keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Kuntavaalien voittaneet ja hävinneet puolueet

Kokoomus on Suomen ja Helsingin suurin kuntapuolue. Gallupit ennakoivat Vihreiden voittoa Helsingissä, mutta Jan Vapaavuoren suosio pormestarikisassa yli puoluerajojen saattoi ratkaista kisan maltillisen porvariston eduksi. Vapaavuori on selkeästi ja kunniakkaasti vastustanut suurmoskeijahanketta. Toivottavasti hänelle kertynyt äänivyöry viestittää kansan enemmistön mielipiteen suurmoskeijan rakentamisesta. Vastustan jyrkästi Helsinkiin rakennettavaa suurmoskeijaa. 

Sosiaalidemokraateille toinen sija valtakunnallisessa tarkastelussa merkitsee kehnoa tulosta Antti Rinteen kannalta. Puolueen johtaja ei vakuuta kyvystään viedä demarit maakunta- ja eduskuntavaalien voittoon. Pyrkimykset Sdp:n johtajan vaihtamiseksi toivottavasti viriävät. 

Keskustalle jäi kolmas sija, mutta puolueella on paikkamääräisesti Suomessa eniten kunnanvaltuutettuja. Kuntavaali oli sotevaali. Mielipiteet soteuudistuksen riskeistä ja hallitusvastuu verottivat suosiota. Mikko Kärnä näkee puolueensa kehnon vaalituloksen syynä keskustalaisten heikot sometaidot muiden puolueiden hyödyntäessä somea taitavammin. Kärnän mukaan tupaillat pidetään nykyään somessa. Erityisesti nuoret ja kaupunkilaiset tavoitetaan somen kautta. 

Vihreät olivat kuntavaalin suurin voittaja. Hallituspuolueiden vastuu näkyi opposition suosiona, joka kanavoitui tehokkaimmin Vihreiden laariin. Jyväskylä on nyt maamme vihrein kaupunki. Puolueesta tuli kaupungin suosituin suoraan aiemmalta viidenneltä sijalta. Maaperä on otollinen Vihreille, sillä Jyväskylässä asuu paljon opiskelijoita, nuoria ja hyvin koulutettuja kaupunkilaisia. Vihreälle jytkylle oli Jyväskylässä tilaa, koska lukiot ja koulut eivät ole saaneet viime valtuustokaudella ihmisten haluamaa arvoa. 

Vasemmistoliiton lievä vaalivoitto kertoo kunnanvaltuustojen vihervasemmistolaistumisesta ja uuden puoluejohtajan Li Anderssonin kyvystä johdattaa kannattajansa vaaleissa voittoihin.  

Perussuomalaiset olivat kuntavaalien suurin häviäjä. Yhden miehen puolueen tarina on lopussa. Seuraajaehdokkaat jakavat omien mielipiteitä eivätkä vetoa liikkuviin äänestäjiin. Minun suosikkini perussuomalaisten seuraavaksi puheenjohtajaksi on Sampo Terho. Hänen esiintymisensä on sujuvaa. Arvomaailman osalta minulle on tärkeää, että hänkin pitää kristillisen kirkon tärkeimpänä tehtävänä sielujen pelastamista. Diakoniaa ja sosiaalityötä voivat tehdä muutkin, vaikka näiden työalojen tausta on kristillinen apostolinen ja alkukirkollinen diakonia ja lähimmäisten auttaminen ja palveleminen.

Kristillisdemokraatit ylsivät neljän prosentin paremmalle puolelle. Pidän tätä arvokkaana viestinä kristillisten arvojen ja Raamatun mukaisen avioliittonäkemyksen puolesta. Minua erityisesti ilahduttivat Muoniossa saavutetut kaksi Kd:n valtuustopaikkaa. Edellisessä valtuustossa heitä oli nolla. Tarvitsemme Muonion kaltaisia kuntia, joissa Raamattua kunnioittava seurakunta sekä kunta päättäjineen ja asukkaineen vastustavat demokraattisin keinoin ns. Tasa-arvoisen avioliittolain vaikutuksia. 

keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

Afrikan rytmi

Minun musiikkimakuni kannalta ratkaisevia ovat melodiat. Sävelaiheet tarvitsevat rytmin. Melodia on musiikin historiassa menettänyt useita kertoja merkityksensä. Rytmitöntä musiikkia ei kuitenkaan ole keksitty. Rytmi ei voi musiikissa menettää merkitystään yhtä laajasti kuin melodia.

