Juuri päättyneenä sunnuntaina oli ilo kanttoroida Sley Oulun
messussa. Saarnasta jäi erityisesti mieleen järjestön lähetyskentällä Afrikassa
tehty oivallus. Onko turvallista istua illan hämmärryttyä nuotiolla, mikäli kuulee leijonien sammakkomaista ääntelyä? Leijonat eivät karju öisin. Paikallinen
afrikkalainen vakuutti tilanteen olevan turvallinen niin kauan, kun pysyttelee
nuotion tulen lähellä. Petoeläimet eivät sinne hyökkää, mutta saattavat jopa
käydä katselemassa nuotiopaikkaa niin, että silmien kiilumisen voi havaita.
Kristittyinä olemme turvassa uskoessamme Jeesukseen. Tuli
esiintyy Pyhän Hengen ja uskon vertauskuvina Raamatussa. Pimeyden voimat
saattavat käydä leijonien tavoin vaanimassa, mutta eivät voi riistää kristittyä
Jeesuksen yhteydestä.
Sleyn julistustyössä minua ilahduttaa evankeliumin ilon ja
vapauden sanoma. Lain ja synnin todellisuudestakin puhutaan, koska se antaa
sisällön Jeesuksen sovitustyölle. Ankaria lain saarnoja en muista järjestön
tilaisuuksissa kuulleeni. Uuspietistit eli viidesläiset ja vapaat kristilliset
suunnat saattavat puhua synnistä jyrkemmin. Sley suhtautuu naispappeuteen
ehdottomammin kuin viidesläiset ja esimerkiksi helluntailaiset.
Minun käsitykseni naispappeudesta vastaa viidesläistä ja
avartuvaa helluntailaista linjaa. Samalla ymmärrän Sleyn näkökantaa. Tiedostan,
että Raamattua kunnioittava ihminen voi sekä hyväksyä että torjua naispappeuden.
Kansankirkossa naispappeuden hyväksyminen on avannut portit Raamattua
halveksivalle liberaalisuudelle, mikä ilmenee esimerkiksi Jeesuksen
ainutlaatuisuuden kieltämisenä ja homosuhteiden sallimisena eli synnin
siunaamisena. Kaikki naispapit eivät ole Raamattuun kevytmielisesti suhtautuvia
liberaaleja. Toisaalta kirkko ei kohtele oikeudenmukaisesti naispappeutta
vastustavia työntekijöitä. Ongelma olisi helposti ratkaistavissa
työjärjestelyin. Järkyttävintä on lähetystyön joutuminen liberaalien epäoikeudenmukaisten
sortotoimien ja suvaitsemattomuuden uhriksi ja pelinappulaksi. Lähetysmäärärahoja
on eräissä seurakunnissa karsittu naispappeutta vastustavilta
lähetysjärjestöiltä.
Tutustumismatkani Sleyn toimintaan koen alkaneen 2000-luvun
puolella Harjavallassa pidetyillä evankeliumijuhlilla. Matkustin sinne
suvi-Suomessa omatoimisesti päiväksi. En tuntenut kesäjuhlaväestä juuri ketään.
Juhlakenttä oli maalauksellisen upea Kokemäenjoen rannalla. Satakunnassa olen
sukujuurteni maisemissa, mutta Harjavallassa en ole muuta kertaa käynyt.
Monipuolinen musiikki jäi mieleen. Juhlakenttä ei ollut katettu, joten sateen
sattuessa tilaisuudet pidettiin sateessa. Radio Dein pieni ja värikäs
henkilöauto oli näkyvästi ja kuuluvasti liikkeellä juhla-alueella. Menopelin
ämyreistä soi media-alan tuolloisen uuden tulokkaan kanavatunnuksia. Markkinointi-idea
oli värikäs ja luova sekä piristävällä tavalla epäsuomalainen.
Sley näyttäytyy minulle erityisesti nuorten aikuisten, suuren
ikäluokan ja lapsiperheiden herätysliikkeenä. Nämä sosiaaliset ryhmät minun
havaintojeni mukaan painottuvat Sleyn messuyhteisöissä. Toisaalta seurakuntien
lyhentäessä rippikouluja ovat järjestörippikoulut suositumpia kuin koskaan. Tietääkseni
tämä kehitys näkyy Sleyn nuorisotyössäkin. Sley järjestää myös vuosittain
Pohjoismaiden suurinta kristillistä nuorisotapahtumaa, Turun Maata Näkyvissä
-festaria. Sley osallistuu järjestämiseen merkittävästi, mutta en pidä MN-festaria
Sleyn tapahtumana. Sley enemmänkin palvelee koko herätysliikekenttää
arvokkaalla työllään suhteellisen näkymättömänä. Seurakuntanuorena en
MN-festarilla edes tiedostanut käyväni Sleyn tapahtumassa vaan kaikkien
luterilaisten festarilla.
Harjavallan myönteisen ja kesäisen kokemuksen jälkeen
tutustuin muutamia vuosia myöhemmin Evankelisten opiskelijoiden toimintaan sekä
kanttorin roolissa Siionin kannel -seuroihin. Musiikkielämän monipuolisuus
ilahduttaa mainitussa laulukokoelmassa. Kesän Evankeliumijuhlillakin
säveltaidetta tarjotaan laidasta laitaan niin klassisen kuin rokillisen
ystäville. Tervetuloa tänä vuonna kesä-heinäkuun vaihteessa Evankeliumijuhlille
Helsinkiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti