsevien nuottitelineiden takaa.

Jovanka Trbojevicin säveltämässä Kolme sanaa –teoksessa hämmentävänä seikkana oli ääniefektikone. Se sijaitsi kapellimestarin tontilla. Lapin kamariorkesteri tarjoili jälleen kapellimestarittoman iltakattauksen, mikä kuvastaa konserttimestarivetoista kulttuuria. ”Lemminkäisen äidin seurassa” -konsertin kaikkia teoksia pidin erittäin haastavina ja meditatiivisina. Tulkintaan tarvitaan valtava määrä musiikin teorian ja historian tuntemusta.

Kamariorkesterin ohjelmiston harjoitteluunkin moderni säveltaide tarjoaa haasteita. Vanhempaa musiikkia soitettaessa on jo valmiita mielikuvia ja tulkintoja sekä vakiintuneita käytäntöjä, joiden mukaan ”aina on tehty näin”. Uudessa musiikissa tulkintaa saattavat ohjata vain säveltäjän saatesanat ja kehotus kokeilemaan, mitä orkesteri saa teoksesta irti. Toisaalta orkesterin täytyy tulkita tarkasti, mitä nuottiin on kirjoitettu. Kamariorkesterin harjoittelussa usein turvaudutaan säveltäjän ohjeisiin ja tiedustellaan kapellimestarilta neuvoja. Toisinaan pelkästään arvaillaan ja muodostetaan ”meidän oma tulkinta”.

Lapin kamariorkesteri - Rovaniemen kaupunginorkesteri¨
kamarikonsertti: "Lemminkäisen äidin seurassa"
14.11.2013 Korundi-sali

Harri Mäki, musiikillinen ohjaus ja klarinetti

Kimmo Lintinen - Lemminkäisen tanssi
Jovanka Trbojevic - Kolme sanaa (Tribute to Kalevala)
Riikka Talvitie - Mies - miekka vyöllä (Kalevalan runojen pohjalta)
Einojuhani Rautavaara - The last runo
Lotta Wennäkoski - Suka - seitsemän kohtausta puhallinsekstetille Kalevalan runojen mukaan
Uuno Klami - Sonatine ja Lemminkäisen äidin kehtolaulu

tiistai 15. lokakuuta 2013

Estradien lavastamaton sävel

Lapin kamariorkesterin Verdin juhlavuoden kamarikonsertti 10.10.-13 Rovaniemellä kulttuuritalo Korundissa maalaili oopperasäveltäjien mestarillisia sävyjä harvoin esitetyin sävellyksin. Aluksi kuultiin Puccinin kolme fuugaa, joiden tyyli hämmästyttää muistuttamalla Bachin barokkiteoksia. Näiden täydentäjänä Scherzo a-molli oli sävelkuluiltaan mukaansa tempaavampi ja säveltäjänsä tunnetumman tuotannon näköisempi.

Konserttia ja Lapin kamariorkesteria johti kapellimestarin sijasta konserttimestari Reetta Kataja. Hän musiikkitarjontaa edeltäneessä taiteilijatapaamisessa kertoi konserttimestarin kapellimestarimaisesta roolista. Lapin kamariorkesterin konserttimestarilla on enemmän kapellimestarin roolia kuin missään Katajan tuntemassa orkesterissa. Lahjakas ja vaatimaton konserttimestari muisti todeta, että hän edelleen opettelee partituurin lukemista, mutta kuitenkaan ei ole aikeissa lähteä kapellimestarikouluihin.

Illan puhallinteoksissa – Briccialdin puhallinkvintetti ja La Traviatan Brindisi – orkesterin johtajan roolissa suoriutui loisteliaasti Heli Haapala, satakuntalainen huilisti Raumalta. Briccialdia kutsutaan huilun Paganiniksi, ja illan ohjelmistossa puhallinkvintetti tarjosi virtuoosimaisia sävyjä kaikille viidelle instrumentille sekä konsertista juhlan tekevän Korundi-salin konserttivieraille. Sali oli erittäin täysi, ja ansaittujen aplodien raikuessa puhallinkvintetolle ilmassa oli arvokkaan ja vaikuttavan musiikkijuhlan tuntua.

Verdin jousikvartetto illan pääteoksena toisella puoliajalla tarjosi oopperamaisia Aidan melodioiden ja tenoriaarioiden sävyjä, Beethovenin jousikvartettojen tyyliä sekä virtuoosimaisia melodioita ja sävelkulkuja. Orkesterisoinnin täyteläisyyttä lisäsi laajennetun jousikvartetin kokoonpano, johon kuului noin 10 soittajaa, melkein saman verran viulisteja ja sellistejä. Lapin kamariorkesterin edellinen konsertti hämmästytti ilahduttavasti ja kiinnostavasti modernilla musiikillaan, mutta nyt esitetystä musiikkitietokilpailujen kompakysymyssävelten ja melodisen klassisen musiikin konsertista ei mitään musiikin värisävyä puuttunut.

Lapin kamariorkesteri - Rovaniemen kaupunginorkesteri
kamarikonsertti: Verdi 200!
10.10.2013 Korundi-sali

Puccini - Fuugat G- ja A-duuri sekä c-molli
Puccini - Scherzo a-molli
Respighi - Serenata per piccola orchestra
Briccialdi - Puhallinkvintetto D-duuri op. 124
Verdi - Brindisi oopperasta La Traviata, puhallinkvintetille sovittanut David Bussick
Verdi - Jousikvartetto e-molli

perjantai 6. syyskuuta 2013

Kvaliteettia hiljaisuudesta teknon sävyihin Keski-Euroopasta

Musiikin juhlaillallisen tähti oli huikean uran jo nuorena tehnyt kapellimestari saksalainen Clemens Schuldt. Bremeniläislähtöinen viulisti on ennättänyt Düsseldorfin musiikkikorkeakoulun opintojen jälkeen voittaa arvostettuja kapellimestarikilpailuja Saksassa ja Englannissa, toimia Lontoon Sinfoniaorkesterin apulaiskapellimestarina mm. venäläisen Valeri Gergievin kanssa ja laajentaa repertuaariaan oopperan suuntaan vieraillen Aix-en-Provence festivaalilla Ranskassa. Lapin kamariorkesteria hän johti Rovaniemellä Korundi-salissa 5.9. sympaattisella, valloittavalla ja musiikkia intohimoisesti rakastavalla otteella ja tunteella muodostaen valoisan sekä musiikin kaikista sävyistä kiinnostuneen ilmapiirin karismaattisena persoonana.

Händelin Concerto Grosso –sarjasta kuultiin konsertin aluksi kuudes konsertto, joka samalla päättää Concerto Grosso op. 3. sarjan. Tähän pakettiin on koottu melkein sattumanvaraisesti kuusi Händelin teosta ilman Händelin valvontaa ja hyväksyntää. Kokoelma onkin täynnä virheitä ja epäjohdonmukaisuuksia, eivätkä kaikki teokset ole edes concerto grossoja. Nyt esitetty kuudes konsertto edusti kokoelmaan päätynyttä oopperamusiikkia. Ensimmäinen osa, Vivace, juontaa juurensa oopperaan Ottone (1723), ja toinen osa, Allegro, on lainaus alkusoitosta oopperasta Il Pastor Fido (1712). Teoksen tulkinta ja esitys ”Kvaliteettia Keski-Euroopasta” –konsertin aluksi johdatti kuuntelijansa modernista konserttisalista arvokkaaseen hääsalin tunnelmaan, barokkiholvien ääreen ja palatsien juhlaan. Siirtyminen osasta toiseen oli suhteellisen saumaton. Tällä musiikkimatkalla konserttiin eksynyt Lapin ruskaretkeläinen varmasti unohti olevansa arktisilla Pohjolan perukoilla. 

Ennakkotiedoista poiketen toisena eikä vasta neljäntenä ohjelmanumerona kuultiin Suomen ensi-esityksenä saksalaisen Wilhelm Killmayerin toinen sinfonia, lisänimeltään Ricordanze. Kapellimestari Schuldt tyylikkäästi ja selkeästi kertoi heti konsertin alkaessa tästä ohjelman muutoksesta. Hän perusteli sitä orkesterikokoonpanojen muutosten logistisilla järkisyillä ja musiikin sävyjen yhteensopivuudella suhteessa edeltävään Händelin teokseen. Lyhyen Ricordanze-teoksen nimeäminen sinfoniaksi saattaa viitata barokkiajan lyhyisiin soitinsävellyksiin. Sinfonia edustaa säveltäjän hiljaisen pidättyväisen sävellyskielen kautta sekä menneisyyden kaikuja, muistoja, muistomerkkejä ja muistikuvia kaukaa historiasta tavoittelevaa tyyliä. Sävellys rakentuu hiljaisuuden ympäröiminä pieninä tapahtumina. Teos on kiehtova ja vangitseva tutkielma ja musiikin empiirinen ihmiskoe hiljaisuuden merkityksestä äänelle. Tulkintaan ei voinut olla eläytymättä. Ei voinut kuin antaa ajatukset ja tunteet musiikin vietäviksi sävellyksen ja hiljaisuuden ihmeellisten sävyjen mukana ja paikoitellen pysähdyttävän mestariteoksen äärellä - ihmetellä musiikin ja hiljaisuuden sanatonta kieltä yhdessä toisten konserttivieraiden kanssa.

”Kvaliteettia Keski-Euroopasta” –kamarisinfoniakonsertin ensimmäiseen puoliaikaan sijoittui kolme Suomen kantaesitystä. Näistä toisena kuultiin Karlsruhen musiikkiakatemian professori Wolfgang Rihmin teos Nature Morte – Still Alive. Teos viittaa asetelmaan, hiljaiseloon, mutta teos ei ole niinkään hiljainen. Hiljaisuuden sijasta musiikin keinoin tavoitettiin pysähtyneisyyden tunnelma hätkähdyttävin sävyin. Rihm kuuluu strukturalismista irti ponnistaneisiin säveltäjiin pyrkimyksenään saada musiikkiin lisää tunneilmaisua ja rakenteen vapautta. Tässä rakenteena on teoksen nimestä ilmi käyvä Still Alive – Nature Morte –sanojen vastakohtaisuus. Musiikin maalaamasta maisemasta pyristelee vapaaksi säveliä. Koetin teoksen alettua kerrata ohjelmalehtisestä sävelmän esittelytekstin tärkeimpiä kohtia ja keskittymisen arvoisia sävelmän seikkoja. Tähän en kyennyt. Teoksen tulkinta Lapin kamariorkesterin esittämänä oli niin mukaansa tempaava, kaiken muun havaintokyvyn poistava ja kokonaisvaltainen, että musiikin edessä oli pakko antautua. Tunne voitti, järki meni. Minusta tuli tässä hetkessä yli 20 vuoden yrittämisen jälkeen klassisen nykymusiikin syvästi koskettama, modernin säveltaiteen fanittaja.

Kantaesitysten päätteeksi kuultiin Kurt Schwertsikin säveltämä Twilight Musik, neliosainen serenadi oktetille. Nimensä mukaisesti teoksesta saattoi aistia kaikki iltahämärän sävyt. Orkesterin kokoonpanona oli melko tasaväkisesti jousia ja puhaltimia. Ensimmäinen osa Maytime oli melodinen ja tyyliltään paikoitellen kuin Sibeliuksen sävellys. To the new moon, toinen osa, toi mieleeni pop-musiikin öisen klassikon: Ben E Kingin esittämän Stand by me:n ja tähän sävelletyn, mutta pöytälaatikkoon koko maailmalta unohtuneen intron, jonka kantaesitys Suomessa jää täysin budjettiriihen varjoon. Lapin kamariorkesterin tulkinnassa pääsivät oikeuksiinsa säveltäjälle tyypilliset populaarimusiikin vaikutteet. Sävyinä esiintyi jousiorkesteriteknoa sekä nerokkaan matemaattista ja insinöörimäistä sävelaiheiden ja rytmin käsittelyä. Jälkimmäiset osat, Secret love and jealous husband ja At the fiddler’s, maalailivat musiikin värein modulaatioita, slaavilaista Dvorakin ja Smetanan sävellysten tyyliä, kansanmusiikin tunnelmia, uudelleen teknoa ja 2 unlimitediä jousilla, rytmillisyyttä kontrabasson pitkien äänten ja sellon pizzicaton avulla sekä duurin ja mollin erikoisia vaihteluita.

Toisen puoliajan teos, Schubertin Sinfonia no 5 B-duuri, jatkoi duurin ja mollin äkillisten vaihteluiden tyyliä melodioiden maustamisessa. Heti ensimmäisessä osassa esiintyi runsaasti tätä muullekin Schubertin tuotannolle tyypillistä piirrettä. Schubert klassismin ja romantiikan tyylikausien vaihteen säveltäjänä jatkaa klassismin musiikkimuotoja, mutta musiikin harmoniat, värit ja tunnelmat kuuluvat romantiikan kauteen. Säveltäjän viides sinfonia on wieniläisklassinen, ja orkesterin kokoonpano on tällöin Mozartin sinfonioiden tyyppinen. ”Kvaliteettia Keski-Euroopasta” –kamarisinfoniakonsertin laajin, levein ja täyteläisin sinfoniaorkesterin sointi kuultiin tässä teoksessa. Melodioissa on runsaasti Mozartin sävellysten tyyliä. Pitkähkössä hitaassa osassa havaitsin Cesar Franckin säveltämän Panis angelicus –kirkkomusiikkikappaleen introjen sävyjä. Kolmannessa osassa, Menuetto, välittyi mielikuva huippuhetkestä kapellimestarin ja orkesterin välisessä henkilökemiassa. Schuldt johti orkesteriaan Bernstein-tyyppisin karismaattisin ja lavasäteilevin ottein. Menuetto-osan musiikissa sävähdyttivät helmeilevät oboesoolot sekä Beethovenin sävellyksille tyypilliset kromaattiset asteikot alaspäin koko orkesterin soittamina Coda-osassa Menuetton päätteeksi. Päätösosan, Allegro vivace, rondo-rakenne edusti jälleen Mozartin sävellysten tyyliä. Sinfonia kokonaisuudessaan on eräs klassisen musiikin ihastuttavin, sekä helposti seurattava että haasteellinen. Syyskuun kesäisessä konsertissa juhlatunnelman huipensi kapellimestarin mestarillinen työskentely, ja ohjelmisto kokonaisuutena palveli ihailtavan kiitettävästi erilaisia musiikinkuluttajaryhmiä.

Lapin Kamariorkesteri – Rovaniemen Kaupunginorkesteri

kamarisinfoniakonsertti – ”Kvaliteettia Keski-Euroopasta”

5.9.2013 Korundi-Sali, Rovaniemi

Clemens Schuldt, johtaja

Georg Friedrich Händel: Concerto Grosso D-duuri no 6

Wilhelm Killmayer: Sinfonia no 2 “Ricordanze”

Wolfgang Rihm: Nature Morte – Still Alive

Kurt Schwertsik: Twilight Musik

Franz Schubert: Sinfonia no 5 B-duuri

perjantai 16. elokuuta 2013

Jenni Vartiainen - Junat ja naiset

Matkalaulut ovat musiikin raikasta ja ravitsevaa kaurapuuroa. Puuro miehen tiellä pitää. Matkalaulutkin ovat perinteisesti tarjonneet miesnäkökulmia elämään.

Kulttuuri muuttuu. Tänä kesänä Suomi-rockin merkittävin naisduetto PMMP on kiertänyt festareita jäähyväistunnelmissa lahjakkaan kaksikon lopettaessa nykymuotoisen musiikkitoimintansa.

"Perillä on tuolla edessämme jossain / mennään, mutta ajetaan hiljempaa / toivon, ettei matka loppuis ollenkaan. / Tämä voi olla / koko elämämme ihanin päivä / ajetaan hiljempaa / toivon, että matka jatkuu, jatkuu vaan."

PMMP:n Matkalaulu kiteyttänee sekä bändin että fanien surutyön kuluneessa kesässä, ja varmasti on tarjonnut kaihon tunteita kesän kiertueella. Sävelmä on samalla bändin kiertuelaulu. Miesten reissumieslaulujen lisäksi kiertuelaulutkin ovat useimmiten maskuliinisia tekijöiltään ja sävyiltään. PMMP:n Matkalaulu on merkittävästi muuttanut samalla kertaa sekä matkailusta että bändien kiertueista kertovien laulujen kulttuuria.

Jenni Vartiaisen uusi single: "Junat ja naiset", maistiainen 4. lokakuuta julkaistavalta Terra-albumilta, jatkaa naisellisten matkalaulujen uutta perinnettä. Laulun tarinasta puuttuu bändin kiertuelaulun sävy. Tarinan kuvaamalle matkalle on mahdollisesti hankittu pelkkä menolippu, toisin kuin PMMP:n Matkalaulussa.

Musiikillisesti Jenni Vartiaisen uutuus on äärimmäisen trendikäs heti alkuintrossa jousisoittimien sävyiltään. Laulamisessa ja laulun rakenteessa on paikoitellen Loreen-laulajattaren sävyjä teknisesti, mutta ei tunnelmaltaan missään kohdin. Junat ja naiset -laulun ja esiintyjän skandinaavisuutta korostaa musiikkivideon kuvaaminen Islannissa. Kaihon suomalaisia sävyjä ei kuitenkaan puutu.

Sävellaji on pehmeästi soiva es-molli. Sävelaihe on suhteellisen pelkistetty, mutta loistokas tulkinta, laulaminen ja monivivahteinen orkesterisovitus sekä rytmillisyyden crescendot ja diminuendot tarjoavat ilahduttavan musiikkihetken. Esitys ei ole liian helppo, vaan vaatii selkeästi useita kuuntelukertoja. Jenni Vartiainen vakuuttaa mukavan diivamaiseen sävyyn pelkistetyn melodian ansiokkaana tulkitsijana.