Afrikkalaisuus musiikissa merkitsee minulle rytmin voimallisuutta. Rytmi on erottamaton osa ihmisyyttä. Sydän sykkii sekä ihminen hengittää ja kävelee rytmissä. Afrikkalainen musiikin rytmillisyys kertoo kiitollisuudesta vaatimattomienkin olosuhteiden ja kärsimyksenkin keskellä sekä ilmaisee aurinkoisia ja lämpimiä musiikin sävyjä. Vastakohtana on kylmä ja talvinen slaavilainen ja pohjoiseurooppalainen sävelkieli. Säveltäjä on kirjoittanut nuoteille pakkasen ja lumituiskun virittämät tunteet. Palelee ja ei ole viinaa.

Kristillisessä musiikissa afrikkalaisuuden vaikutusta on gospeltyyli, alun perin lähinnä Yhdysvaltojen mustan väestön esittämä rytmikäs kristillinen kuoromusiikki. Suomessa gospelmusiikki tarkoittaa laajasti kaikkea kristillistä rytmimusiikkia. Pidän järkevänä suppean merkityksen suosimista. On selkeämpää ilmaisua puhua kristillisestä rockista, heavystä, iskelmästä, teknosta, jazzista, bluesista ja edm:stä. Kaikki populaarimusiikin genret löytyvät kristillisen musiikin kentästä. Suomen ulkopuolella gospelmusiikilla tarkoitetaan alkuperäistä suppeaa merkitystä.

Afrikkalaisella musiikilla on annettavanaan rytmin voima minun kaltaiselle länsimaiselle ja melodialähtöiselle musiikin kuluttajalle. Rytmin voima liittyy Afrikassa muidenkin uskontojen musiikkiin, palvontamenojen ja riittien hurmoskokemuksiin. Henkivaltojen todellisuus on arkipäivää. Ihmisiin asettuvat riivaajat ja demonit ovat täyttä todellisuutta. Jumalan Pyhän Hengen voimalla riivaajia ja demoneja saatetaan ajaa ihmisistä ulos. Lapsikaste suojaa vielä toistaiseksi länsimaisia yhteiskuntiamme pimeyden henkivalloilta. Niiden kanssa ei ole leikkimistä. Jeesukseen uskova on riivaajilta ja demoneilta turvassa, sillä Kristus on sovitustyöllään voittanut kaikki pimeyden vallat.

Ranskan vaihto-oppilasvuonna sain kokemusta afrikkalaisten kristillisistä saarnoista. Kristillinen kirkko kasvaa Afrikassa voimakkaasti. Maailman suurin luterilainen kirkko on Etiopiassa. Lähetystyö on vienyt evankeliumin ja juurruttanut seurakuntia Euroopasta Afrikkaan. Nyt maallistuva Eurooppa on Afrikasta tulevan kristillisen julistuksen tarpeessa. Ruotsin luterilaisen kirkon lähetystyö oli aikoinaan ratkaisevassa roolissa synnyttämässä Etiopian luterilaista Mekane Yesus kirkkoa. Nyt Mekane Yesus on joutunut katkaisemaan yhteistyönsä sekä Ruotsin että Amerikan vapaamielistyneiden luterilaisten kirkkojen kanssa. Tämä saattaa olla liberalisoituvan Suomenkin kirkon kohtalo. Kansankirkkomme tarvitsee melodiakseen Raamatun sanoman Jeesuksesta, jonka on annettava uudistaa elämämme. Rytmin, innokkuuden ja ilon suhteen meillä on opittavaa Afrikan kristityiltä. 

maanantai 3. huhtikuuta 2017

Minä ja Sley

Juuri päättyneenä sunnuntaina oli ilo kanttoroida Sley Oulun messussa. Saarnasta jäi erityisesti mieleen järjestön lähetyskentällä Afrikassa tehty oivallus. Onko turvallista istua illan hämmärryttyä nuotiolla, mikäli kuulee leijonien sammakkomaista ääntelyä? Leijonat eivät karju öisin. Paikallinen afrikkalainen vakuutti tilanteen olevan turvallinen niin kauan, kun pysyttelee nuotion tulen lähellä. Petoeläimet eivät sinne hyökkää, mutta saattavat jopa käydä katselemassa nuotiopaikkaa niin, että silmien kiilumisen voi havaita.

Kristittyinä olemme turvassa uskoessamme Jeesukseen. Tuli esiintyy Pyhän Hengen ja uskon vertauskuvina Raamatussa. Pimeyden voimat saattavat käydä leijonien tavoin vaanimassa, mutta eivät voi riistää kristittyä Jeesuksen yhteydestä.

Sleyn julistustyössä minua ilahduttaa evankeliumin ilon ja vapauden sanoma. Lain ja synnin todellisuudestakin puhutaan, koska se antaa sisällön Jeesuksen sovitustyölle. Ankaria lain saarnoja en muista järjestön tilaisuuksissa kuulleeni. Uuspietistit eli viidesläiset ja vapaat kristilliset suunnat saattavat puhua synnistä jyrkemmin. Sley suhtautuu naispappeuteen ehdottomammin kuin viidesläiset ja esimerkiksi helluntailaiset.

Minun käsitykseni naispappeudesta vastaa viidesläistä ja avartuvaa helluntailaista linjaa. Samalla ymmärrän Sleyn näkökantaa. Tiedostan, että Raamattua kunnioittava ihminen voi sekä hyväksyä että torjua naispappeuden. Kansankirkossa naispappeuden hyväksyminen on avannut portit Raamattua halveksivalle liberaalisuudelle, mikä ilmenee esimerkiksi Jeesuksen ainutlaatuisuuden kieltämisenä ja homosuhteiden sallimisena eli synnin siunaamisena. Kaikki naispapit eivät ole Raamattuun kevytmielisesti suhtautuvia liberaaleja. Toisaalta kirkko ei kohtele oikeudenmukaisesti naispappeutta vastustavia työntekijöitä. Ongelma olisi helposti ratkaistavissa työjärjestelyin. Järkyttävintä on lähetystyön joutuminen liberaalien epäoikeudenmukaisten sortotoimien ja suvaitsemattomuuden uhriksi ja pelinappulaksi. Lähetysmäärärahoja on eräissä seurakunnissa karsittu naispappeutta vastustavilta lähetysjärjestöiltä.

Tutustumismatkani Sleyn toimintaan koen alkaneen 2000-luvun puolella Harjavallassa pidetyillä evankeliumijuhlilla. Matkustin sinne suvi-Suomessa omatoimisesti päiväksi. En tuntenut kesäjuhlaväestä juuri ketään. Juhlakenttä oli maalauksellisen upea Kokemäenjoen rannalla. Satakunnassa olen sukujuurteni maisemissa, mutta Harjavallassa en ole muuta kertaa käynyt. Monipuolinen musiikki jäi mieleen. Juhlakenttä ei ollut katettu, joten sateen sattuessa tilaisuudet pidettiin sateessa. Radio Dein pieni ja värikäs henkilöauto oli näkyvästi ja kuuluvasti liikkeellä juhla-alueella. Menopelin ämyreistä soi media-alan tuolloisen uuden tulokkaan kanavatunnuksia. Markkinointi-idea oli värikäs ja luova sekä piristävällä tavalla epäsuomalainen.

Sley näyttäytyy minulle erityisesti nuorten aikuisten, suuren ikäluokan ja lapsiperheiden herätysliikkeenä. Nämä sosiaaliset ryhmät minun havaintojeni mukaan painottuvat Sleyn messuyhteisöissä. Toisaalta seurakuntien lyhentäessä rippikouluja ovat järjestörippikoulut suositumpia kuin koskaan. Tietääkseni tämä kehitys näkyy Sleyn nuorisotyössäkin. Sley järjestää myös vuosittain Pohjoismaiden suurinta kristillistä nuorisotapahtumaa, Turun Maata Näkyvissä -festaria. Sley osallistuu järjestämiseen merkittävästi, mutta en pidä MN-festaria Sleyn tapahtumana. Sley enemmänkin palvelee koko herätysliikekenttää arvokkaalla työllään suhteellisen näkymättömänä. Seurakuntanuorena en MN-festarilla edes tiedostanut käyväni Sleyn tapahtumassa vaan kaikkien luterilaisten festarilla.

Harjavallan myönteisen ja kesäisen kokemuksen jälkeen tutustuin muutamia vuosia myöhemmin Evankelisten opiskelijoiden toimintaan sekä kanttorin roolissa Siionin kannel -seuroihin. Musiikkielämän monipuolisuus ilahduttaa mainitussa laulukokoelmassa. Kesän Evankeliumijuhlillakin säveltaidetta tarjotaan laidasta laitaan niin klassisen kuin rokillisen ystäville. Tervetuloa tänä vuonna kesä-heinäkuun vaihteessa Evankeliumijuhlille Helsinkiin!