torstai 22. maaliskuuta 2018

Sley tarvitsee uuden identiteetin

Tunnustuksellisella luterilaisuudella ei ole kansankirkossa toiminnan mahdollisuuksia ellei se jousta virka- eli naispappeuskysymyksessä. Viidesläinen eli uuspietistinen luterilaisuus on poikkeussäännöin näin tehnyt. Sleyn periksiantamattomuus virkakysymyksessä johtaa joko Lähetyshiippakunnan kaltaiseen rooliin tai Sleyn ja Lähetyshiippakunnan yhdistymiseen. Minä kannatan tosiasioiden tunnustamiseen perustuvaa Sleyn liittoutumista viidesläisten järjestöjen ja Rauhan Sanan kanssa. Uuden lähetysjärjestön perustaminen kannattaa, koska tunnustuksellisen luterilaisuuden ääni kaikuu hajanaisena järjestöjen runsaasta lukumäärästä johtuen. Sleyn lähetystyö ja Sanansaattaja-lehti on saneerattu kasvuun katastrofaalisen lamakauden jäljiltä - siis fuusiokuntoon.

Sleyn kiista Oulun seurakuntayhtymän kanssa virkakysymyksestä on johtanut evankelisen ja viidesläisen messuyhteisön puuttumiseen kaupungista. Tilanne on omiaan kertomaan kansankirkkomme tulevaisuudesta valtakunnallisemminkin. Nopeana väliaikaisratkaisuna toimintaympäristön muuttumiseen tarvitaan evankelisen herätysliikkeen omiin sääntöihin uudistuksiaSleyn kannattaisi sallia joustaminen virkakysymyksessä, mikäli perinteisen kannan noudattaminen ei onnistu Sleystä riippumattomasta syystä, kuten Oulussa. Toinen poikkeussääntö koskisi messuyhteistyötä muiden järjestöjen kanssa. Tällöinkin joustaminen virkakysymyksessä olisi perusteltua. Sleyn identiteetiksi jäisi lähtökohta, että yksin perustamissaan messuyhteisöissä noudatetaan perinteistä virkakantaa. Nykytilanteessa tavallisen ihmisen näkökulmasta vain virkakysymys erottaa Sleyn viidesläisyydestä. Ehdottamani poikkeussäännöt turvaisivat messuyhteisöjen perustamisen sekä toiminnan kasvun ja jatkumisen muutosvaiheessa – uuden lähetysjärjestön ja tunnustuksellisen luterilaisuuden muotoutuessa.  

Ei kommentteja: