maanantai 19. joulukuuta 2016

Saarna 15.12.2016 - Kaukovainion kappeli - soveltavat harjoitukset

Taustaa: Oulun amk:n kirkkomusiikin koulutukseen kuuluu soveltavia harjoituksia, joissa 2. vuosikurssin opiskelijat toimivat vuorotellen pappina ja 3. vuosikurssin opiskelijat kanttorina. Soveltavia harjoituksia on pidetty reilut kymmenen vuotta Kaukovainion kappelissa, ja myös konservatorion vastaavat harjoitukset on siellä järjestetty. Torstaina 15.12.2016 kokoonnuttiin viimeisen kerran Kaukovainion kappelissa soveltaviin harjoituksiin, ja tällöin minä toimin messun pappina. Ensi vuoden alusta kappeli menee totaaliseen käyttökieltoon, ja ilmeisesti rakennuksen purkaminenkin aloitetaan joskus kevättalvella. 

saarna - 3. adventtisunnuntai, joulujakso, adventtiaika – Tehkää tie Kuninkaalle

Päivän evankeliumiteksti: Joh. 1: 35–37
”Seuraavana päivänä Johannes oli Betaniassa, ja hänellä oli kaksi opetuslasta seurassaan. Jeesus kulki siitä ohi, ja osoittaen häntä Johannes sanoi: ”Katsokaa: Jumalan Karitsa!” Kun opetuslapset kuulivat hänen sanansa, he lähtivät seuraamaan Jeesusta.”

Katsokaa Jumalan Karitsaan! Tien raivaaminen Kristukselle on tavoitteellista toimintaa. Kehotus tehdä tie Kuninkaalle kuuluu samaan sarjaan Jeesuksen myöhemmin lausumien sanojen kanssa. ”Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen pyytävä saa ja jokainen etsijä löytää, ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan.” (Matt 7:7-8) Jeesusta etsivällä ihmisellä on oikeus löytää. Tien raivaamisella Kuninkaalle on päätepiste – se hetki, kun ihminen katsoo Jumalan Karitsaan, joka pois ottaa maailman synnit. Ihminen koko sydämestään uskoo Jeesuksen sovitustyöhön, turvautuu siihen omakohtaisesti ja ainoana pelastuksen perustana. On surullista, jos ihminen jää pysyvästi etsijäksi hengellisen elämän kysymyksissä ja uskonasioissa. Raamattu korostaa, kuinka luottamus Vapahtajaan antaa levon etsimisestä ja tien raivaamisesta. Usko Jeesukseen on kuin riippumatto, jonka varassa voit levätä koko painollasi. Kristuksen lahjavanhurskaus on kuin hyvä urku- ja tanssikenkä, joka ei purista mistään.

Toisaalta, Jeesus on itse tie, totuus ja elämä. (Joh 14:6) Jeesus itse etsii eksyneen lampaan ja vie sen takaisin laumaansa, ilman eksyneen suorittamaa raivaustalkoota. Tien raivaaminen on suostumista Kristuksen pelastettavaksi. Raivaat Jeesukselle tietä, kun lakkaat luottamasta omiin tekoihisi pelastuksen perustana.

Saat sen, mistä luovut. Kun luovut omasta kuvitteellisesta synnittömyydestäsi, sinusta tulee armoa tarvitseva. ”En ole täydellinen, mutta en huonompikaan kuin muut, joten täytyyhän minun kelvata taivaaseen.” Kun luovut omasta kuvitellusta vanhurskaudestasi eli taivaskelpoisuudestasi, sinusta tulee ulkopuolista apua tarvitseva. Tarvitset syntien sovitusta, jota Jeesus tarjoaa. Kun uskossa turvaudut Jeesukseen, saat armosta lahjaksi oikean, aidon ja täydellisen vanhurskauden – taivaskelpoisuuden. Usko Jeesukseen heijastuu pyhityksenä eli elämän muutoksena, mikä ei kuitenkaan ole pelastuksen perusta.

Katsokaa Jumalan Karitsaan! Tämä ei ole uusi lain vaatimus. Se on uskosta osattomille kehotus lakata luottamasta omiin ansioihin. Kristittyjä käsky ohjaa pysymään ja kasvamaan uskossa Jeesukseen. Johannes Kastajan käsky raivata Kuninkaalle tie voidaan hahmottaa esipuheena Jeesuksen sanoille. Jeesuksen viimeiset maanpäälliset sanat tunnetaan lähetyskäskynä. Evankeliumien halki kulkee siis punaisena lankana käsky raivata Kuninkaalle tietä julistamalla sanomaa Jeesuksesta.

Turvaudu koko sydämestäsi Kristukseen, kun synnit ja syyllisyys painavat. Helposti meille muodostuu niin sanottuja helmasyntejä, samoja syntejä, joihin lankeamme yhä uudelleen ja uudelleen. Katso Jumalan Karitsaan niidenkin syntien osalta. Anna Jeesuksen vakuuttaa sinulle: ”Minun armossani on sulle kylliksi, sillä voimani tulee täyteen heikkoudessa, se on Jumalan suuri lahja”. 2. Kor 12:9

Olemme kokoontuneet viimeiseen Kaukovainion kappelissa pidettävään opiskelijamessuun. Meillä on syytä kiitollisuuteen niistä vuosikymmenistä, joina täällä on julistettu Raamatun sanomaa. Jos yksikin ihminen on tässä kappelissa tullut uskoon, on kappeli kannattanut rakentaa. Jos yhdenkin ihmisen sydämeen on tässä kappelissa kylvetty uskon siemen, joka on muualla kantanut uskoontulon hedelmän, ei tätä kappelia ole rakennettu turhaan. Saamme rukoilla viisautta tälle Karjasillan seurakunnalle käytännön järjestelyihin liittyen kappelin purkuun ja toiminnan uudelleen järjestämiseen. On tärkeää rukoilla tämän seurakunnan paimenten ja jokaisen seurakuntalaisen puolesta. Saamme samalla siunata uutta Oulun tuomiorovastia ja hiippakuntamme piispaa.

Katso Jumalan Karitsaan, Kristukseen, kun usko Jeesukseen ei tunnu miltään ja aamulla herätessä ei ole lainkaan uskovainen olo. Turvaudu Jeesukseen, jos olet pettynyt toisiin ihmisiin tai seurakuntaasi. Anna Jeesuksen hoitaa sinua. ”Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon.” (Fil. 4:6)

Katso Jumalan Karitsaan, joka pois ottaa maailman synnit, kun jouluna hiljennyt Jeesuksen seimen äärellä. Säilytä näköala pääsiäiseen, Jeesuksen sovitustyöhön ja ylösnousemukseen. Kristillinen kirkko on Jeesuksen ylösnousemuksen kirkko. Todistettua ja kiistämätöntä kuoleman voittoa ei ole muilla uskonnoilla tarjota. Jeesuksen ylösnousemuksen varassa kristillinen kirkko seisoo tai kaatuu. Sanoma Jeesuksen ylösnousemuksesta on varma ja vastaanottamisen arvoinen ja antaa sisällön Jeesuksen koko sovitustyölle.

Kunpa tänä jouluna meidän jokaisen paras joululahjamme olisi Raamatun kansien välissä. Me aikuisina periaatteessa tiedämme, miten joulun kertomukset menevät. Saamme rukoilla, että meidän jokaisen uskonelämälle tämä joulu olisi ainutlaatuinen. Joulun vaihtuessa arkeen toteaisimme jokainen, että uskonelämäni ei ole entisensä. Olen oivaltanut jotain uutta joulun sanomasta! Uskoni Jeesukseen on saanut kasvaa! Luottamukseni Kristukseen on saanut lisääntyä!

Katso Jumalan Karitsaan! ”Hänet Jumala on asettanut sovitusuhriksi, hänen verensä tuo sovituksen uskossa vastaanotettavaksi.” (Room 3:25) Turvaudu uskossa Kristukseen! ”Jumala antoi Kristuksen kuolla meidän rikkomustemme tähden ja herätti hänet kuolleista meidän vanhurskauttamisemme tähden.”(Room 4:25) Katso Jumalan Karitsaan! ”Mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa.” (Room 8:1) Usko Herraan Jeesukseen! ”Vapauteen Kristus meidät vapautti. Pysykää siis lujina älkääkä alistuko uudelleen orjuuden ikeeseen.” (Gal 5:1) Katso Jumalan Karitsaan! ”Sillä armosta me olemme pelastetut, emme tekojemme kautta, ettei kukaan kerskaisi. Se on Jumalan suuri lahja.” (Ef 2:8-9) 

tiistai 6. joulukuuta 2016

Suomen Itsenäisyyspäivän ekumeeninen juhlajumalanpalvelus Helsingin tuomiokirkossa

Vuorovaikutuksellisuus ja sen vastakohdat juhlavissa sävyissään muodostivat kirkollisen viestinnän ytimen puheessa ja musiikissa. Kansakuntamme Itsenäisyyspäivän ekumeeninen juhlajumalanpalvelus vuonna 2016 säväytti saarnaan sisältyneellä paneelikeskustelulla. Porvoon hiippakunnan piispa korosti puheessaan yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden edistämistä. Osoitamme rakastavamme Jumalaa rakastamalla lähimmäistä. Palveleminen ei tarkoita sokeaa tottelemista. Reformaation 500. juhlavuotta vietetään ”Armo” –teemalla, ja Suomen 100-vuotisjuhlinta alkaa pian ”Yhdessä” –tunnussanalla. Meillä on syytä kiitollisuuteen ja ylpeyteen kotimaastamme ja aihetta katsoa eteenpäin siihen, minkälaista Suomea rakennamme. Sanoma Jeesuksen sovitustyöstä julistettiin melko välillisesti mutta tunnistettavasti. Saarna korosti Raamatun mukaisesti, että armosta, ilman omia ansioita, ihminen pääsee Jumalan yhteyteen. Sekä piispa että paneelikeskustelun nuoret aikuiset puhuivat sekä suomea että ruotsia.

