perjantai 9. toukokuuta 2014

Dosentti Paavo Väyrysen Studia generalia -luento Euroopan yhdentymisestä


Studia generalia -luento Euroopan yhdentymisestä

 9.5.2014

dosentti, valtiotieteiden tohtori Paavo Väyrynen

Lapin yliopisto, Rovaniemi

Usein jää huomioimatta, että Euroopan yhdentymiskehitys käynnistyy ennen toista maailmansotaa, ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Monikansallisten monarkioiden hajottua muodostuu Pan-Eurooppa –liike edistämään uusien kansallisvaltioiden yhteistyötä. Uuden sodan syttymisen vaara pyrittiin estämään vahvistamalla Euroopassa poliittista ja taloudellista integraatiokehitystä. Samat tavoitteet asetettiin jälleen toisen maailmansodan jälkeen.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeiseen integraatioon kuuluivat demokraattiset maantieteellisen Euroopan valtiot. Pan-Amerikka -liike oli esimerkkinä. Globaalisti tarkasteltuna Kansainliiton ajateltiin tuolloin johtavan maailman jakautumiseen suuralueisiin. Euroopassa yhdentymisen ulkopuolelle jäi aluksi kolme merkittävää maantieteelliset kriteerit täyttävää valtiota. Britannian laaja merentakainen pinta-ala piti valtion mielenkiinnon Euroopan ja eurooppalaisen integraation ulkopuolella. Venäjällä siirtyminen sosialistiseen järjestelmään merkitsi demokratian hylkäämstä. Turkissa tarvittiin uudistuksia ennen mukaantuloa Euroopan yhdentymisen tielle.

Pan-Eurooppa -liike toimi aktiivisesti Kansainliiton puitteissa edistäen Saksan ja Ranskan välisiä rauhanpyrkimyksiä. Samalla on korostettava ensimmäisen maailmansodan alkamisen monimutkaisuutta. Tapahtumasarja ei ollut pelkästään Saksan syy.

Toisen maailmansodan jälkeen perustettiin Euroopan hiili- ja teräsyhteisö, jossa alan teollisuus Ranskassa ja Saksassa otettiin yhtenäiseen valvontaan. EEC muodostui alusta pitäen tulliliitoksi. Sopimukset poliittisesta integraatiosta kaatuivat Ranskan parlamentissa. Taloudellisen ja poliittisen yhdentymisen tavoitteena toisen maailmansodan jälkeen oli Yhdysvaltojen mallin mukainen liittovaltio. Ensimmäisen maailmansodan jälkeiseen integraatio on tässä suhteessa erilainen. Tavoite liittovaltion muodostamisesta puuttui.

EEC:n muodostivat aluksi kuusi jäsenvaltiota: Ranska, Saksa, Italia ja Benelux-maat. Eftaan kuuluivat ns. kuutoset, myöhemmin ns. ulkoseitsikko. EEC:n perustavoitteisiin kuului rauhan turvaaminen, sotien syttymisen estäminen. Pyrkimksenä oli samalla kilpailukyvyn edistäminen tulliliiton ja taloudellisen integraation avulla. USA:n yhtenäisillä sisämarkkinoilla oli havaittu yritysten laajaa kasvua. Tähän pyrittiin nyt Euroopassa. Saksa hyötyi EEC:stä erityisesti tavaroiden kaupan alueella. Ranskassa puolestaan integraatio hyödytti etenkin maataloutta. Muodostui pysyväksi jäänyt Euroopan integraation piirre. Edelleenkin Ranskassa reagoidaan poikkeuksellisen kiivaasti, kun EU:ssa pyritään puuttumaan Ranskan maatalouden kysymyksiin.

Ranska vastusti Britannian EEC-jäsenyyttä kauan, 70-luvun alkuun saakka. Presidentti De Gaullen poistuttua politiikasta EEC laajeni. Mukana oli nyt 9 jäsenvaltiota. Suomen kannalta merkittäväksi muodostui Euroopan vapaakauppaliitto EFTA. Suomen jäsenyys EFTA:ssa ei ollut mahdollinen. Neuvostoliitossa vallitsi suuri epäilys kaikkeen Suomen länsiliittoutumiseen, vaikka EFTA ei ollutkaan poliittinen liitto. Neuvostoliitto näki uhkana EFTA-jäsenyyden avaavan tien Suomen poliittiseen liittoutumiseen lännen kanssa. Suomi sai EFTA:n liitännäisjäsenyyden. EFTA-kokoukset ja Suomea koskeneet FINEFTA-kokoukset pidettiin erikseen. Käytännön tasolla Suomi pääsi mukaan kaikkeen vapaakauppaan.

Seuraavalla vuosikymmenellä, 80-luvulla, EEC:n jäseniä oli 12, uusina valtioina Portugali, Espanja ja Kreikka. EEC sitoi nämä entiset diktatuurit eurooppalaisiin arvoihin, yhteistyöhön, demokratiaan ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen. EFTA:n jäsenvaltioiden ei vielä 90-luvullakaan ajateltu liittyvän mukaan. Euroopan talousalueen ETA:n kautta ne pääsisivät sisämarkkinoille. Sveitsi ei tätä mahdollisuutta ole käyttänyt koskaan, mutta muut EFTA-valtiot hyödynsivät integraatiota ETA:n puitteissa. Dosentti, valtiotieteiden tohtori Paavo Väyrysen mielestä tämä järjestelmä oli erinomaisen onnistunut. Eurooppaan muodostuneilla sisämarkkinoilla vallitsi tavaroiden, palveluiden, työn ja pääoman vapaa liikkuvuus. Järjestelmä näytti ratkaisseen Suomen mukanaolon uudessa, Varsovan liiton hajoamisen jälkeisessä Euroopassa.

Ruotsin sosiaalidemokraattinen vähemmistöhallitus haki 90-luvun alussa EEC:n jäsenyyttä lisätäkseen talouselämän luottamusta. Pyrkimyksestä ei keskusteltu naapurimaiden, muiden Pohjoismaiden kanssa. Ruotsi ei toisaalta vielä sitoutunut liittymään Euroopan yhteisöön. Aluksi neuvoteltiin pelkästään ehdoista, käytiin jäsenyysneuvottelut. Suomelle tilanteesta muodostui hankala. Ruotsi liittyisi mahdollisesti EY:n jäseneksi ja Suomi jäisi ulkopuolelle. Suomikin aloitti EY-jäsenyysneuvottelut ja jäi seuraamaan Ruotsin ratkaisua. Pohjoismaat kävivät neuvottelunsa ja järjestivät kansanäänestykset Euroopan unioniin liittymisestä. Ruotsissa kansanäänestyksen lopputulos oli sitova.

Suomessa neuvoa-antavan kansanäänestyksen lisäksi eduskunta teki päätöksen EU:n liittymisestä. Tässä perustuslain tulkintaa venytettiin merkittävästi. Perustuslain säätämisjärjestys kierrettiin. Kiireellisenä ratkaisuun olisi muutoin tarvittu 5/6 enemmistö tai vaihtoehtona olisi ollut kahden peräkkäisen eduskunnan hyväksyntä. Suomessa siis turvauduttiin kansanäänestyksen ja eduskunnan päätöksen yhdistelmään.

Ulkopoliittista korttia käytettiin vuonna -94 Suomessa kansalaismielipiteen muuttamiseen. Lehdistössä asiantuntijoiden lausunnoin muodostettiin kuva EU:n ulkopuolelle jäävän Suomen turvattomuudesta. Hallitus yritti kiirehtiä EU-jäsenyysratkaisua. Käytiin jarrutuskeskustelu eduskunnassa. Ratkaisun tekeminen siirtyi Ruotsin kansanäänestyksen yli. Toisaalta Ruotsissa ei tiedetty, että Suomessa kysymys EU-jäsenyydestä on vielä auki. Tämä saattoi vaikuttaa Ruotsissa mielipiteeseen kansan täpärästi hyväksyessä EU-jäsenyyden.

