maanantai 19. joulukuuta 2016

Saarna 15.12.2016 - Kaukovainion kappeli - soveltavat harjoitukset

Taustaa: Oulun amk:n kirkkomusiikin koulutukseen kuuluu soveltavia harjoituksia, joissa 2. vuosikurssin opiskelijat toimivat vuorotellen pappina ja 3. vuosikurssin opiskelijat kanttorina. Soveltavia harjoituksia on pidetty reilut kymmenen vuotta Kaukovainion kappelissa, ja myös konservatorion vastaavat harjoitukset on siellä järjestetty. Torstaina 15.12.2016 kokoonnuttiin viimeisen kerran Kaukovainion kappelissa soveltaviin harjoituksiin, ja tällöin minä toimin messun pappina. Ensi vuoden alusta kappeli menee totaaliseen käyttökieltoon, ja ilmeisesti rakennuksen purkaminenkin aloitetaan joskus kevättalvella. 

saarna - 3. adventtisunnuntai, joulujakso, adventtiaika – Tehkää tie Kuninkaalle

Päivän evankeliumiteksti: Joh. 1: 35–37
”Seuraavana päivänä Johannes oli Betaniassa, ja hänellä oli kaksi opetuslasta seurassaan. Jeesus kulki siitä ohi, ja osoittaen häntä Johannes sanoi: ”Katsokaa: Jumalan Karitsa!” Kun opetuslapset kuulivat hänen sanansa, he lähtivät seuraamaan Jeesusta.”

Katsokaa Jumalan Karitsaan! Tien raivaaminen Kristukselle on tavoitteellista toimintaa. Kehotus tehdä tie Kuninkaalle kuuluu samaan sarjaan Jeesuksen myöhemmin lausumien sanojen kanssa. ”Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen pyytävä saa ja jokainen etsijä löytää, ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan.” (Matt 7:7-8) Jeesusta etsivällä ihmisellä on oikeus löytää. Tien raivaamisella Kuninkaalle on päätepiste – se hetki, kun ihminen katsoo Jumalan Karitsaan, joka pois ottaa maailman synnit. Ihminen koko sydämestään uskoo Jeesuksen sovitustyöhön, turvautuu siihen omakohtaisesti ja ainoana pelastuksen perustana. On surullista, jos ihminen jää pysyvästi etsijäksi hengellisen elämän kysymyksissä ja uskonasioissa. Raamattu korostaa, kuinka luottamus Vapahtajaan antaa levon etsimisestä ja tien raivaamisesta. Usko Jeesukseen on kuin riippumatto, jonka varassa voit levätä koko painollasi. Kristuksen lahjavanhurskaus on kuin hyvä urku- ja tanssikenkä, joka ei purista mistään.

Toisaalta, Jeesus on itse tie, totuus ja elämä. (Joh 14:6) Jeesus itse etsii eksyneen lampaan ja vie sen takaisin laumaansa, ilman eksyneen suorittamaa raivaustalkoota. Tien raivaaminen on suostumista Kristuksen pelastettavaksi. Raivaat Jeesukselle tietä, kun lakkaat luottamasta omiin tekoihisi pelastuksen perustana.

Saat sen, mistä luovut. Kun luovut omasta kuvitteellisesta synnittömyydestäsi, sinusta tulee armoa tarvitseva. ”En ole täydellinen, mutta en huonompikaan kuin muut, joten täytyyhän minun kelvata taivaaseen.” Kun luovut omasta kuvitellusta vanhurskaudestasi eli taivaskelpoisuudestasi, sinusta tulee ulkopuolista apua tarvitseva. Tarvitset syntien sovitusta, jota Jeesus tarjoaa. Kun uskossa turvaudut Jeesukseen, saat armosta lahjaksi oikean, aidon ja täydellisen vanhurskauden – taivaskelpoisuuden. Usko Jeesukseen heijastuu pyhityksenä eli elämän muutoksena, mikä ei kuitenkaan ole pelastuksen perusta.

Katsokaa Jumalan Karitsaan! Tämä ei ole uusi lain vaatimus. Se on uskosta osattomille kehotus lakata luottamasta omiin ansioihin. Kristittyjä käsky ohjaa pysymään ja kasvamaan uskossa Jeesukseen. Johannes Kastajan käsky raivata Kuninkaalle tie voidaan hahmottaa esipuheena Jeesuksen sanoille. Jeesuksen viimeiset maanpäälliset sanat tunnetaan lähetyskäskynä. Evankeliumien halki kulkee siis punaisena lankana käsky raivata Kuninkaalle tietä julistamalla sanomaa Jeesuksesta.

Turvaudu koko sydämestäsi Kristukseen, kun synnit ja syyllisyys painavat. Helposti meille muodostuu niin sanottuja helmasyntejä, samoja syntejä, joihin lankeamme yhä uudelleen ja uudelleen. Katso Jumalan Karitsaan niidenkin syntien osalta. Anna Jeesuksen vakuuttaa sinulle: ”Minun armossani on sulle kylliksi, sillä voimani tulee täyteen heikkoudessa, se on Jumalan suuri lahja”. 2. Kor 12:9

Olemme kokoontuneet viimeiseen Kaukovainion kappelissa pidettävään opiskelijamessuun. Meillä on syytä kiitollisuuteen niistä vuosikymmenistä, joina täällä on julistettu Raamatun sanomaa. Jos yksikin ihminen on tässä kappelissa tullut uskoon, on kappeli kannattanut rakentaa. Jos yhdenkin ihmisen sydämeen on tässä kappelissa kylvetty uskon siemen, joka on muualla kantanut uskoontulon hedelmän, ei tätä kappelia ole rakennettu turhaan. Saamme rukoilla viisautta tälle Karjasillan seurakunnalle käytännön järjestelyihin liittyen kappelin purkuun ja toiminnan uudelleen järjestämiseen. On tärkeää rukoilla tämän seurakunnan paimenten ja jokaisen seurakuntalaisen puolesta. Saamme samalla siunata uutta Oulun tuomiorovastia ja hiippakuntamme piispaa.

Katso Jumalan Karitsaan, Kristukseen, kun usko Jeesukseen ei tunnu miltään ja aamulla herätessä ei ole lainkaan uskovainen olo. Turvaudu Jeesukseen, jos olet pettynyt toisiin ihmisiin tai seurakuntaasi. Anna Jeesuksen hoitaa sinua. ”Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon.” (Fil. 4:6)

Katso Jumalan Karitsaan, joka pois ottaa maailman synnit, kun jouluna hiljennyt Jeesuksen seimen äärellä. Säilytä näköala pääsiäiseen, Jeesuksen sovitustyöhön ja ylösnousemukseen. Kristillinen kirkko on Jeesuksen ylösnousemuksen kirkko. Todistettua ja kiistämätöntä kuoleman voittoa ei ole muilla uskonnoilla tarjota. Jeesuksen ylösnousemuksen varassa kristillinen kirkko seisoo tai kaatuu. Sanoma Jeesuksen ylösnousemuksesta on varma ja vastaanottamisen arvoinen ja antaa sisällön Jeesuksen koko sovitustyölle.

Kunpa tänä jouluna meidän jokaisen paras joululahjamme olisi Raamatun kansien välissä. Me aikuisina periaatteessa tiedämme, miten joulun kertomukset menevät. Saamme rukoilla, että meidän jokaisen uskonelämälle tämä joulu olisi ainutlaatuinen. Joulun vaihtuessa arkeen toteaisimme jokainen, että uskonelämäni ei ole entisensä. Olen oivaltanut jotain uutta joulun sanomasta! Uskoni Jeesukseen on saanut kasvaa! Luottamukseni Kristukseen on saanut lisääntyä!

Katso Jumalan Karitsaan! ”Hänet Jumala on asettanut sovitusuhriksi, hänen verensä tuo sovituksen uskossa vastaanotettavaksi.” (Room 3:25) Turvaudu uskossa Kristukseen! ”Jumala antoi Kristuksen kuolla meidän rikkomustemme tähden ja herätti hänet kuolleista meidän vanhurskauttamisemme tähden.”(Room 4:25) Katso Jumalan Karitsaan! ”Mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa.” (Room 8:1) Usko Herraan Jeesukseen! ”Vapauteen Kristus meidät vapautti. Pysykää siis lujina älkääkä alistuko uudelleen orjuuden ikeeseen.” (Gal 5:1) Katso Jumalan Karitsaan! ”Sillä armosta me olemme pelastetut, emme tekojemme kautta, ettei kukaan kerskaisi. Se on Jumalan suuri lahja.” (Ef 2:8-9) 

tiistai 6. joulukuuta 2016

Suomen Itsenäisyyspäivän ekumeeninen juhlajumalanpalvelus Helsingin tuomiokirkossa

Vuorovaikutuksellisuus ja sen vastakohdat juhlavissa sävyissään muodostivat kirkollisen viestinnän ytimen puheessa ja musiikissa. Kansakuntamme Itsenäisyyspäivän ekumeeninen juhlajumalanpalvelus vuonna 2016 säväytti saarnaan sisältyneellä paneelikeskustelulla. Porvoon hiippakunnan piispa korosti puheessaan yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden edistämistä. Osoitamme rakastavamme Jumalaa rakastamalla lähimmäistä. Palveleminen ei tarkoita sokeaa tottelemista. Reformaation 500. juhlavuotta vietetään ”Armo” –teemalla, ja Suomen 100-vuotisjuhlinta alkaa pian ”Yhdessä” –tunnussanalla. Meillä on syytä kiitollisuuteen ja ylpeyteen kotimaastamme ja aihetta katsoa eteenpäin siihen, minkälaista Suomea rakennamme. Sanoma Jeesuksen sovitustyöstä julistettiin melko välillisesti mutta tunnistettavasti. Saarna korosti Raamatun mukaisesti, että armosta, ilman omia ansioita, ihminen pääsee Jumalan yhteyteen. Sekä piispa että paneelikeskustelun nuoret aikuiset puhuivat sekä suomea että ruotsia.

Musiikissakin virsiä laulettiin osittain ruotsiksi, mikä elävöittää tunnelmaa ja luo valoisaa juhlavuutta. Alkumusiikkina kuoron esittämä "Kiittäkää Herraa" (säv. Jukka Kankainen, san. Psalmista 136) korvasi alkuvirren. Jumalanpalvelusten uudistamisessa on havaittu ongelmana useat aloitukset. Mikäli tilaisuuteen sisältyvät alkutervehdys, alkusoitto, alkuvirsi ja alkusanat, jää epäselväksi, milloin palvelus todella alkaa. Nyt alkumusiikki oli selkeää viestintää. Sävelmä oli tasapainoisesti melodinen ja atonaalinen, kuoron stemmoiltaan tasapainoinen. Tenorien loistelias aktiivisuus sekä urkujen ja laulun balanssi onnistuivat. Kuiskaamisen rasittavuudesta äänihuulille on minua varoitettu, mutta toivottavasti teoksen kuiskaajat sovelsivat äänipurjeille lempeää lausuntatekniikkaa.

Kirkkovuodessa on meneillään adventin pieni paasto, jolloin synninpäästön jälkeen ei lauleta kiitosvirttä. Itsenäisyyspäivän jumalanpalvelus on poikkeus, jolloin kiitosvirren käyttämisestä ei ole sääntöjä. Käytännössä kiitosvirsi saattaa sisältyä tilaisuuteen. Nyt kiitosvirsi oli korvattu ylistyshenkisellä kuoron laululla "Itsenäisyyspäivän psalmi" (säv. Harri Kerko). Jälleen melodisuus ja atonaalisuus olivat tasapainossa. Säestyksetön laulaminen muodosti jatkuvan musiikin ja hiljaisuuden kontrastin. Itsenäisyyspäivän poikkeussäännön nojalla oli perusteltua myös Halleluja-hymnin laulaminen evankeliumitekstin jälkeen.

Vastausmusiikkina Vanhan testamentin tekstiin kuultiin "Herra on minun paimeneni" (säv. Einojuhani Rautavaara, san. Psalmista 23). Sävellys oli entuudestaan minulle tuttu reilu vuosi sitten Oulussa pidetystä nykymusiikin viikon messusta. Nyt Helsingin suurkirkossa sävellys oli atonaalisin ja vähiten melodinen tähän astisista kirkkomusiikin kappaleista, mutta tilaisuuden atonaalisuuden huippu on saarnan jälkeinen "Alleluia" (säv. Joonas Kokkonen). Kuoron värikässävyinen esitys piristää pitkän puheosuuden jälkeen.

Ennen saarnaa päivän virsi 579 aloittaa jumalanpalveluksen vuorovaikutuksellisen osuuden, mitä korostaa saarna puheena ja paneelikeskusteluna. Päivän virteen saakka tilaisuus on musiikkeineen ollut enimmäkseen yksisuuntaista viestintää seurakuntalaisille vastaanottajina. Virressä 579 on ¾ tahtilaji, urkurilla mixtur-painotteinen rekisteröinti, soinnutus koraalikirjan mukaan, 2. säkeistö ruotsiksi, mikä elävöittää ja laajentaa musiikin ilmaisuvoimaa, 3. säkeistö suomeksi, jolloin jalkioissa soi enemmän pasuunan ja trumpetin sävyjä.

Meneillään on Suomen kirkkomusiikin historiallinen adventti, sillä virsikirjan lisävihko otettiin kirkkovuoden alkaessa käyttöön. Nyt uhrivirtenä on lisävihkon ensimmäinen virsi, numeroltaan 901. Sävelmän takuuvarma toimivuus juhlavassa kirkollisessa tilanteessa kävi selväksi. Kaksikielinen toteutus suomeksi ja ruotsiksi soveltui sävelmän tunnelmaan ilmiömäisesti. Virsikirjan lisävihkoon on painettu sanoitukset suomen lisäksi saksan, englannin, ruotsin ja venäjän kielillä. Yhden säkeistöstä lauloi vuorovirtenä poikakuoro, lauluryhmä Cantores Minoresista. Tv-ohjaus näytti oivaltavana yksityiskohtana mixtura-äänikerran poiskytkemisen. Koko seurakunnan laulama säkeistö ilman mixtura-äänikertaa toimi loistavasti octave 2 –äänikerran sävyttämänä.

Kirkkomusiikin realistisuutta merkitsi "Anna meille rauha" –kappale (säv. Ilkka Kuusisto, san. Jaakko Haavio). Kitara säesti ja poikakuoro lauloi esirukouksen lomassa säkeistö kerrallaan. Uudistuva kirkkomusiikki suosii säestyssoittimien moninaisuutta.

Virsi 462 toteutettiin seisten laulettuna ylistysvirtenä, mitä pidän tilanteessa erittäin perusteltuna. Toinen säkeistö laulettiin ruotsiksi. Kolmas säkeistö ei tällä kertaa alkanut modulaatiolla.

Loppusoittona esitettiin Mauri Viitalan toccata. Sävelmään kuului atonaalisuutta mutta enemmän melodisuutta. Teos yhdisti ranskalaisen romantiikan kauden urkumusiikin piirteitä moderneihin sävyihin.

lauantai 17. syyskuuta 2016

Musiikin funktionaalinen fantasia

”Ruotsin mäkihyppytähdet” ja ”Ruotsalaiset säveltäjäsuuruudet” kuuluvat arkiajattelussamme maailman ohuimpiin kirjoihin. Jälkimmäinen sai lisää painoarvoa Lapin kamariorkesterin Kemijärvellä 16.9.2016 esittämässä ”wieniläisruotsalaisittain” –kamarisinfoniakonsertissa. Ohjelma käynnistyi Anton Webernin säveltämillä hienostuneilla alkupaloilla, modernin musiikin raikkaiden mutta vahvojen sävyjen tapas-lautasella.

Rolf Martinssonin teoksessa atonaalisesta musiikista siirryttiin selkeästi romantiikan tyylin suuntaan. Ruotsalaissäveltäjän työtä tulkitsi sopraanolaulaja Lisa Larsson samasta kuningaskunnasta. Solistin kansainvälisestä kokemuksesta ja loistokkaasta taitotasosta kertoi laulajan ja orkesterin äänensävyjen tasapaino ja saumaton yhteissointi. Laulajan tekstiin kuului lyhyitä lausuttuja osuuksia, mikä elävöitti esitystä. Teos sai samalla ensiesityksensä Suomessa.

Mahlerin neljäs sinfonia kamariorkesterisovituksena sai sekin Suomen ensiesityksensä Lapin kamariorkesterin toimesta. Musiikki sijoittui modernisoituvan romantiikan tyyliin ja edellisten teosten tavoin musiikin fantasiakirjallisuuden osastolle. Sopraanolaulajalla oli solistinen osuus sinfonian päätösosassa. Jälleen yhteissoinnin saumattomuus säväytti. Lavakarismasta kertoo sekin, ettei esiintymiseen kuulunut mitään häiritsevää seikkaa.

Kemijärven kulttuurikeskuksessa en ollut aiemmin käynyt konserteissa. Sali oli tunnelmaltaan sekoitus lappilaista kodikkuutta ja funktionaalista elokuvateatterimaisuutta. Yleisöä oli mukavasti, kun sali oli noin puolillaan. Kemijärven myönteisen talous- ja työllisyyskehityksen toivon lisäävän paikkakunnalla klassisen musiikin konsertteja.

Lapin kamariorkesteri – kamarisinfoniakonsertti: ”wieniläisruotsalaisittain”
Pe 16.9. klo 19.00 Kemijärven kulttuurikeskus 
John Storgårds, johtaja 
Lisa Larsson, sopraano 
Anton Webern: Orchesterstücke op.6,  sov. kamariyhtyeelle Anton Webern 
Rolf Martinsson: Garden of Devotion op.97
Gustav Mahler: Sinfonia no 4 G-duuri. sovitus kamariorkesterille Klaus Simon

keskiviikko 24. elokuuta 2016

Pariisin kaupunkiloma

Pariisissa vietin viikon kaupunkilomalla 16.-23.8. Mikä oli matkalla parasta - top 5?

I seurakunta – Eglise Evanglique Paris Bastillessa sunnuntainen jumalanpalvelus oli ilahduttava, vaikuttava ja tunteikaskin kokemus. On aina rohkaisevaa nähdä opillisesti raamatullinen ja terve seurakunta, jossa musiikkiasiatkin ovat kunnossa. Bastillen evankelinen yhteisö on juuri tällainen, ja suosittelen seurakuntaa kaikille. Toiminnan tyylissä nettisivuja myöten on paljon samaa Helsingin kansainvälisen seurakunnan (IEC) kanssa.

II kielikylpy - Olen ollut lukiolaisena melkein vuoden vaihto-oppilaana Ranskassa. Saapuminen valtioon pitkän tauon jälkeen tuntui paluulta kotiin erityisesti ranskankielisen ympäristön vuoksi. Toisaalta Pariisin kulttuurissa on minulle paljon uutta. Viikko Pariisissa oli tehokas ranskan sanaston, lauserakenteiden ja ääntämyksen kertaus.

III Basilique du Sacre Coeur ja Pompidu – Sattumalta ajauduin ensimmäisenä matkapäivänä Basilique du Sacre Coeur –katedraalin kukkulalle, josta avautuu maisema Pariisin urbaaniin keskustaan lähiöineen. Samoin nykytaiteen museo Centre Pompidun yläkerrasta näkymä kaupunkiin ja Basiliquen kukkulalle on Jerusalemia muistuttava.

IV futismatsi PSG-Metz – Ranskan jalkapalloliiga pyörähti suurkaupungissa käyntiin 21.8. ottelulla Paris Saint-Germain vs. Metz. En ole Suomen ulkopuolella käynyt ennen jalkapallo-otteluissa. Jättiläismäinen melkein täysi stadion, laulava yleisö ja musiikin käyttö urheilutapahtumassa säväyttivät.

V Pariisin keskustan arkkitehtuuri, puistot, aukiot ja tunnelma.

Sää oli mukavan vaihteleva ja kesäinen viikon kuluessa. Joukkoliikenne toimi kiitettävästi, myös jalkapallo-ottelun jälkeisessä ruuhkassa. Ranskan korotettu turvallisuustaso näkyi turvatarkastuksina nähtävyyksien ja matkailukohteiden sisäänkäynneillä. Ilmainen ja käyttökelpoinen Wifi oli useimmiten tarjolla ravintoloissa, pikaruokaloissa ja kaupoissa. Ruokakulttuuri Pariisissa tarjoaa matalan budjetin matkailijallekin kulttuurielämyksiä sekä paikallisesta että etnisistä ruokakulttuureista. Samoin edullisen hintatason majoituspaikoista löytyy laadukkaita vaihtoehtoja, mutta laatutasossa on vaihtelua. Pariisissa viikko kuluu helposti tutustuessa kiinnostaviin käyntikohteisiin, yleiseen kaupunkikuvaan ja tunnelmaan.  

lauantai 13. elokuuta 2016

Minä - uusi Kemijärven kanttori

Hei! Minä olen Eero Hoikkala, uusi Kemijärven kanttori. Iloitsen mahdollisuudesta työskennellä Kemijärven kirkon laadukkailla uruilla ja Lapin maisemissa. Seurakunta ja seutu ovat tulleet tutuiksi jo lyhyemmillä sijaisuuksilla sekä Pyhätunturin ja Kairosmajan kävijänä. Pidän tavoitteena kirkkomusiikkielämää, joka tavoittaa sekä paikallisen väen että matkailijat.

Mikä on herätysliiketaustani?

Olen kasvanut uuspietistisen eli viidesläisen herätysliikkeen vaikutuspiirissä, ja koen edelleen kuuluvani joukkoon. Varhaisnuorena osallistuin säännöllisesti ja myöhemmin satunnaisemmin helluntaiseurakuntien toimintaan. Lukiolaisena olin vuoden vaihto-oppilaana Ranskassa kristillisessä kielikoulussa, jossa opiskelijat kuuluivat useisiin tunnustuskuntiin. Erityisesti tämä kokemus on vahvistanut yhteiskristillistä kutsumustani. Tahdon edistää Kemijärvellä kirkkomusiikin yhteiskristillisyyttä ja vaalia suhteita vapaisiin kristillisiin suuntiin.

Minkälainen musiikki sopii kirkkoon?

Kaikki musiikkityylit sopivat kirkkoon. Niillä kaikilla on paikkansa kirkkomusiikissa. Kanttorityön eräs mielenkiintoinen seikka on löytää paras mahdollinen musiikki tiettyyn tilanteeseen. Mikään musiikkityyli ei ole toista epäkristillisempi. Keskeistä on musiikin sanoma, joka ei saa olla ristiriidassa kristinuskon eli Raamatun sanan kanssa. Kaikessa kirkkoon sijoittuvassa toiminnassa tulee huomioida kirkon pyhyys. Musiikin lisäksi tämä koskee muitakin esittäviä taiteita kuten draamaa ja tanssia. Näilläkin on korvaamaton arvokas roolinsa seurakuntaelämässä. Vastausmusiikin sijasta teatterimainen esitys voi avata uusia näkökulmia Raamatun teksteihin. Suomalainen messu on esimerkki tanssin oivaltavasta ja puhuttelevasta käytöstä kristillisen sanoman julistuksessa.

Mikä on kirkkomusiikin tarkoitus?

Musiikin tarkoitus seurakunnassa on julistaa sanomaa Jeesuksesta syntien sovittajana ja pelastajana. Kirkkomusiikin tärkein tavoite on johdattaa mahdollisimman moni ihminen uskomaan Jeesukseen ja vahvistaa uskon kasvua. Seurakunnan musiikkielämä saa tarjota musiikillisia esteettisiä elämyksiä, myös yhdessä muiden taiteenlajien kanssa.

Onko kanttorin virka hengellinen virka?

Pidän kanttorin pätevyyden ehdottomana edellytyksenä henkilökohtaista uskoa Jeesukseen ja kirkkomuusikkoutta. Koen hyödyttömän pohdinnan, kumpi edellytyksistä on tärkeämpi. Jos molekyyli koostuu atomeista H ja O, ei toivottavasti kukaan kemisti käytä aikaansa sen pohtimiseen, kumpi atomeista on tärkeämpi.  Molemmat atomit ovat yhtä välttämättömiä. Erillisinä ja ilman toista on kysymys eri aineesta. Kirkko ei ole arvoneutraali yhteisö vaan Raamattuun sitoutunut.

Onko Raamattu vai laki kirkon ylin ohje?

Raamattu on kirkon ylin ohje erityisesti silloin, kun laki tai piispojen ohje tai esimerkki on ristiriidassa Raamatun sanan kanssa.

Miten suhtaudun naispappeuteen?

Minun omatuntoni sallii Raamatun sanan ja kulttuurin muutoksen tiedostamisen valossa naispappeuden. Suhtautumiseni vastaa käytännössä KRS:n ja uuspietistien linjaa. Suostun yhteistyöhön naispappien kanssa. On selvää, ettei kirkko kohtele oikeudenmukaisesti niitä, joiden omatunto ei salli naispappeutta.

Miten suhtaudun samaa sukupuolta olevien avioliittoon vihkimisiin?

Työkokemukseeni kuuluu kanttorina toimiminen samaa sukupuolta olevalle parille pidetyssä vihkimisen kaltaisessa rukoushetkessä. Pidän kristillisempänä tehtävään suostumista kuin kieltäytymistä.

Miten suhtaudun sateenkaarimessuihin?

Homovastaisuus ei kuulu kirkkooni. Homoseksuaalit ovat tervetulleita kirkkooni, mikä heidän on tärkeää kokea. On rakkaudetonta jättää kertomatta, että Raamatun mukaan homoseksuaalisen taipumuksen mukainen elämä on syntiä. Samalla on julistettava syntien anteeksiantamusta, joka Jeesuksen tähden kuuluu jokaiselle koskien kaikkia syntejä. Armon varassa ajallinen elämä voi uudistua ja eheytyä Raamatun mukaiseksi. Mikäli sateenkaarimessun tai –hartauden sisältö on vähemmistön toivottaminen tervetulleeksi seurakuntaan Raamatun totuudessa ja armossa, koen tilaisuuden vakaumukseni ja arvojeni mukaiseksi. En toivo seurakuntaani sateenkaarimessuja tai -hartauksia, joissa homoseksuaalisuutta siunataan ja pyritään edistämään vaieten Raamatun totuudesta ja armosta.

Mitä mieltä olen lestadiolaisuudesta?

Pidän rohkaisevana esikoislestadiolaisten uusiutumiskykyä. Iloitsen siitä, että monet liikkeestä irtautuneet ovat löytäneet hengellisen kodin muista herätysliikkeistä ja seurakunnan toiminnasta. Rauhan Sanan kanssa olen tottunut tekemään yhteistyötä, ja heihin koen opillista ja kulttuurillista yhteenkuuluvuutta uuspietistinä. Rauhanyhdistyksessäkin on paljon hyvää, mutta pidän vakavana ongelmana ja Raamatun sanan vastaisena pelastuksen rajaamista vain vanhoillislestadiolaisten joukkoon.

Miten suhtaudun karismaattiseen herätysliikkeeseen?

Toronto-herätys rantautui Suomen luterilaisuuteenkin myöhäisteinivuosinani. Laulut vaihtuivat evankelioivista ylistäviin. Tätä ennen olivat Seppo Juntusen ja Pirkko Jalovaaran kokoukset raivanneet luterilaisessa kirkossa karismaattisuudella tietä, ja Nokia-herätyksen kasvu vahvisti kehitystä Toronto-ilmiön vaikutuksen rinnalla. Koen karismaattisuuden vakiintuneen osaksi suomalaista uuspietismiä ja vapaata kristillisyyttä. Tänä kesänä helluntailaiset ovat käyneet Ristin Voitto –lehden uutisoimaa keskustelua kirkkomusiikkinsa yksipuolistumisesta ja ylistysmusiikkiin painottumisesta. Evankelioivia lauluja kaivataan jälleen helluntailaisuuteen. Toivon tätä keskustelua ja kehitystä myös luterilaiseen kirkkoon.

Karismaattiset ilmiöt kuuluvat elävään kristillisyyteen ja seurakuntaan. Kaikki ilmiöt tulee koetella Raamatun sanalla. Ylistykselle tulee edelleen jättää tilaa ja aikaa seurakunnan tilaisuuksiin. Seurakunnan myönteisyys karismaattiselle herätysliikkeelle ei saa merkitä musiikkielämän yksipuolisuutta, jossa kirkkomusiikkia kehitetään ylistysmusiikin ehdoilla. Evankelioiville lauluille, mietiskelyyn kannustaville hiljaisuuden lauluille, virsille ja herätysliikkeiden lauluperinteille täytyy olla paikkansa seurakunnassa.

Mitä mieltä olen uuspietismistä eli viidesläisyydestä?

Arvostan sitä pyrkimystä, että uuspietistiset herätysliikkeet tahtovat pysyä ja vaikuttaa kirkon sisällä. Koen tulevani hengellisesti ravituksi Raamattuopiston, Kansanlähetyksen ja Sanansaattajien raamattuopetuksista. Iloitsen Viisikielinen-laulukirjan julkaisusta ja sisällöstä. Musiikki kuuluu korvaamattomasti ihmisen ja yhteisön hengelliseen identiteettiin.

Miten suhtaudun lähetystyöhön?

Suomen Lähetysseuran liberalisoitumisesta olen huolissani, ja tahdon tukea järjestön paluuta Raamattua kunnioittavampaan linjaan. Pidän tärkeänä, että kirkon lähetystyön ytimenä pysyy sanoma Jeesuksesta. Tällöin voidaan soveltaa kahden käden evankeliointia, jolloin toisella kädellä vastataan hengellisiin ja toisella materiaalisiin tarpeisiin. Kirkon kannattaa hyödyntää kaikkien lähetysjärjestöjen erityisosaaminen. Koen läheisimpinä lähetysjärjestöinä Kansanlähetyksen, Kylväjän, Sanansaattajat ja Sleyn. Raamatun lähetyskäsky ja sen mukainen lähetyskutsumus koskevat minua. Pidän mahdollisena, että lähden jossain elämäni vaiheessa ulkomaille lähetystyöhön.

Toivotan värikkään kirkkomusiikin loppukesää ja alkavaa syksyä! 

sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Uudistuva seurakunta tänään

Luterilainen kirkko valmistautuu reformaatiosta kuluneiden 500 vuoden sekä itsenäisen Suomen 100 vuoden juhlintaan ja historialliseen analysointiin ensi vuonna. Suomalainen luterilaisuus elää muutosta avioliiton merkityksen laajentuessa, globalisaation ja islamin vaikutuksen arkipäiväistyessä sekä kristinuskon kasvun painottuessa päiväntasaajan lähiseudulle ja eteläpuolelle. Lähetystyön on samalla uudistuttava.

Suomen luterilaisista herätysliikkeistä esikoislestadiolaisuus elää historiansa suurinta hajaannuksen aikaa. Sakramenttikiista on jakanut esikoiset yleiskirkollisen linjan ja Jällivaaran tukeman opin kannattajiin. Kysymys on paljolti maantieteellisestä hengellisestä auktoriteetista, joka – toisin kuin vanhoillislestadiolaisilla – sijoittuu edelleen Ruotsin Jällivaaran alueelle. Yleiskirkollisen linjan kannattajien mielestä maallikkojen sakramenttivallan puoltajat eivät riittävästi huomioi Ruotsin ja Suomen kirkkojen erilaisuutta. Runsaan esikoislestadiolaisuuden Lahdessa käy tavallisessa kirkon ja muiden herätysliikkeiden toiminnassa nyt merkittävä määrä entisiä esikoislestadiolaisia.

Rauhanyhdistyksen uudistusmieliset ottanevat nyt mallia. Oulussa kaupunginteatterin Taivaslaulu-näytelmät ovat olleet loppuunmyytyjä koko kauden niin, että ensi kaudella näytäntöjä jatketaan. Näytelmän aiheena on vanhoillislestadiolaisuus arkielämän ja etiikan ongelmineen. Laajat uudistuspaineet aiheuttaa Rauhanyhdistyksille jo vallitseva aika, jota elämme. Synti- ja kieltolistoihin perustuvaa yhtenäiskulttuuria korostava herätysliike on yhä vaikeammin hallittavissa. Television omistamisen kielto, mutta netti-tv:n käytön sallinta on esimerkki järjen vastaisuudesta.

Vanhoillislestadiolaisuus perustuu yhteisöllisyyteen, mutta keskustelukulttuuri sisältää paljon puhumattomuuden kulttuurin alueita. Jeesuksesta ja uskonasioista ei voi keskustella vapaasti. Rauhanyhdistyksen jäsenten Raamatun tuntemuksesta olen huolissani. Herätysliikkeen kannattaminen perustuu paljon tunteisiin. Irtautuneiden osalta on surullista huomata haasteet löytää uutta hengellistä kotia ja vaikeus edes kaivata sellaista. Vanhoillislestadiolaisuuden ajattelutavat ja identiteetti ovat osittain jotakin lähtemätöntä. On vaarana, että hengelliseksi minäkuvaksi jää vain entisen vanhoillislestadiolaisen identiteetti.

Suurin ongelma vanhoillislestadiolaisuudessa on pelastusoppi, jossa vain he ovat ainoa oikea pelastettujen joukko. Nykyään onneksi usein lisätään, ettei ihmisellä ole kuitenkaan valtaa tuomita. Mutta lähtökohta pelastusopissa on selkeä. Elävä usko on kristillisyyden historiassa siirtynyt heille suurin piirtein näin: juutalaiset – kristillinen alkuseurakunta – jäljet häviää – Luther – jäljet häviää – herrnhutilaiset – lukijat – Lapin Maria – Laestadius – vanhoillislestadiolaisuus. Viestikapula on siis kulkenut herrnhutilaisten kautta, ja he olivat pohjimmiltaan ekumeeninen liike. Vanhoillislestadiolainen pelastusoppi on siis epälooginen jo historiallisen tarkastelun valossa, mutta ennen kaikkea Raamatun vastainen. Pelastus kuuluu Raamatun mukaan jokaiselle, joka uskoo Jeesukseen.

Rauhanyhdistyksen vaikutus kulttuuriin näkyy Pohjois-Pohjanmaalla toisaalta klassisen musiikin vahvana osaamisena – toisaalta kulttuurikuplana. Oulun ammattikorkeakoulussa kirkkomusiikin koulutus ei huomioi riittävästi klassisen musiikin ja urkumusiikin vastaisuutta seurakunnissa ja herätysliikkeissä. Kanttorien osaamista pop- ja jazz-musiikin alueella tulee kehittää merkittävästi. Oulun ammattikorkeakoulu ei ole Rauhanyhdistyksen kansanopisto vaan arvoneutraali koulutuslaitos, jossa kaikkien tulee joustaa ja tehdä kompromisseja. Arvoneutraaliuden tulisi selkeämmin heijastua kirkkomusiikin koulutuksen sisällössä ja ainejärjestö Cadenzan kuoron konserttiohjelmistossa.

Klassisen musiikin ja urkumusiikin vastaisuuteen kirkkomuusikkoina voimme reagoida noudattamalla toivetta ja vähentämällä urkumusiikin käyttöä. Mahdollista on myös tehdä urkumusiikkia uudella tavalla. Urkumusiikki voidaan uudelleen myydä modernin aikakauden seurakuntalaisille soittamalla niin kiinnostavaa ohjelmistoa niin kiehtovalla tavalla, että urkumusiikkia tullaan suorastaan vaatimaan lisää. On myös mahdollista jatkaa niin kuin ennenkin. Suomen urkumusiikin kulttuuri säilytetään niin tylsänä kuin se nyt on. Lopputulos on sama kuin ensimmäisessä toimintamallissa. Voimme valmistautua runsaisiin urkujen purkamisiin ja myynteihin. Kunniakkaampaa olisi kulkea samaan seuraukseen nopeasti reagoiden ja palvellen. Kasvava seurakunta palvelee.

tiistai 8. maaliskuuta 2016

Kilpailukykysopimus

Työmarkkinajärjestöjen neuvottelut kilpailukykysopimuksesta eivät ole johtaneet ratkaisuun. Tavoitteena on edistää Suomen taloudellista kilpailukykyä EU-maiden menestyvämpien valtioiden tasolle. Työmarkkinajärjestöjen sopimus on käytännössä tulopoliittinen kokonaisratkaisu eli tupo, mutta sitä kutsutaan yhteiskunta- ja kilpailukykysopimusten nimillä. 

Maamme talous- ja työllisyystilanne on kestämätön ja vakava. Hallituksen on toimittava. Talousjärjestelmä ei toivu pelkästään kysynnän ja tarjonnan laein. Markkinatalousjärjestelmä tarvitsee juuri ongelmatilanteissa ohjaavan valtiovallan toimenpiteitä.

Suomen talousongelma on ehdottomasti rakenteellinen. Sivistysvaltiomme koulutusjärjestelmä tuottaa osaamista, jolle ei globalisoituneessa maailmassa muodostu riittävästi kysyntää. Suomen uuden talouskasvun avain on tutkimus ja tuotekehitys. Näissäkään ei markkinoiden omatoimisuus riitä, vaan tarvitaan julkisen vallan investointeja ja tukitoimia. Erityisesti globaalin ilmastosopimuksen muodostuttua Suomella tulisi jo olla valmiina vientikelpoinen ympäristöteknologian tuotevalikoima.

Kannatan verotuksen painopisteen siirtämistä kulutusverotukseen, koska veron rasitus ei tällöin vähennä työn vastaanottamisen houkuttelevuutta. Verotuksen painopiste kulutuksessa kannustaa työllistymiseen. Ongelmana on verorasituksen vakiosuuruus maksukyvystä riippumatta. Näitä ongelmia voidaan vähentää tulonsiirtojärjestelmillä. 

Maamme talouden arvelen kasvavan ympäristöteknologian innovaatioilla. Terveysalallakin Suomella on erityisosaamista, globaalisti vientikelpoisia palveluja. Metsäteollisuus investoi laajasti Suomeen, ja talousalueemme houkuttelee kansainvälisiä sijoituksia. Lentoliikenteen kansainvälisenä solmukohtana maantiede on meille kilpailuetu, johon perustuva strategia on tuottanut - kaikki nämä lamavuodet - noin viiden prosentin kasvun kansainvälisessä vaihtomatkustuksessa. Matkailun markkinoinnissa on ratkaisevan tärkeää saada vaihtomatkustajat pysähtymään ja viettämään aikaa Suomessa. Erityisesti tulee tavoittaa päiväntasaajan lähialueen ja eteläpuolen uusi keskiluokka, joka opettelee matkailua. 

Irtautuminen eurovaluutasta jättäisi kansakuntamme taloudelliseen turvattomuuteen. Edelleen muut päättäisivät valuuttamme kurssin, mutta Suomen vähäisemmällä vaikutusvallalla. Eurovaluutan kurssilla suhteessa dollariin on merkitystä taloutemme kannalta. 

Työmarkkinajärjestöjen nyt saavuttama kilpailukykysopu on ongelmallinen sekä keynesiläisen että monetaristisen talousteorian kannalta. On perusteltua väittää, ettei reaalipalkkojen laskeminen edistä taloustaantuman voittamista. Laman nujertamiseen tarvitaan työmarkkinaosapuolten yhteisiä toimintaa. Yritykset tarvitsevat paikallista sopimista. Tätä ei kilpailukykysopimus tällä hetkellä vauhdita riittävästi.

Pidän kilpailukykysopimusta hyödyllisenä perustana Suomen taloustaantuman voittamiselle. Kannatan neuvottelujen jatkamista. Suomen mallin idea, ajatus talouselämän toiminnasta laajasti viennin ehdoilla, on ratkaisevan merkittävä kansakuntamme kilpailukyvylle. 

lauantai 20. helmikuuta 2016

Sandhja - Sing it away

Sävelmän alkua leimaavat euroviisujen selkeät stereotypiat. Sandhjan esityksessä kertosäkeen septimi- ja noonisoinnut sekä vaskipuhallinten torvifanfaarit antavat kappaleelle uuden ja ilahduttavan sävyn. Solisti on mukana Uuden musiikin kilpailussa Sing it away -laululla. Sävelmä on luova sekoitus tuttua ja uutta, mikä antaa menestymisen mahdollisuuden. Solistin laulaminen on taitavaa, ja häneen henkilöityy moderni suomalainen kansainvälisyys ja monikulttuurisuus. Sandhjasta välittyy sivistynyt vaikutelma. Tämä esitys pääsi kansainväliseen euroviisujen finaaliin. 

Pietarin Spektaakkeli - Liian kuuma

Uuden musiikin kilpailussa Pietarin Spektaakkeli –ryhmä pyrkii Liian kuuma –laulullaan euroviisuihin. Saksalaisia edustanut Lena voitti muutamia vuosia sitten kisan Satellite –laulun samanlaisella musiikkityylillä. Retrosävyjä tavoitellaan nyt suomalaisittain, mutta liian vaatimattomaan ja pelkistettyyn sävyyn ja suomeksi. En näe esityksellä menestymisen mahdollisuuksia. 

Barbe-Q-Barbies - Let me out

Melodista hardrockia naisbändin soittamana ja laulamana esittää Barbe-Q-Barbies -ryhmä Let me out -laulussaan Uuden musiikin kilpailussa. Tunnelma koko esityksessä on ajaton. Musiikki voisi olla useiltakin eri rockin vuosikymmeniltä. Esiintyjistä välittyy akateemisten ja älykkäiden musiikintekijöiden vaikutelma. Minulle viriää se ajatus, että korkeasti koulutettujen työyhteisöissä parhaimmillaan muodostuu tämänkin tyyppisiä bändejä, orkestereita ja musiikkiryhmiä.

Molliin kirjoitetussa sävelmässä ja sovituksessa on mukaansa tempaavaa dramatiikkaa. Koskentinsoittajan mieltä ilahduttaa pianosoundi, jolla soundia ja tunnelmaa kevennetään helmeilevän raikkaasti. Naisbändin soittaminen ja laulaminen euroviisuissa on omiaan herättämään kunnioitusta ja saavuttamaan menestystä euroviisuissa. Tämä esitys toivottavasti äänestetään vähintään kansalliseen finaaliin. 

Gusani Brothers - Poom, Poom

Suomen sinivalkoisin pursilipuin keinuu elektronisen musiikin kansainvälisillä aalloilla Gusani Brothers –trion Poom, poom –kappale Uuden musiikin kilpailussa. Kroatialaistaustaisen ja suomalaistuneen ryhmän sävellys kuljettaa tunnelmallaan Adrianmeren rantojen kesäaurinkoon. Musiikin solistisessa toiminnassa on Taio Cruzin ja sovituksessa Alexandra Stanin vaikutteita. Slaavilaisuutta on molliin kirjoitettu iloinen sävellys. Radiosoittoon laulu on täydellistä musiikkia, mutta euroviisuissa tarvitaan lisäksi lavaesityksen tekemä vaikutus. 

Tuuli Okkonen - Don't wake me up

Eteerinen balladi globaalille maailman ja musiikin elämysmatkailijalle on tarjolla Tuuli Okkosen esittämässä Don’t wake me up –laulussa Uuden musiikin kilpailussa. Sävelmän tunnelma kuljettaa ajatukset jet lagin tuolle puolen levollisen riemun kyynelten ja onnellisen kaipauksen hetkeen. Kappale on epäsuomalainen, mutta toivottavasti laulu äänestetään tänä iltana vähintään kansalliseen finaaliin, sillä esityksen suosiota muualla Euroopassa minä pidän mahdollisena. Laulu antaa riittävän helposti samaistuttavasta näkökulmasta Euroopan globalisaatiolle sävelet ja sanoituksen. 

Lieminen - Pehmeiden arvojen puolustajat

Alivaltiosihteerien huumoria sanoituksessa sekä daftpunk -tyyliä laulumiksauksessa, bändisovituksessa ja musiikkivideossa sisältyy Liemisen esittämään Pehmeiden arvojen vaalijat –lauluun Uuden musiikin kilpailussa. Sähkökitaraa arvostavalta näyttävä laulaja esittää koneellista pop-musiikkia, mikä tuo teokseen musiikillista huumoria. Mamban menestynyt Vielä on kesää jäljellä –laulu perustuu samaan ideaan, samoin saksalainen schlager-kulttuuri laajemminkin.

Lavalla ja radiosoitossa on nyt kasassa luova sekoitus euroviisun ja toimivan musiikkiesityksen valmistusaineita. Euroviisuissa menestymisen kannalta ratkaisevaa on suurella areenalla toimiva lavashow. Pehmeiden arvojen puolustamisen pitäisi säväyttää.  

perjantai 19. helmikuuta 2016

Mikael Saari - On it goes

Minulla on vaikeuksia hahmottaa melodia Mikael Saaren esittämästä On it goes -kappaleesta, jolla hän osallistuu Uuden musiikin kilpailuun. Kansallinen finaalipaikka on laululle jo varmistunut. Laulajasta muodostuu musiikaalisen, lavakarismaattisen ja lahjakkaan solistin vaikutelma, mutta laulamisen tekniikasta ja tyylistä sekä musiikin tulkinnasta en pidä. Solistin laulaminen kuulostaa laiskalta äänenmuodostukselta, vivahteettomalta, flegmaattiselta, monotoniselta, mielikuvituksettomalta ja liian puhemaiselta. Laulutekniikka saattaa rasittaa äänihuulia haitallisesti. Nyansseilla eli voimavaihteluilla ja laulutekniikan vaihtelevuudella kappaleen tunnelmaan saisi vivahteikkuutta.

Minun on vaikeaa ymmärtää, miksi tämä laulu äänestettiin jatkoon. En käsitä sitäkään, miksi Radio Deissä soi usein tältä kuulostava musiikki. Uudistumista tarvitaan kaikissa säveltaiteen lajeissa, mutta en toivo millekään genrelle tällaisen musiikkityylin hallitsevaa roolia. Kiehtovinta euroviisuihin pyrkivässä laulussa on esiintyjien lavakarisma ja lahjakkuuden vaikutelma. 

torstai 18. helmikuuta 2016

Ylona - Blazing Fire

Suomalaisen pop-musiikin uutena tulokkaana Uuden musiikin kilpailuun osallistui karsintavaiheessa Ylona pyrkien euroviisuihin Blazing Fire -sävelmällä ja karsiutuen kilpailusta. Laulutaitoinen ja lavakarismaattinen solisti sai melodiaan ja koko esitykseen loistokkuutta. Hänestä toivottavasti kuulemme vielä monenlaisten musiikkityylien tulkitsijana. Sävelmänä ja sovituksena kilpailuesitys on voimaannuttava laulu, jonka minä haluaisin kuulla radiosta Pyhätunturin autiotuvalla hiihtovaelluksen jälkeen tai taustamusiikkina Chamonix'n kevätaurinkoisella terassilla. 

keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Rafaela Truda - Rise up

Äärimmäisen pelkistetty melodia on luovuuden vastakohta. Sävellys ei vakuuta Rafaela Trudan esittämässä Rise up –kappaleessa Uuden musiikin kilpailussa. Rap-osuus antaa piristävän säväykseen muuten niin ankeaan ja yllätyksettömään pop-musiikin stereotypioiden kokoelmaan.

Tällaisella musiikilla on paikkansa radiossa ja taustamusiikkina, mutta euroviisujen suurella lavalla esitys ei toimi. Solistin laulamisessa on Shakiran tyyppinen äänensävy. Laulaminen on taidokasta muutoin epäonnistuneessa esityksessä. 

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Annica Milán & Kimmo Blom - Good enough

Euroviisupaikkaa tavoittelee Uuden musiikin kilpailussa Annica Milàn & Kimmo Blum duettona Good enough –laululla. Sävellykseen sisältyy runsaasti euroviisun stereotypioita. Laulaminen on loisteliasta ja orkesterisovituksessa on tyyliä. 

Melodia jää vauhdikkuudestaan huolimatta vaisuksi. Sävelaiheita on vaikeaa hahmottaa. Niissä ei ole luonnetta eivätkä jää mieleen. Sävelaiheet ovat kuin suurta imitaatiota. Pyritään matkimaan euroviisujen vaikutteita ja säveltämään joukkoon varmasti sopiva kappale. Sillä toimintatavalla on tosin menestytty. Tyylikäs laulaminen ja lavasäteily voivat tuottaa Suomelle runsaan pistesaaliin. Kappale pääsi toisesta esikarsinnasta kansalliseen finaaliin. 

lauantai 13. helmikuuta 2016

Cristal Snow - Love is blind

Uuden musiikin kilpailussa viihdemaailman elämysmatkaajaksi itseään tituleeraava Cristal Snow on mukana Love is blind –laululla. Sävelmän alkuintro hyödyntää runsaina septimi- ja sekstisointujen sävyjä ja kvartteihin perustuvia subdominanttitehoja. G-duurissa olevan sävelmän viipyily e-mollissa antaa harmonista monipuolisuutta. Musiikin sävyjen runsaudesta huolimatta kertosäkeen modulaatio vie sävellajin lopulta A-duuriin. 

Laulun alku on kuin pop-musiikin balettia. Mukaan tulee vähitellen diskomusiikin sävyjä sekä stadionballadin tyyliä. Lavashown odotusarvo on kokeneen solistin esityksessä suuri, mutta radiosoitossakin kappale toimii monenlaisessa kulttuurissa. Sävelmä ja tulkinta vie tunnelmineen ajatukset keskieurooppalaiseen talvimaisemaan. Globaali menestys on laululle täysin mahdollinen. 

keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Attention 2 - Ready For The Show

Suomen edustamiseen euroviisuissa 16-vuotiaiden tyttöjen duona pyrkii Attention 2 uuden musiikin kilpailussa Ready For The Show -laululla. Sävelmä ja sovitus ovat teknisinä ratkaisuina onnistuneet kiitettävästi. Esityksen kokonaistunnelma on läpilaulettu ja arkipäiväinen, jota on vaikeaa yhdistää euroviisujen tyyppiseen gaalaan ja juhlavaan tilaisuuteen suurella areenalla. Laulusta puuttuvat selkeät huippukohtien ja suvantopaikkojen vaihtelut.

Solisteilla on lahjakkuutta laulajina ja muusikkoina. Suomen edustaminen euroviisuissa johtaa suureen kansainväliseen mediapyöritykseen. Duon tehtävänä on tv-karsinnassa vakuuttaa, että lavashow saa musiikin toimimaan isolla areenalla. Lavaesiintyminen parhaimmillaan antaa musiikkiesitykseen puuttuvat voimavaihtelut. Kaksikon tulee myös osoittaa selviytyvänsä julkisuuden pyörityksessä. Euroviisuihin liittyvän mediamylläkän suuruus voi yllättää, mutta kyllähän Softenginen nuorukaisetkin hienosti pärjäsivät. Joten ei muuta kuin naisduolle onnea kilpailuun!

lauantai 6. helmikuuta 2016

Pää-Äijät - Shamppanjataivas

Huumori on euroviisuissa vaikea laji. Menestykseen tarvitaan tietämystä, minkälaiselle komiikalle Euroopan eri kulttuurialueilla nauretaan. Pää-äijät osallistui ja karsiutui uuden musiikin kilpailusta esikarsinnassa Shamppanjataivas-laululla. Viini, laulu, naiset –perinnettä sävyttää huumori – nauraminen sekä keskieurooppalaiselle että suomalaiselle juomakulttuurille samaan aikaan. Musiikillinen komiikan hiven on siinäkin, että rokkiäijät laulavat koneellista musiikkia saksalaiseen schlager-tyyliin. Juomalaulu yhdistää suomalaisen ja saksalaisen olutterassin ranskalaiseen kuohuviinin käyttöön. Ranskassa vaihto-oppilaana olleena tiedän, että shamppanjan kotimaassa osataan nauraa sille ajatukselle, että shamppanjaa nautitaan suomalaisin juomatavoin, kuin saunan jälkeen olutta ja viinaa.

Esitys kokonaisuutena tuo mieleen muistikuvia komiikan yrityksistä euroviisujen kansainvälisessä loppukilpailussa. Mielikuvaan liittyy ajatus, että huumorilla on euroviisuissa vaikeaa menestyä. Miten nyt soiva esitys olisi erilainen ja loistokkaampi? Menestyvässä musiikissa on jotain tuttua ja jotain uutta. Nyt kilpailuesityksessä oli edellytyksiä Suomen runsaalle pistesaaliille, mutta kansan äänestyksellä laulu karsiutui. Esiintyjälle voidaan perustellusti odottaa runsasta keikkamyyntiä.

ClemSO - Thief

Nigeria’s call obey! ClemSO osallistuu Uuden musiikin kilpailuun Thief-laululla, jossa moderni pop ja afrobeat muodostavat tasapainoisella tavalla sekä eksoottisen että arkipäiväisen tunnelman. Esityksen kiinnostavuus perustuu soundiin, tunnelmaan, soinnutuksen sävyihin ja afrikkalaisiin rytmeihin sekä pelkistettyyn melodiaan. Nigerialais-suomalainen musiikin monitaituri kertoo laulullaan rakkaudesta. Rakkaus ja monikulttuurisuus kuuluvat eurooppalaiseen arkeen Suomessakin vakiintuneesti, mutta suomalaisuudesta kappale kertoo vain epäsuorasti.

Ensimmäisen esikarsinnan lauluista ClemSO:n esitys toimii kansainvälisessä radiosoitossa uskottavimmin - niin Pariisissa taksin kyydissä kuin Roomassa retkeilymajan aamupalakeittiössä. Laulu on suomalaisuuden sijasta niin yleismaailmallinen, että valtion edustamisen sijasta tämä kuuluisi euroviisujen valtioihin sitoutumattomaan kategoriaan. Uudistaisin siis euroviisuja niin, että kansainvälisen finaalin esityksistä 1-3 eivät edustaisi mitään valtiota. Ryhmä olisi globaalina laulukilpailuna avoin kelle tahansa osallistujalle mistä tahansa maasta. 

torstai 21. tammikuuta 2016

Eini - Draamaa

Uusimpana näyttönä Einin kyvystä yhdistää retro ja trendikäs tanssipop kilpailee euroviisupaikasta Draamaa-laulu. Sävelmä kulkee pehmeästi soivassa ja musiikin salaperäisyyttä korostavassa b-mollissa koko esityksen. Säkeistöissä solistin laulaminen ja lyriikka säväyttävät muodostaen sympaattista musiikin draamaa. Kertosäkeen sävellystyöltä, tunnelmalta ja soundilta odotin enemmän loistokkuutta.

Suomeksi laulamisessa on riskinsä, kun kappaleen tarina on tavallista kiinteämpi osa sävelmää. Englanniksi kirjoitetulla lyriikalla esityksessä olisi mahdollisuus Abban ja Carolan konkaridiivojen kaltaiseen valloittavuuteen toukokuisella Globenilla. 

sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Stella Christine - Ain't Got Time For Boys

Mitä kertoo suomalaisuudesta Stella Christinen ehdokaskappale uuden musiikin kilpailussa? Laulu maalailee Suomen mannertenvälisen lentoliikenteen solmukohtana. Se on Suomen merkittävä funkio, todellinen Suomi-kuva yhä useammalle eurooppalaiselle. Nyt kysymyksessä on matka Atlanttin yli länteen, ja sävelmänä Ain’t Got Time For Boys yhdistää soul-vaikutteet ja RnB:n laajemmankin sävykirjon laulavan kitaristin musisointiin. Solistin työskentely ja sävellystyö vakuuttavat tekijöiden laatutietoisesta toiminnasta.

Mitä esitys kertoo eurooppalaisuudesta? Koko maanosallemme on tyypillistä perheettömien kasvava joukko ja perheen perustamisen lykkääminen, mihin laulun lyriikka viittaa. Sävelmässä, tekstissä, soundissa ja tunnelmassa Eurooppa määrittyy globaalina ja vuorovaikutuksellisena kulttuurialueena.

keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Mikko Herranen - Evil tone

Sävelmän rakenteen muodostavat säkeistö, kertosäe, väliosa ja kertosäe. Mikko Herranen osallistuu Uuden musiikin kilpailuun Evil tone –kappaleella, joka ei noudata tyypillistä euroviisun kaavaa. Alussa sävellaji C-duuri kertoo, että teos sijoittuu musiikin perusasioiden äärelle. Kertosäkeen jälkeen väliosa alkaa F-duurissa, ja kertosäkeen toisto soi D-duurissa. Esitys on musiikillinen kasvutarina sisältäen useita pop-musiikin tyylejä.

Perustellusti sävelmää voidaan pitää progressiivisena rockmusiikkina. Musiikillisesti nerokas ja rohkea teos ei tarvitse räväkkää sanoitusta. Sävelmä uudistaa euroviisujen kulttuuria. 

tiistai 12. tammikuuta 2016

Saara Aalto - No Fear

Uuden musiikin kilpailussa Saara Aalto pyrkii euroviisuihin globalisaation ulottuvuuksia tarjoilevalla sävelmällä. Laulaminen on sujuvaa ja lavakarismaa riittää. No fear -laulun teemoina pelko ja pelon voittaminen ovat ajankohtaisia Euroopan kysymyksiä, ja odotan Tukholman Globenilla pidettävään loppukilpailuun pääsevän useita lyriikoita samasta aiheesta. Saara Aallon jo nuorena saavuttama upea kansainvälinen kokemus, kielitaito ja lahjakkuus tekevät hänestä kansakunnallemme tyylikkään edustajan.

No fear –laulun sävelmä ja sovitus on pelkistetty, jopa naivistinen. Lahjakas laulajakaan ei tällä kertaa nosta yksinkertaista melodiaa loistokkuuteen, kuten Jari Sillanpää on useasti tehnyt esimerkiksi esityksissään: Onnenetsijä, Viilenneen, Malagaan, Sininen ja punainen, Taivas tietää ja Oot täydellinen. UMK2016:ssa Saara Aalto säväyttää soundien, lyriikan, virheettömän laulamisen ja lavakarisman tyylillä.