Musiikissakin virsiä laulettiin osittain ruotsiksi, mikä elävöittää tunnelmaa ja luo valoisaa juhlavuutta. Alkumusiikkina kuoron esittämä "Kiittäkää Herraa" (säv. Jukka Kankainen, san. Psalmista 136) korvasi alkuvirren. Jumalanpalvelusten uudistamisessa on havaittu ongelmana useat aloitukset. Mikäli tilaisuuteen sisältyvät alkutervehdys, alkusoitto, alkuvirsi ja alkusanat, jää epäselväksi, milloin palvelus todella alkaa. Nyt alkumusiikki oli selkeää viestintää. Sävelmä oli tasapainoisesti melodinen ja atonaalinen, kuoron stemmoiltaan tasapainoinen. Tenorien loistelias aktiivisuus sekä urkujen ja laulun balanssi onnistuivat. Kuiskaamisen rasittavuudesta äänihuulille on minua varoitettu, mutta toivottavasti teoksen kuiskaajat sovelsivat äänipurjeille lempeää lausuntatekniikkaa.

Kirkkovuodessa on meneillään adventin pieni paasto, jolloin synninpäästön jälkeen ei lauleta kiitosvirttä. Itsenäisyyspäivän jumalanpalvelus on poikkeus, jolloin kiitosvirren käyttämisestä ei ole sääntöjä. Käytännössä kiitosvirsi saattaa sisältyä tilaisuuteen. Nyt kiitosvirsi oli korvattu ylistyshenkisellä kuoron laululla "Itsenäisyyspäivän psalmi" (säv. Harri Kerko). Jälleen melodisuus ja atonaalisuus olivat tasapainossa. Säestyksetön laulaminen muodosti jatkuvan musiikin ja hiljaisuuden kontrastin. Itsenäisyyspäivän poikkeussäännön nojalla oli perusteltua myös Halleluja-hymnin laulaminen evankeliumitekstin jälkeen.

Vastausmusiikkina Vanhan testamentin tekstiin kuultiin "Herra on minun paimeneni" (säv. Einojuhani Rautavaara, san. Psalmista 23). Sävellys oli entuudestaan minulle tuttu reilu vuosi sitten Oulussa pidetystä nykymusiikin viikon messusta. Nyt Helsingin suurkirkossa sävellys oli atonaalisin ja vähiten melodinen tähän astisista kirkkomusiikin kappaleista, mutta tilaisuuden atonaalisuuden huippu on saarnan jälkeinen "Alleluia" (säv. Joonas Kokkonen). Kuoron värikässävyinen esitys piristää pitkän puheosuuden jälkeen.

Ennen saarnaa päivän virsi 579 aloittaa jumalanpalveluksen vuorovaikutuksellisen osuuden, mitä korostaa saarna puheena ja paneelikeskusteluna. Päivän virteen saakka tilaisuus on musiikkeineen ollut enimmäkseen yksisuuntaista viestintää seurakuntalaisille vastaanottajina. Virressä 579 on ¾ tahtilaji, urkurilla mixtur-painotteinen rekisteröinti, soinnutus koraalikirjan mukaan, 2. säkeistö ruotsiksi, mikä elävöittää ja laajentaa musiikin ilmaisuvoimaa, 3. säkeistö suomeksi, jolloin jalkioissa soi enemmän pasuunan ja trumpetin sävyjä.

Meneillään on Suomen kirkkomusiikin historiallinen adventti, sillä virsikirjan lisävihko otettiin kirkkovuoden alkaessa käyttöön. Nyt uhrivirtenä on lisävihkon ensimmäinen virsi, numeroltaan 901. Sävelmän takuuvarma toimivuus juhlavassa kirkollisessa tilanteessa kävi selväksi. Kaksikielinen toteutus suomeksi ja ruotsiksi soveltui sävelmän tunnelmaan ilmiömäisesti. Virsikirjan lisävihkoon on painettu sanoitukset suomen lisäksi saksan, englannin, ruotsin ja venäjän kielillä. Yhden säkeistöstä lauloi vuorovirtenä poikakuoro, lauluryhmä Cantores Minoresista. Tv-ohjaus näytti oivaltavana yksityiskohtana mixtura-äänikerran poiskytkemisen. Koko seurakunnan laulama säkeistö ilman mixtura-äänikertaa toimi loistavasti octave 2 –äänikerran sävyttämänä.

Kirkkomusiikin realistisuutta merkitsi "Anna meille rauha" –kappale (säv. Ilkka Kuusisto, san. Jaakko Haavio). Kitara säesti ja poikakuoro lauloi esirukouksen lomassa säkeistö kerrallaan. Uudistuva kirkkomusiikki suosii säestyssoittimien moninaisuutta.

Virsi 462 toteutettiin seisten laulettuna ylistysvirtenä, mitä pidän tilanteessa erittäin perusteltuna. Toinen säkeistö laulettiin ruotsiksi. Kolmas säkeistö ei tällä kertaa alkanut modulaatiolla.

Loppusoittona esitettiin Mauri Viitalan toccata. Sävelmään kuului atonaalisuutta mutta enemmän melodisuutta. Teos yhdisti ranskalaisen romantiikan kauden urkumusiikin piirteitä moderneihin sävyihin.