tiistai 13. toukokuuta 2014

Lapin kauppakamarin EU-vaalipaneeli

Lapin kauppakamari

EU-vaalipaneeli 7.5.2014 - "Työ ja hyvinvointi - onko EU:lla väliä?"

keskustelijoina eurovaaliehdokkaat:

Liisa Jaakonsaari (sdp), Arto Ojala (kok), Hannu Takkula (kesk), Sampo Terho (ps)

Tilaisuuden avasi Perheyritysten liiton toimitusjohtaja Matti Vanhanen ja moderaattoreina toimivat Lappset Groupin hallituksen puheenjohtaja Johanna Ikäheimo sekä Lapin kauppakamarin toimitusjohtaja Timo Rautajoki.

Lapin yliopisto, Rovaniemi
 

Mikä on EU:ssa parasta? Tätä pohdittiin vaalipaneelin ensimmäisenä kysymyksenä. Talouselämän alueelta Liisa Jaakonsaari kertoi elinkeinoelämän alkaneen puolustaa EU:ta. Sisämarkkinat koetaan tärkeiksi. Norja maksaa valtavasti, puolitoistakertaisesti sisämarkkinoille pääsystään ja on EU:n päätöksenteossa kuunteluoppilaan roolissa. Hannu Takkulan mielestä parasta EU:ssa ovat vapaat sisämarkkinat, kaupan esteiden poisto. Arvot ovat EU:n ydin. Kilpailukyvyn haasteista kertoo se, että EU:n alueella asuu maailman väestöstä 7 %. Alueen osuus maailman bruttokansantuotteesta on 24 %. EU-alue maksaa maailman sosiaaliturvasta noin puolet.

Jaakonsaari totesi EU:n poikkeavan maailman muista integraatiopyrkimyksistä juuri arvomaailmallaan. EU:ssa tärkeintä ovat 60 rauhan vuotta sekä demokratiaan ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen perustuva arvomaailma. Arto Ojalan mukaan parasta EU:ssa tärkeysjärjestyksessä ovat rauha, sidokset kolmansiin maihin ja eurovaluutta. Mitä tiiviimmin EU ja kolmannet maat sitoutuvat toisiinsa esimerkiksi taloudellisesti, sitä kalliimmaksi koituu rauhan rikkominen. Eurovaluutta suojaa inflaation ja devalvaation haitoilta.

Toisena kysymyksenä pohdittiin keinoja saada työttömyys laskuun. Sampo Terho totesi suurteollisuuden ja ilmastopolitiikan työllistävän. Hän kokee ongelmana, että EU on ulkoistanut työpaikkoja sinne, missä saa saastuttaa. Pienyrityksiin sijoittuu 99 % Euroopan työpaikoista. Tarvitaan yrittäjyyden arvostusta ja koulutusta sekä nuorisotyöttömyyden torjuntaa.

Arto Ojala näkee eräänä työllisyyttä edistävänä seikkana Jäämeren radan, jonka on oltava taloudellisesti kannattava. Hannu Takkula viittasi laajemminkin EU-pykälien järkevään implementointiin omien olosuhteiden mukaan, omanarvontuntoisesti. Sukupolvenvaihdokset yrityksissä ansaitsevat huomiota.

Työttömyys saadaan Liisa Jaakonsaaren mielestä laskuun Suomen osaamistason nostolla. EU käyttää 77 miljardia tutkimuksen rahoittamiseen. Tutkimusrahoituksen alueella Suomi on EU:lta nettosaaja. Lääketieteen työllistäviä mahdollisuuksia tarjoaa väestön ikääntyminen, EU-brändin hyödyntäminen ja Kiinan yksilapsipolitiikan merkitys maan taloudelle. EU:ssa tarvitaan määrätietoista pk-yrityspolitiikkaa. Itävalta on tällä alueella mallimaa.

Jaakonsaari jatkoi Takkulan aloittamaa keskustelua EU-lainsäädännön tehokkaasta implementoinnista viitaten uusliberalistien pyrkimyksiin toimia direktiivien purkajina. Toisaalta Suomi itse on kansallisella tasolla luonut byrokratioita.

Entisen pääministerin, toimitusjohtaja Matti Vanhasen alustuspuheessaan käsittelemään Suomen ja EU:n arktiseen politiikkaan palattiin uudelleen vaalipanelistien keskustelussa. Suomen ja EU:n arktisen politiikan suuntaviivoina Sampo Terho mainitsi asennemuutoksen tarpeen ja Suomen omien tavoitteiden puolustamisen. Tarvitaan yksi iso hanke. Hannu Takkulankin mielestä tarvitaan kansallisia prioriteetteja. Arto Ojala mainitsi globaalit intressit. Liisa Jaakonsaaren mukaan pohjoisen EU:n rintaman, johon kuuluvat Saksa, Ruotsi ja Suomi, tulee tiivistyä ja toimia määrätietoisemmin.

Hannu Takkula jatkoi keskustelua toteamalla, että EU:n menestys ratkaistaan maailmanmarkkinoilla. Kansallisia prioriteetteja puolustettaessa on valtion eikä EU:n vika, jos EU-rahoja käytetään väärin. Hallituksella on väliä: aluepolitiikan rahoja leikattiin Suomessa enemmän, Ruotsissa vähemmän. Arto Ojalan mielestä Suomen on assosioiduttava arktisuuteen EU:ssa. Luonnonvaroihin, energiakysymyksiin ja kuljetusasioihin liittyvät seikat tulee ratkaista ja EU 10-verkko on pyrittävä ulottamaan Utsjoen korkeudelle Suomessa.

maanantai 12. toukokuuta 2014

Toimitusjohtaja Matti Vanhasen puhe EU-vaalipaneelissa

Suomen entinen pääministeri, nykyinen Suomen perheyritysten liiton toimitusjohtaja Matti Vanhanen piti Lapin kauppakamarin 7.5.2014 Lapin yliopistolla pidetyssä elinkeinoalan järjestöjen EU-vaalipaneelissa alustuspuheen. Hän luetteli Suomen kaksi tämän hetken tärkeintä toimialuetta Euroopan parlamentissa. Ne ovat arktinen ulottuvuus ja energiapolitiikka.

EU:n arktinen ulottuvuus on Vanhasen mukaan globaali kysymys, jossa aktiivista EU:ta ja Suomea tarvitaan. Suomella lopullinen uskottavuuden kynnys on ylittämättä. Olemme osa arktisuutta. Läsnäolo ja liikenneyhteydet tarvitaan. Hankkeiden pääsy EU 10-verkostoon (Transeuropean Network) nopeuttaisi päätöksiä liikenne- ja energiaverkoston rakentamisesta arktisella alueella.

Jäämeren rata on Suomelle uskottavuuskysymys. Hanke on nostettava ensin suomalaiselle kartalle valtion selkeäksi tavoitteeksi. Tarvitaan laajaa keskustelua. On saavutettava korkea prioriteetti kansallisella tasolla. Tämän pohjustavan työn ja tahtotilan perustalta radan rakentaminen viedään kansalliselta kartalta EU-kartalle.

Euroopan parlamentin työ on osa EU:n ulkosuhteita ja sisäpolitiikkaa. Tämä heijastuu arktisiin hankkeisiin. Jäämeren radalla tavoitellaan energiaturvallisuutta. Käyttöä nesteytetyn kaasun kuljetuksiin tulee selvittää. EU:n rooli energiapolitiikassa on toimintavarmuuden turvaaminen. Toimitusjohtaja Vanhanen ei usko Venäjän laittavan kansainvälisten kriisienkään yhteydessä kaasuhanoja kiinni. Jos kerrankin se niin toimisi, olisivat seuraukset kauaskantoiset. On ehdottomasti voitava luottaa, että energiatoimitukset toimivat. EU:n tulee tavoitella energiaomavaraisuutta investoiden uusiutuvaan energiaan ja verkostojen laatuun.

perjantai 9. toukokuuta 2014

Dosentti Paavo Väyrysen Studia generalia -luento Euroopan yhdentymisestä


Studia generalia -luento Euroopan yhdentymisestä

 9.5.2014

dosentti, valtiotieteiden tohtori Paavo Väyrynen

Lapin yliopisto, Rovaniemi

Usein jää huomioimatta, että Euroopan yhdentymiskehitys käynnistyy ennen toista maailmansotaa, ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Monikansallisten monarkioiden hajottua muodostuu Pan-Eurooppa –liike edistämään uusien kansallisvaltioiden yhteistyötä. Uuden sodan syttymisen vaara pyrittiin estämään vahvistamalla Euroopassa poliittista ja taloudellista integraatiokehitystä. Samat tavoitteet asetettiin jälleen toisen maailmansodan jälkeen.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeiseen integraatioon kuuluivat demokraattiset maantieteellisen Euroopan valtiot. Pan-Amerikka -liike oli esimerkkinä. Globaalisti tarkasteltuna Kansainliiton ajateltiin tuolloin johtavan maailman jakautumiseen suuralueisiin. Euroopassa yhdentymisen ulkopuolelle jäi aluksi kolme merkittävää maantieteelliset kriteerit täyttävää valtiota. Britannian laaja merentakainen pinta-ala piti valtion mielenkiinnon Euroopan ja eurooppalaisen integraation ulkopuolella. Venäjällä siirtyminen sosialistiseen järjestelmään merkitsi demokratian hylkäämstä. Turkissa tarvittiin uudistuksia ennen mukaantuloa Euroopan yhdentymisen tielle.

Pan-Eurooppa -liike toimi aktiivisesti Kansainliiton puitteissa edistäen Saksan ja Ranskan välisiä rauhanpyrkimyksiä. Samalla on korostettava ensimmäisen maailmansodan alkamisen monimutkaisuutta. Tapahtumasarja ei ollut pelkästään Saksan syy.

Toisen maailmansodan jälkeen perustettiin Euroopan hiili- ja teräsyhteisö, jossa alan teollisuus Ranskassa ja Saksassa otettiin yhtenäiseen valvontaan. EEC muodostui alusta pitäen tulliliitoksi. Sopimukset poliittisesta integraatiosta kaatuivat Ranskan parlamentissa. Taloudellisen ja poliittisen yhdentymisen tavoitteena toisen maailmansodan jälkeen oli Yhdysvaltojen mallin mukainen liittovaltio. Ensimmäisen maailmansodan jälkeiseen integraatio on tässä suhteessa erilainen. Tavoite liittovaltion muodostamisesta puuttui.

EEC:n muodostivat aluksi kuusi jäsenvaltiota: Ranska, Saksa, Italia ja Benelux-maat. Eftaan kuuluivat ns. kuutoset, myöhemmin ns. ulkoseitsikko. EEC:n perustavoitteisiin kuului rauhan turvaaminen, sotien syttymisen estäminen. Pyrkimksenä oli samalla kilpailukyvyn edistäminen tulliliiton ja taloudellisen integraation avulla. USA:n yhtenäisillä sisämarkkinoilla oli havaittu yritysten laajaa kasvua. Tähän pyrittiin nyt Euroopassa. Saksa hyötyi EEC:stä erityisesti tavaroiden kaupan alueella. Ranskassa puolestaan integraatio hyödytti etenkin maataloutta. Muodostui pysyväksi jäänyt Euroopan integraation piirre. Edelleenkin Ranskassa reagoidaan poikkeuksellisen kiivaasti, kun EU:ssa pyritään puuttumaan Ranskan maatalouden kysymyksiin.

Ranska vastusti Britannian EEC-jäsenyyttä kauan, 70-luvun alkuun saakka. Presidentti De Gaullen poistuttua politiikasta EEC laajeni. Mukana oli nyt 9 jäsenvaltiota. Suomen kannalta merkittäväksi muodostui Euroopan vapaakauppaliitto EFTA. Suomen jäsenyys EFTA:ssa ei ollut mahdollinen. Neuvostoliitossa vallitsi suuri epäilys kaikkeen Suomen länsiliittoutumiseen, vaikka EFTA ei ollutkaan poliittinen liitto. Neuvostoliitto näki uhkana EFTA-jäsenyyden avaavan tien Suomen poliittiseen liittoutumiseen lännen kanssa. Suomi sai EFTA:n liitännäisjäsenyyden. EFTA-kokoukset ja Suomea koskeneet FINEFTA-kokoukset pidettiin erikseen. Käytännön tasolla Suomi pääsi mukaan kaikkeen vapaakauppaan.

Seuraavalla vuosikymmenellä, 80-luvulla, EEC:n jäseniä oli 12, uusina valtioina Portugali, Espanja ja Kreikka. EEC sitoi nämä entiset diktatuurit eurooppalaisiin arvoihin, yhteistyöhön, demokratiaan ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen. EFTA:n jäsenvaltioiden ei vielä 90-luvullakaan ajateltu liittyvän mukaan. Euroopan talousalueen ETA:n kautta ne pääsisivät sisämarkkinoille. Sveitsi ei tätä mahdollisuutta ole käyttänyt koskaan, mutta muut EFTA-valtiot hyödynsivät integraatiota ETA:n puitteissa. Dosentti, valtiotieteiden tohtori Paavo Väyrysen mielestä tämä järjestelmä oli erinomaisen onnistunut. Eurooppaan muodostuneilla sisämarkkinoilla vallitsi tavaroiden, palveluiden, työn ja pääoman vapaa liikkuvuus. Järjestelmä näytti ratkaisseen Suomen mukanaolon uudessa, Varsovan liiton hajoamisen jälkeisessä Euroopassa.

Ruotsin sosiaalidemokraattinen vähemmistöhallitus haki 90-luvun alussa EEC:n jäsenyyttä lisätäkseen talouselämän luottamusta. Pyrkimyksestä ei keskusteltu naapurimaiden, muiden Pohjoismaiden kanssa. Ruotsi ei toisaalta vielä sitoutunut liittymään Euroopan yhteisöön. Aluksi neuvoteltiin pelkästään ehdoista, käytiin jäsenyysneuvottelut. Suomelle tilanteesta muodostui hankala. Ruotsi liittyisi mahdollisesti EY:n jäseneksi ja Suomi jäisi ulkopuolelle. Suomikin aloitti EY-jäsenyysneuvottelut ja jäi seuraamaan Ruotsin ratkaisua. Pohjoismaat kävivät neuvottelunsa ja järjestivät kansanäänestykset Euroopan unioniin liittymisestä. Ruotsissa kansanäänestyksen lopputulos oli sitova.

Suomessa neuvoa-antavan kansanäänestyksen lisäksi eduskunta teki päätöksen EU:n liittymisestä. Tässä perustuslain tulkintaa venytettiin merkittävästi. Perustuslain säätämisjärjestys kierrettiin. Kiireellisenä ratkaisuun olisi muutoin tarvittu 5/6 enemmistö tai vaihtoehtona olisi ollut kahden peräkkäisen eduskunnan hyväksyntä. Suomessa siis turvauduttiin kansanäänestyksen ja eduskunnan päätöksen yhdistelmään.

Ulkopoliittista korttia käytettiin vuonna -94 Suomessa kansalaismielipiteen muuttamiseen. Lehdistössä asiantuntijoiden lausunnoin muodostettiin kuva EU:n ulkopuolelle jäävän Suomen turvattomuudesta. Hallitus yritti kiirehtiä EU-jäsenyysratkaisua. Käytiin jarrutuskeskustelu eduskunnassa. Ratkaisun tekeminen siirtyi Ruotsin kansanäänestyksen yli. Toisaalta Ruotsissa ei tiedetty, että Suomessa kysymys EU-jäsenyydestä on vielä auki. Tämä saattoi vaikuttaa Ruotsissa mielipiteeseen kansan täpärästi hyväksyessä EU-jäsenyyden.

Pohjoismaiden tekemät EU-ratkaisut tarkoittivat, ettei ETA toteutunut vaan muodostui mitättömäksi. Liittovaltion muodostuminen aiempien 12:n EU-valtion välillä kävi mahdottomaksi. Muodostui EU:n pysyvä rakenteellinen jännite, integraation syventymisen ja laajentumispyrkimysten ristiriita.

EU:n laajentumisessa Turkkiin on ollut EU:n perussopimukseen liittyviä esteitä. Turkilla on geopoliittinen erityisasema sekä taloudelle tärkeitä markkina-alueita naapureinaan kaikissa ilmansuunnissa. EU:n nykyiset ongelmat ovat vähentäneet Turkin liittymisintoa.

Ukrainan EU-jäsenyys merkitsisi selkeää rajanvetoa Venäjän ja muun Euroopan välillä. Ukrainan poliittiset jännitteet ovat luultavasti estämässä liittymisen.

EU:n sisäisen kehityksen vaihtoehtona on konfederaalinen valtioliittomalli, johtajanaan ministerineuvosto. Federalistinen liittovaltiomalli korostaa EU:n ylikansallista luonnetta, jota käyttävät sekä komissio että ministerineuvosto. EU:n hallintomalli noudattelee USA:n esimerkkiä. Komissio vastaa Yhdysvaltain hallitusta, Euroopan parlamentti eduskuntaa ja ministerineuvosto senaattia.

EU puuttuu yhä enemmän jäsenvaltioidensa asioihin. Ruotsi kannattaa konfederaatiota. Pääministerinä toiminut Göran Persson on ehdottanut jopa EU:n komission lakkauttamista. Suomessa veljespuolueen pääministerinä Paavo Lipponen piti päinvastoin vahvaa komissiota pienten maiden turvana. Suomen EU-politiikan malli poikkeaa siis merkittävästi Ruotsista.

Euroopan rahaliitto on poliittinen liittovaltiokehitystä edistävä hanke. Ajatuksena on kansallistunteiden heikkeneminen ja rahaliiton tueksi muodostettava talousliitto sekä lopulta liittovaltion perustaminen. Kaavailu EU:n valtiovarainministeristä soveltuu liittovaltiopyrkimyksiin.

Rahaliittoon kuului aluksi viisi valtiota: Ranska, Saksa ja Benelux-maat. Tämä muodosti Euroopan integraation polittisen syventymisen ja liittovaltioytimen. Siirryttiin laajaan euroalueeseen. Suomea ei voitu rahaliitosta torjua, koska valtio täytti EMU-kriteerit. Etelä-Eurooppa sai Suomesta - uuden EU-jäsenen euroon liittymisestä - perusteen vaatia poliittisin perustein pääsyä rahaliittoon. Tämä on eurojärjestelmän valuvika.

Suomi on kärsinyt eurosta, kun kurssivaihtelut euron suhteessa dollariin ovat olleet jyrkkiä. Devalvoituneen euron vuosina Suomessa talous ylikuumentui. Revalvoituneen euron vaihe jatkuu edelleen kurssin ollessa 15% arvokkaampi kuin liityttäessä. Ruotsille oma valuutta merkitsee talouden kilpailuetua. Ruotsi ei ole joutunut EU:n tukipakettien maksajaksi.

EU-alueen kriisin ratkaisun kannalta on tärkeää tiedostaa eurojärjestelmän valuvika. Euroalueeseen kuuluu liian erilaisia kansantalouksia. Institutionaalisen EU:n rakenteen uudistaminen mahdollistaa korjaavat toimet. Kannatettava suunnan tarkistus palauttaa poliittista valtaa jäsenvaltioille.