Lähetyshiippakunta
ansaitsee luterilaiseen kirkkoon kuuluvien viidesläisten eli uuspietistien
kiitoksen. Järjestäytynyt, opillisesti ja toiminnaltaan huolellinen
irtautuminen valtiokirkon rakenteesta Luther-säätiöksi ja omaksi hiippakunnaksi
on rohkea teko. Kirkkomme opillinen ja toiminnallinen – taloudellinenkin –
hätätila on tullut näkyväksi, saanut julkisuutta ja noussut uudessa
merkityksessä osaksi yhteiskunnallista keskustelua. Lähetyshiippakunnan
perustaminen todistaa valtiokirkolle, että kirkkokansan raamattuvyöhyke
tosiasiallisesti kykenee irtautumaan ja toimimaan järjestäytyneesti haastaen
kirkon perinteisen organisaation opin ja toimintakulttuurin.
Messu saa
Lähetyshiippakunnan toteuttamana huomattavan katolilaisia piirteitä. Raamatun
valossa minun on vaikeaa antaa oikein toimitetulle messulle niin merkittävää
opillista ja käytännöllistä merkitystä kuin tämä radikaalien akateemisten
johtama ryhmittymä antaa. Perustelut ovat korkealentoisia. Käsiteanalysoinnin
akateemisia taitoja tarvitaan runsaasti.
Raikasta ja
ravitsevaa Raamatun opetusta on Lähetyshiippakunnassa tarjolla messujen
saarnoissa. Päivän tekstit käsitellään monelta kannalta. Laki ja evankeliumi
julistetaan armollisen selkeästi. Lähetyshiippakunta tarjoaa uskonelämän
muodostumiseen, hoitamiseen ja kasvamiseen arvokkaita mahdollisuuksia –
aarteita raamatun tutkimisesta. Pelkästään saarnojen takia tarvitsee jokaisen
itseään kunnioittavan perusluterilaisen käydä tutustumassa Lähetyshiippakunnan
messuun.
Lyhyiden
mietiskelyn virikepuheiden paikka on toisaalla, ei Lähetyshiippakunnan
messuissa. Ainut hiljaisen mietiskelyn hetki sijoittuu esirukouksen
loppuvaiheeseen omille hiljaisille rukousaiheille varattuun osuuteen
valtiokirkon kaavan mukaisesti. Vastausmusiikkina on yhdessä laulettu virren
säkeistö, ja ehtoollisellakin musiikkina on pelkästään yhteislaulua.
Lähetyshiippakunnan
kirkkomusiikki on linjaltaan vanhoillislestadiolainen. Muulle musiikille kuin
yhdessä lauletuille virsille ei ole tilaa. Tämä rajaa messuista
instrumentaalisen klassisen kirkkomusiikin sekä kristillisen pop-musiikin.
Vanhoillislestadiolaisuuden sävyjä on siinäkin, ketkä pääsevät messuissa
palvelemaan. ”Esittää” -verbi on Lähetyshiippakunnassa kielletty sana
määriteltäessä kirkkomuusikon toimintaa. Esittävä taide ei ilmeisesti sovellu
oikein toimitettuun messuun. Evankelisluterilaisen kirkon puolella toimivilla
ei ole pääsyä kanttoriksi. Lähetyshiippakunnan suoraviivainen linjaus on, että
samaan aikaan ei voi toimia molemmissa: luterilaisessa kirkossa ja
Lähetyshiippakunnassa. Lestadiolaisuuteen viittaa koko ajatus, että seurakunta
yhteisönä ja johtajien toimesta valvoo messun kanttorien yksityiselämää
seuraten, ettei kirkkomuusikko toimi molemmissa tunnustuskunnissa.
Esirukous
tarjoaisi mahdollisuuden kantaa kirkkomme hätätilanne seurakunnan yhteiseksi
rukousaiheeksi. Käytännössä liturgi mainitsee rukousaiheina Lähetyshiippakunnan oman
piispan, dekaanin ja oman paikallisseurakunnan työntekijät. Tämän jälkeen
siunataan yleisellä ilmaisulla kaikki maassamme tapahtuva apostolinen
julistus. Minkä takia ei suoraan rukoilla Suomen valtiokirkon tilanteen,
piispojen, muiden johtajien ja kirkollisen hälytystilan puolesta? Pidän rukousta
parhaana mahdollisuutena edistää keskusteluyhteyttä ja liennyttää
kiistatilannetta valtiokirkon ja Lähetyshiippakunnan välillä.
Lähetyshiippakunnan
toiminta onnistuessaan edistää viidesläisten herätysliikkeiden eli
uuspietistien intressejä. Radikaali akateeminen toiminta voi jossakin
tilanteessa jarruttaa liberalisoitumisen kehitystä kansankirkossa.
Uuspietisteillä on mahdollisuus profiloitua sovinnollisempina liikkeinä ja
säilyttää laajemmat toiminnan mahdollisuudet kirkossa. En pidä mahdottomana
ajatusta salaisesta sopimuksesta Lähetyshiippakunnan sekä viidesläisten ja
evankelisten ryhmittymien välillä. Kansanlähetyksen, Sleyn ja Raamattuopiston
sekä Lähetyshiippakunnan kanssa on saatettu laatia Ryttylän, Ruoholahden tai
Kauniaisten kabinettisopimus. Osa samoin ajattelevista akateemisista johtajista
ja toimijoista on valittu uhrautumaan, irtautumaan Lähetyshiippakunnan
ryhmittymänä kirkon perinteisestä rakenteesta, jarruttamaan kirkon
liberalisoitumista, nostamaan uuspietistien intressit laajaan julkiseen
keskusteluun sekä tekemään näkyväksi mahdollisuus, että kirkon aktiivisen
raamattuvyöhykkeen irtautuminen kirkon rakenteesta on todellisesti ja
käytännössä mahdollista.
Kansankirkon
hätätila opillisesti, kulttuurillisesti, toiminnallisesti ja taloudellisesti on
todellinen. Lähetyshiippakunnan oikea johtopäätös on turvata ravitsevan
raamatun opetuksen järjestäminen saarnojen avulla mahdollisimman monella
paikkakunnalla. Muutoin ryhmittymän kulttuurilliset toimintamallit sisältävät
suunnan tarkistusta vaativia piirteitä. Kirkkomusiikin kehittämisessä
mallikelpoisia järjestöjä ovat Kansanlähetys, Sley ja Raamattuopisto. Viisikielinen
laulukirja tarjoaisi järjestöjen ja Lähetyshiippakunnan yhteistyölle tuoreen ja
raikkaan perustan muun kirkkomusiikkiyhteistyön lisäksi.
Lähetyshiippakunnan
messu tarjoaa ennen kaikkea lukuisia mahdollisuuksia ilmaista pyrkimyksiä
kirkon hätätilan lievittämiseksi, erityisesti esirukouksen sanamuodoin. Samassa
merkityksessä tärkeää on avata kanttoreille mahdollisuus palvella sekä
Lähetyshiippakunnan että luterilaisen kirkon messuissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti