sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Uudistuva seurakunta tänään

Luterilainen kirkko valmistautuu reformaatiosta kuluneiden 500 vuoden sekä itsenäisen Suomen 100 vuoden juhlintaan ja historialliseen analysointiin ensi vuonna. Suomalainen luterilaisuus elää muutosta avioliiton merkityksen laajentuessa, globalisaation ja islamin vaikutuksen arkipäiväistyessä sekä kristinuskon kasvun painottuessa päiväntasaajan lähiseudulle ja eteläpuolelle. Lähetystyön on samalla uudistuttava.

Suomen luterilaisista herätysliikkeistä esikoislestadiolaisuus elää historiansa suurinta hajaannuksen aikaa. Sakramenttikiista on jakanut esikoiset yleiskirkollisen linjan ja Jällivaaran tukeman opin kannattajiin. Kysymys on paljolti maantieteellisestä hengellisestä auktoriteetista, joka – toisin kuin vanhoillislestadiolaisilla – sijoittuu edelleen Ruotsin Jällivaaran alueelle. Yleiskirkollisen linjan kannattajien mielestä maallikkojen sakramenttivallan puoltajat eivät riittävästi huomioi Ruotsin ja Suomen kirkkojen erilaisuutta. Runsaan esikoislestadiolaisuuden Lahdessa käy tavallisessa kirkon ja muiden herätysliikkeiden toiminnassa nyt merkittävä määrä entisiä esikoislestadiolaisia.

Rauhanyhdistyksen uudistusmieliset ottanevat nyt mallia. Oulussa kaupunginteatterin Taivaslaulu-näytelmät ovat olleet loppuunmyytyjä koko kauden niin, että ensi kaudella näytäntöjä jatketaan. Näytelmän aiheena on vanhoillislestadiolaisuus arkielämän ja etiikan ongelmineen. Laajat uudistuspaineet aiheuttaa Rauhanyhdistyksille jo vallitseva aika, jota elämme. Synti- ja kieltolistoihin perustuvaa yhtenäiskulttuuria korostava herätysliike on yhä vaikeammin hallittavissa. Television omistamisen kielto, mutta netti-tv:n käytön sallinta on esimerkki järjen vastaisuudesta.

Vanhoillislestadiolaisuus perustuu yhteisöllisyyteen, mutta keskustelukulttuuri sisältää paljon puhumattomuuden kulttuurin alueita. Jeesuksesta ja uskonasioista ei voi keskustella vapaasti. Rauhanyhdistyksen jäsenten Raamatun tuntemuksesta olen huolissani. Herätysliikkeen kannattaminen perustuu paljon tunteisiin. Irtautuneiden osalta on surullista huomata haasteet löytää uutta hengellistä kotia ja vaikeus edes kaivata sellaista. Vanhoillislestadiolaisuuden ajattelutavat ja identiteetti ovat osittain jotakin lähtemätöntä. On vaarana, että hengelliseksi minäkuvaksi jää vain entisen vanhoillislestadiolaisen identiteetti.

Suurin ongelma vanhoillislestadiolaisuudessa on pelastusoppi, jossa vain he ovat ainoa oikea pelastettujen joukko. Nykyään onneksi usein lisätään, ettei ihmisellä ole kuitenkaan valtaa tuomita. Mutta lähtökohta pelastusopissa on selkeä. Elävä usko on kristillisyyden historiassa siirtynyt heille suurin piirtein näin: juutalaiset – kristillinen alkuseurakunta – jäljet häviää – Luther – jäljet häviää – herrnhutilaiset – lukijat – Lapin Maria – Laestadius – vanhoillislestadiolaisuus. Viestikapula on siis kulkenut herrnhutilaisten kautta, ja he olivat pohjimmiltaan ekumeeninen liike. Vanhoillislestadiolainen pelastusoppi on siis epälooginen jo historiallisen tarkastelun valossa, mutta ennen kaikkea Raamatun vastainen. Pelastus kuuluu Raamatun mukaan jokaiselle, joka uskoo Jeesukseen.

Rauhanyhdistyksen vaikutus kulttuuriin näkyy Pohjois-Pohjanmaalla toisaalta klassisen musiikin vahvana osaamisena – toisaalta kulttuurikuplana. Oulun ammattikorkeakoulussa kirkkomusiikin koulutus ei huomioi riittävästi klassisen musiikin ja urkumusiikin vastaisuutta seurakunnissa ja herätysliikkeissä. Kanttorien osaamista pop- ja jazz-musiikin alueella tulee kehittää merkittävästi. Oulun ammattikorkeakoulu ei ole Rauhanyhdistyksen kansanopisto vaan arvoneutraali koulutuslaitos, jossa kaikkien tulee joustaa ja tehdä kompromisseja. Arvoneutraaliuden tulisi selkeämmin heijastua kirkkomusiikin koulutuksen sisällössä ja ainejärjestö Cadenzan kuoron konserttiohjelmistossa.

Klassisen musiikin ja urkumusiikin vastaisuuteen kirkkomuusikkoina voimme reagoida noudattamalla toivetta ja vähentämällä urkumusiikin käyttöä. Mahdollista on myös tehdä urkumusiikkia uudella tavalla. Urkumusiikki voidaan uudelleen myydä modernin aikakauden seurakuntalaisille soittamalla niin kiinnostavaa ohjelmistoa niin kiehtovalla tavalla, että urkumusiikkia tullaan suorastaan vaatimaan lisää. On myös mahdollista jatkaa niin kuin ennenkin. Suomen urkumusiikin kulttuuri säilytetään niin tylsänä kuin se nyt on. Lopputulos on sama kuin ensimmäisessä toimintamallissa. Voimme valmistautua runsaisiin urkujen purkamisiin ja myynteihin. Kunniakkaampaa olisi kulkea samaan seuraukseen nopeasti reagoiden ja palvellen. Kasvava seurakunta palvelee.