Pohjoismaiden tekemät EU-ratkaisut tarkoittivat, ettei ETA toteutunut vaan muodostui mitättömäksi. Liittovaltion muodostuminen aiempien 12:n EU-valtion välillä kävi mahdottomaksi. Muodostui EU:n pysyvä rakenteellinen jännite, integraation syventymisen ja laajentumispyrkimysten ristiriita.

EU:n laajentumisessa Turkkiin on ollut EU:n perussopimukseen liittyviä esteitä. Turkilla on geopoliittinen erityisasema sekä taloudelle tärkeitä markkina-alueita naapureinaan kaikissa ilmansuunnissa. EU:n nykyiset ongelmat ovat vähentäneet Turkin liittymisintoa.

Ukrainan EU-jäsenyys merkitsisi selkeää rajanvetoa Venäjän ja muun Euroopan välillä. Ukrainan poliittiset jännitteet ovat luultavasti estämässä liittymisen.

EU:n sisäisen kehityksen vaihtoehtona on konfederaalinen valtioliittomalli, johtajanaan ministerineuvosto. Federalistinen liittovaltiomalli korostaa EU:n ylikansallista luonnetta, jota käyttävät sekä komissio että ministerineuvosto. EU:n hallintomalli noudattelee USA:n esimerkkiä. Komissio vastaa Yhdysvaltain hallitusta, Euroopan parlamentti eduskuntaa ja ministerineuvosto senaattia.

EU puuttuu yhä enemmän jäsenvaltioidensa asioihin. Ruotsi kannattaa konfederaatiota. Pääministerinä toiminut Göran Persson on ehdottanut jopa EU:n komission lakkauttamista. Suomessa veljespuolueen pääministerinä Paavo Lipponen piti päinvastoin vahvaa komissiota pienten maiden turvana. Suomen EU-politiikan malli poikkeaa siis merkittävästi Ruotsista.

Euroopan rahaliitto on poliittinen liittovaltiokehitystä edistävä hanke. Ajatuksena on kansallistunteiden heikkeneminen ja rahaliiton tueksi muodostettava talousliitto sekä lopulta liittovaltion perustaminen. Kaavailu EU:n valtiovarainministeristä soveltuu liittovaltiopyrkimyksiin.

Rahaliittoon kuului aluksi viisi valtiota: Ranska, Saksa ja Benelux-maat. Tämä muodosti Euroopan integraation polittisen syventymisen ja liittovaltioytimen. Siirryttiin laajaan euroalueeseen. Suomea ei voitu rahaliitosta torjua, koska valtio täytti EMU-kriteerit. Etelä-Eurooppa sai Suomesta - uuden EU-jäsenen euroon liittymisestä - perusteen vaatia poliittisin perustein pääsyä rahaliittoon. Tämä on eurojärjestelmän valuvika.

Suomi on kärsinyt eurosta, kun kurssivaihtelut euron suhteessa dollariin ovat olleet jyrkkiä. Devalvoituneen euron vuosina Suomessa talous ylikuumentui. Revalvoituneen euron vaihe jatkuu edelleen kurssin ollessa 15% arvokkaampi kuin liityttäessä. Ruotsille oma valuutta merkitsee talouden kilpailuetua. Ruotsi ei ole joutunut EU:n tukipakettien maksajaksi.

EU-alueen kriisin ratkaisun kannalta on tärkeää tiedostaa eurojärjestelmän valuvika. Euroalueeseen kuuluu liian erilaisia kansantalouksia. Institutionaalisen EU:n rakenteen uudistaminen mahdollistaa korjaavat toimet. Kannatettava suunnan tarkistus palauttaa poliittista valtaa jäsenvaltioille.

Ei kommentteja: